äitini ja minun kommunikoinnista

tänään minulle välähti mikä koko ikäni minua on vaivannut:



Äiti soitti ja kysyi voiko tulla käymään, onko aikaa katsoa paria paperia. Vastasin, etää sopii tulla käymään, mutta pitää lähteä kokoukseen melkein saman tien, jutella en ehdi.



No äiti tuli, jutteli ummet ja lammet ja kysyi onko aikaa katsoa papereita, vastasin että ei ole. No hän näytti ne siti! Olin niin ällistynyt, kun hän suunnilleen ahdisti minut nurkkaan ja sormella osoitti tärkeitä kohtia ja selitti asiansa.



Aivan uskomatonta, tällaista meidän kanssakäyminen on ollut aina. Kysytään sopiiko ja vastaa mitä tahansa hän kävellä rymistelee tahtoni ja sanomisteni yli kuin norsu.