Jaksatteko olla miehen kanssa söpöjä arjen keskellä?

Meillä eiskoinen nyt 10kk, nukkuu edelleen öisin 1-2h pätkiä. On aika itkuinen lapsi.



Mutta kyllä me "söpöillään" :D pussaillaan/annetaan suukkoja monta kertaa päivässä, osotetaan pienillä eleillä rakkaustta (hipsuttelua kun kävelee toisen ohi tms.) ja lähes jokaikinen ilta käperryn sohvalle mieheni syliin/laitan pääni hänen syliin ja nukahdan siihe, myöhemmin kömmin sänkyyn kun hän jää vahtimaan lapsen unta alkuyön.



Seksi on kyllä tosiaan jäänyt vähälle, sitä on ehkä 0-3 kertaa kuussa. Mieheni nukkuu puoleen päivään kun on valvonut alkuyön ja menee siitä sitten suoraan töihin, kun hän tulee töistä rupee mulla olemaan jo nukkumaanmeno aika.



Kyllä tää parisuhdetta raastaa, mutta kai tää ajan myötä normalisoituu. Koitetaan vaan puhua ja söpöillä mahd. paljon :D

Meillä eiskoinen nyt 10kk, nukkuu edelleen öisin 1-2h pätkiä. On aika itkuinen lapsi.

Mutta kyllä me "söpöillään" :D pussaillaan/annetaan suukkoja monta kertaa päivässä, osotetaan pienillä eleillä rakkaustta (hipsuttelua kun kävelee toisen ohi tms.) ja lähes jokaikinen ilta käperryn sohvalle mieheni syliin/laitan pääni hänen syliin ja nukahdan siihe, myöhemmin kömmin sänkyyn kun hän jää vahtimaan lapsen unta alkuyön.

Seksi on kyllä tosiaan jäänyt vähälle, sitä on ehkä 0-3 kertaa kuussa. Mieheni nukkuu puoleen päivään kun on valvonut alkuyön ja menee siitä sitten suoraan töihin, kun hän tulee töistä rupee mulla olemaan jo nukkumaanmeno aika.

Kyllä tää parisuhdetta raastaa, mutta kai tää ajan myötä normalisoituu. Koitetaan vaan puhua ja söpöillä mahd. paljon :D

Me ei kyllä jakseta, lapsi nyt 1v, tosin meidän aprisuhde nyt oli kai jo kuollut ennen vahinkoraskautta. ikää miellä kummallakin n.40

Meillä eiskoinen nyt 10kk, nukkuu edelleen öisin 1-2h pätkiä. On aika itkuinen lapsi.

Mutta kyllä me "söpöillään" :D pussaillaan/annetaan suukkoja monta kertaa päivässä, osotetaan pienillä eleillä rakkaustta (hipsuttelua kun kävelee toisen ohi tms.) ja lähes jokaikinen ilta käperryn sohvalle mieheni syliin/laitan pääni hänen syliin ja nukahdan siihe, myöhemmin kömmin sänkyyn kun hän jää vahtimaan lapsen unta alkuyön.

Seksi on kyllä tosiaan jäänyt vähälle, sitä on ehkä 0-3 kertaa kuussa. Mieheni nukkuu puoleen päivään kun on valvonut alkuyön ja menee siitä sitten suoraan töihin, kun hän tulee töistä rupee mulla olemaan jo nukkumaanmeno aika.

Kyllä tää parisuhdetta raastaa, mutta kai tää ajan myötä normalisoituu. Koitetaan vaan puhua ja söpöillä mahd. paljon :D

Sitten syntyi toinen ja kolmas ja "söpöilyt" on selvästi vähentyneet. Esikoisen vauva-aika on ollut parisuhteemme parasta aikaa jos se määritellään söpöilyn määrällä.

Nykyisin arvostetaan sitä kun jompikumpi on väsynyt, niin toinen ottaa arjen pyörittääkseen hetkeksi. Kyllä mekin vielä kainalokkain iltaisin istutaan, ei jakseta kyllä paljoa puhua mitään, mutta ollaan vain.

Ollaan mietitty, että tämä nyt vain on tällainen vaihe elämässä ja kun lapset tästä vähän vielä kasvaa eikä elämä ole pelkkää vaippashowta ja nukuttamista, niin jaksaa taas paremmin "söpöillä".

Meillä eiskoinen nyt 10kk, nukkuu edelleen öisin 1-2h pätkiä. On aika itkuinen lapsi.

Mutta kyllä me "söpöillään" :D p...

Me ei kyllä jakseta, lapsi nyt 1v, tosin meidän aprisuhde nyt oli kai jo kuollut ennen vahinkoraskautta. ikää miellä kummallakin n.40

Eli melko nuoria, mutta ei mitään teinejä enään kuitenkaan :D

-vuotiaat jaksaa vielä ihan eri tavalla kuin nelikymppinen.



En olisi itse 20-ja-risat-ikäisenä uskonut, miten hurjan eron jaksamisessa se viitisentoista vuotta tekee.



Ja meillä ei enää edes pieniä lapsia. Silti arki imee mehut.

Yhden lapsen vanhemmilla on kumminkin helpompaa kuin useamman lapsen. Vaativuuden taso on kumminkin ihan eri vaikka se yksi lapsi olisikin vaativa (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Nyt itse olen kolmikymppinen ja energiataso on ihan toista kuin se oli parikymppisenä. Valitettavasti.

Mies ei onneksi ole käsi peiton alla sekään, joten näillä mennään. Kiva ettei olla ainoita. Tuttavien juttuja jos uskoo niin sitä ollaan kuin nuoripari vaikka lapsia on useampikin.



ap

Yhden lapsen vanhemmilla on kumminkin helpompaa kuin useamman lapsen. Vaativuuden taso on kumminkin ihan eri vaikka se yksi lapsi olisikin vaativa (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Nyt itse olen kolmikymppinen ja energiataso on ihan toista kuin se oli parikymppisenä. Valitettavasti.

Mies ei onneksi ole käsi peiton alla sekään, joten näillä mennään. Kiva ettei olla ainoita. Tuttavien juttuja jos uskoo niin sitä ollaan kuin nuoripari vaikka lapsia on useampikin.

ap

Lisäisin vielä, että ehkä vanhetessa hellyydenosoitukset menettää merkitystään. Tai onhan se tosi kivaa kun saa suukkoja ja halauksia, mutta tärkeämmäksi on noussut se kun oikeasti tuntuu ettei jaksa enää ja seinät kaatuu päälle niin mies ehdottaa tyttöjen iltaa tai sanoo, että istu vain, minä siivoan ja hoidan lapset. Silloin tuntuu, että toinen _oikeasti_ rakastaa ja jakaa elmänsä kanssani.

Minä olisin voinut 23 vuotiaana tuntea ylemmyyttä omiin vanhempiini verrattuna, kun jaksan jatkuvasti huomioida miestä, "söpöillä yhdessä". Joskus eksän kanssa oikein loistettiin itsetyytyväisyydessä, miten täydellisiä olemme parisuhteessa. Ja silti se suhde kuivui nopeasti.

Nyt arvostan enemmän arjen apua, ja tunnutan suoraan, että en pidä siitä, että minuun turhaan vaikka kosketaan. En siis halua istua toisen kainalossa, en halua jatkuvaa halimista tms.

Nyt voin tunnustaa, että MINÄ en halua jatkuvaa "söpöilyä".

-vuotiaat jaksaa vielä ihan eri tavalla kuin nelikymppinen.

En olisi itse 20-ja-risat-ikäisenä uskonut, miten hurjan eron jaksamisessa se viitisentoista vuotta tekee.

Ja meillä ei enää edes pieniä lapsia. Silti arki imee mehut.

Sori, mutta voi lässyn lässyn.

takana 15 vuotta avioliittoa, kolme lasta ja ollaan "söpöilty" koko ajan. Ollaan sekä rakastavaiset että parhaat kaverit, ja näytetään välittämistämme arjessakin. Kai me ollaan ällöromanttisia jonkun mielessä, mutta me nautitaan elämästä ja toisistamme.

4 lasta, 0-8v. Ihan raato olen jo tavallisesta arjesta ja lastenhoidosta.

vaan olen aina ihmetellyt, miksi lapsia pitää tehdä niin paljon, että on "raato jo tavallisesta arjesta"? Mitä siitä oikein saa että on koko ajan jaksamisen äärirajoilla?

vaan olen aina ihmetellyt, miksi lapsia pitää tehdä niin paljon, että on "raato jo tavallisesta arjesta"? Mitä siitä oikein saa että on koko ajan jaksamisen äärirajoilla?

Joskus arki vain menee niin että ei pysty sanomaan etukäteen missä menee raadon raja. Lasten lukumäärä ei siihen aina vaikuta, vaan se on monen asian summa.

ap

Me yritetään panostaa parisuhteeseen vaikka meillä on 4 lasta ja varsinkin vaimolla hirmuiset paineet työpaikalla. Halaillaan ja pussailaan, katellaan telkkua sylikkäin jne. Seksiä on viikoittain.



Mun mielestä parisuhteeseen panostaminen on kannattanut, se antaa voimia selviytyä arvesta.

sen tyyppinen ihminen että söpöilisin joka päivä ja haluaisin mieheni lähelleni. Olemme ihan tyytyväisiä ja onnellisia parisuhteessamme. Sen kerran kun halailemme ja olemme toisiamme lähellä tuntuu se erityiseltä. Jokainen hoitaa parisuhdetta omalla tavallaan.

mies jaksais mutta mä en... Lähinnä ärsyttää sen lääppiminen... Yritän silti kovasti: halaan ja istun kainalossa sohvalla... mutta ei voi mitään että vähän tympii...



Avioliitossa 10 vuotta, kolme lasta (6,4 ja 2v.)



... eikä sitä todellakaan etukäteen osaa ennustaa missä se oman jaksamisen raja menee! Toki nyt on selvää, että enempää lapsia ei tehdä.

lapset 8v, 6v ja 5v. Pitkin päivää söpöillään, pusutellaan, halitaan ja kutkutellaan sekä flirttaillaan. Illalla nukahdan miehen viereen sohvalle josta sitten kömmin miehen viereen sänkyyn puolen yön jälkeen, kun mies on sinne jo edeltä ehtinyt ja yrittänyt muakin herätellä mutta yleensä en herää :)



Niin ja ikää mulla 30 ja miehellä 36.

Meillä on paljon rakkautta, mutta en kuvaisi sitä söpöilyksi. Soitellaan toisillemme töihin, kirjoitellaan tuhmia tekstareita. Kun mies tiskaa tai tekee ruokaa, saatan puristaa häntä perseestä. Aika spontaanisti harrastetaan seksiä vaikka keittiön pöydällä jne.

vaan olen aina ihmetellyt, miksi lapsia pitää tehdä niin paljon, että on "raato jo tavallisesta arjesta"? Mitä siitä oikein saa että on koko ajan jaksamisen äärirajoilla?

No ensinnäkin meille tuli tokana kaksoset, ei voi mittää. Ja sitten vielä tämä kuopus tuli, kun ehkäisy petti huomaamattamme. Että näin sitä sitten on 4 lasta.

Mutta ystävällisyyttä ja hellyyttä on ja seksiä riittävästi. :) Meilläkin kolme lasta, joista nuorin jo kuuden. Välillä on ollut ankeampiakin aikoja, niinkuin kai elämään kuuluukin.