Kyllä taidetaan jättää lapsiluku kahteen..vaikka alunperin halusin
vähintään kolme lasta.. Jatkuvat yöheräilyt on oikeasti rankkoja, ja arjesta/elämästä ei jaksa nauttia, jos ei vuosiin saa kunnolla nukkua. Onkos muita, jotka on tulleet samaan lopputulokseen ?
Kommentit (10)
Minä olisin halunnut enemmänkin lapsia, haluaisin vieläkin.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei minulla voimat riitä useamman lapsen hoitamiseen niillä kriteereillä jotka itse hoidon tasolle asetan.
t. kahden pienen pojan äiti
Mutta todellisuuden tullessa vastaan päätin tyytyä vain kahteen lapseen. En ole katunut. Kahdessakin on aika paljon työtä.
Kolmas on tulossa ylläripyllärinä...
Hohhoijaa. Rankkaa tulee olemaan, mutta otan vastaan.
Nyt kun ovat koululaisia, niin biologinen kello alkoi tikittää ja tuntui, että kyllä yksi vielä menisi. Niin meille tuli ihana kolmonenkin ja vielä nelonen tulossa... ei tarvitse olla yksinäinen iltatähti.
ja mietin usein haluanko kolmannen. Ajatuksena se olisi niin ihana, lapset on mahtavia ja kyllä haluaisin kokea kaiken vielä kerran.
Olen nyt kuitenkin niin suossa näiden kahden kanssa. Pärjätään kyllä tosi hyvin, jaksan ihan hyvin, mutta rankkaa on kun on kaksi alle 2v. Odotan sitä että helpottaa.. ettei tosiaan tarvitsisi koko aika olla silmät selässä ja vaippoja vaihtamassa ja viihdyttämässä ja valvomassa.
muu menee, mutta valvominen harmittaa.
Meillä on kaksi lasta 2,5v ikäerolla ja se oli rankkaa. Nyt kolmas tulossa ja nuorempien ikäeroksi tulee 4,5v.
Minulla on edelleen ajatus kolmelapsisesta perheestä, mutta olen 100-prosenttisen varma, että en halua enää tulla raskaaksi enkä hoitaa pientä vauvaa vuotta kotona. Siksipä olen menossa sterilisaatioon.
Kyllä kahdessa lapsessa riittää haastetta ja elämää ihan tarpeeksi etenkin kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Voihan sitä vaikka adoptoida tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi jossain vaiheessa, mutta biologisia lapsia ei meidän perheeseen enää kaivata.
Vatvoin mielessäni päätöstä lapsiluvun jättämisestä kahteen melko pitkään, miehelleni tilanne on molempi parempi. Päätös ei ollut kovin helppo, sillä ainakin minulla siihen liittyi eräänlainen "luovuttamisen" tunne. Mutta kun päätös syntyi, niin helpotti.
meillä päätökseen vaikutti myös se, että lapset saavat valita harrastuksensa oman kiinnostuksensa mukaan hintaan katsomatta. Kahden lapsen harrastuksiin meillä on varaa panostaa, vaikka ne olisivat kalliimpiakin.
Nyt kun esikoinen on siinä iässä, että harrastukset tulevat ajankohtaiseksi, olen vasta tajunnut, kuinka kalliiksi lapsiperheen elämä voi tulla. Pienen lapsen vaatteet, ruoka ja vakuutukset ym. kulut ovat kuitenkin vielä kohtuulliset verrattuna siihen, mitä kustannuksia lapsista syntyy heidän kasvaessaan.
Meillä on kaksi lasta 2,5v ikäerolla ja se oli rankkaa. Nyt kolmas tulossa ja nuorempien ikäeroksi tulee 4,5v.
Ei tarvitse tehdä, tietenkään. Mutta ne voi tulla.
Mä en ole oikein koskaan tiennyt, että montako lasta toivoisin saavani. Mutta meillä nyt kaksi.
Ja välillä haikailen kolmatta.
Kuitenkin meidän lapset on taas jo vähän isommat, pienempi täyttää kohta 4v.
Elämä alkaa olla "fyysisesti" helpompaa, ei tarvitse koko ajan olla selän takana tai auttamassa.