Mua ei yhtään naurata lasten ns. nokkelat ja hassut sutkautukset, onko muita?

Yleensäkin lasten jutut tylsiä ja/tai kuvailemasi kaltaisia typeriä. Miettinyt olen siis sitä, että alkaako tällaisia asioita pitää hauskana vasta kun itselläkin on lapsia.

mutta usein ne ovat sellaisia, jotka naurattavat vain vanhempia tai isovanhempia.



Ja minulla on yksi lapsi, joten se ei ainakaan minulla vaikuta mielipiteeseen.

joten ei se mua naurata. Mua on naurattanut ennen lapsia sen kaltaiset jutut mitkä nykyäänkin naurattaa. Mukahauskuus ei naurata ikinä.

omieni ainoastaan.

Itse inhoan tuollaisia juttuja yli kaiken eikä oma lapsi todellakaan päästä sellaista suustaan. Ei kylässä EIKÄ kotona. Annan myös lapsen kavereiden kuulla jos tuon tapaista ilveilevät meillä ollessaan. Loppuu hyvin nopeaan.

Siis just tommoset: "Äiti, tää tuoli haisee ihan sun pepulta". Hahhah, ei naurata sit yhtään.

Oppiiko noille jutuille nauramaan vasta sitten, kun on omia lapsia? Alkaako ne silloin yhtäkkiä huvittamaan?

t. lapseton nainen

että suakin saattaisi tuo naurattaa, siinä vaiheessa nimittäin ajattelet, että "voi luoja, onneks ei kukaan vieras ollut tuotakin kuulemassa, mitähän sekin olis ajatellut"

Tai sit lapses päästelee suustaan jotain sopimatonta julkisilla paikoilla, ja silloin sua ei ehkä naurata, mutta jälkeenpäin et juuri muutakaan voi tehdä, kuin nauraa, että olipas noloa, ja tätähän se lasten kans on..

lukenut Meidän Perhe -lehtiä. Tilannekomiikkana tuttujen lapsen sutkautukset kyllä voi naurattaa, mutta suurin osa niistä lehtien jutuista on ihan tylsiä. No yksi oli hyvä, kun lapsi oli nähnyt telkkarissa paviaaneja ja sanonut että jaha, Duudsonit :-D

kun joudun kuuntelemaan muiden äitien kertomia hassuja juttuja lapsien sanomisista. ei tosiaan naurata, eikä edes kkiinnosta kuunnella tällasia juttuja.



oman lapsen jutut naurattaa kyllä.

Kertominen ei välitä niitä alkuperäisen tilanteen ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja ajoituksia. Kertoja tietysti näkee ne sielunsa silmin, mutta eivät ne kuulijoille välity.

naurata, ei. Ei vaikka kaksi omaa lasta. Omien lasten jutut joskus voi naurattaakin, mutta en oleta, että muiden mielestä yhtä hauskaa (eli en pakota muita "nauramaan kanssani"). Ja kaikilta lapsilta (myös omilta) pikkuvanhat näsäviisastelut ärsyttää!

mun miehen sisko aina ihan tohkeissaan selittää mitä "hauskaa" oma mukelonsa on sanonut ja nauraa päälle. odottaa kovin että nauran mukana mut yleensä katson vaan hämilläni että mille piti nauraa. omien lasten jutut saavat joskus hymyn nousemaan, mutta mihinkään hulvattomaan en ole vielä törmännyt. mut miehen sisko on nolo, ja mustakin tuntuu välillä nololta sen seurassa

lukenut Meidän Perhe -lehtiä. Tilannekomiikkana tuttujen lapsen sutkautukset kyllä voi naurattaa, mutta suurin osa niistä lehtien jutuista on ihan tylsiä. No yksi oli hyvä, kun lapsi oli nähnyt telkkarissa paviaaneja ja sanonut että jaha, Duudsonit :-D

No toi oli kyllä ihan hyvä :D

Jos on oma lapsi, niin yleensä vähän hymyilyttää tai naurattaa.

Pari kertaa olen omani suusta kuullut oikeasti hauskoja juttuja ja nekin ns. tahattomia sutkautuksia. Sellaiset "me oltiin siellä ja täällä ja sitten Nico-Petteri sanoi niinnäinnoin ja voi, että meitä kaikkia nauratti!!!1 hahahahaha!!"-jutut aiheuttavat lähinnä myötähäpeää: eikö kertoja oikeasti tajua, että tuollaisissa jutuissa ei ole mitään hauskaa? Samoin aikuisia matkivat lapset, esim. kiroileva taapero, eivät ole minusta hauskoja, vaan lähinnä todiste perheen alhaisesta sivistystasosta.