Te joilla esikoinen oli ns. vaativa vauva
miten oli seuraavien vauvojen laita? Olivatko yhtä vaativia vai pääsittekö helpommalla?
Meidän esikoisemme vauva-aika oli niin järkyttävä, ettei sitä paljon edes halua muistella. Vaikea synnytys, neljän kuukauden koliikki, vaativa temperamentti, perustyytymättömyys, huonounisuus, olematon tukiverkko...listaa voisi jatkaa loputtomasti. Käytiin melkein avioeron ja hulluuden partaalla..
Olemme jo 32-vuotiaita ja nyt pitäisi päättää teemmekö vielä toisen lapsen. Esikoisesta kuoritui ihana lapsi (nyt 3-vuotias). Hirvittää vaan ajatella, jos seuraavan kanssa saisi mennä yhtä vaikean kautta..
Kommentit (24)
jatkuvasti, yöt ja päivät. En muista ekasta puolesta vuodesta juuri mitään.
Toka oli helppo joten sain vähän hengähtää, kolmas oli superhelppo, hyvä kun huomasi hänen olemassaoloaan alle 1 vuotiaana, neljäs taisi olla vaikein, johtuen siitä että oli tissitakiainen ekan vuoden, jäi imetyksestä traumat ja erittäin katkonaisista yöunista joten pakko sanoa että neljäs taisi kyllä viedä voiton vaikka esikoinen oli "kauhea" vauva jos niin voi edes sanoa :D
Meillä taas täysin päinvastoin. Lapsemme on vauvasta lähtien ollut todella hyvinnukkuva, hyvinsyövä ja kaikintavoin "helppo" lapsi. Synnytys oli kai normaali, vaikka tikkejä laitettiinkin paljon.
Nyt pohdimme, että "uskallammeko" yrittää toista lasta, kun voimme saada myös sellaisen "vaikean" tapauksen ja painajaissynnytyksen..
Meillä esikoinen oli ihan "normaali" mutta kuitenkin todella haastava vauva. Oli iltaitkua, yöheräilyjä ja lapsi on edelleen valittavaa, kinuavaa ja vinkuvaa tyyppiä 3-vuotiaana. Uhmaikä oli pitkä ja piinallinen. Toisaalta hän on vastuuntuntoinen, reipas, oma-aloitteinen, hauska ja empaattinen.
Pienempi oli ihan oikeasti maailman helpoin vauva, rupesi nukkumaan yönsä 6 viikon ikäisenä, levollinen ja rauhallinen luonne - vauvana. Nyt on ikää 1,5-vuotta ja luonne on hioutunut, miten kauniisti sanoisin, erittäin päättäväiseksi. Kiukkukohtaukset ovat aivan mahdottomia silloin kun niitä tulee.
Eli lapset ovat keskenään monella tapaa hyvin omanlaisiaan ja ovat vaihdelleet "helppoutensa" suhteen eri iässä.
täytti 3v. ja aloin miettiä, uskaltaisiko yrittää toista lasta. Vauvana oli tosi vaativa, juuri tuo "vatkaaminen" kuulostaa niin tutulta. Ei koskaan vaan olla möllöttänyt tai naureskellut, kuten olen joidenkin vauvojen nähnyt tekevän. Sitten tuli se 1v. uhma, omaa tahtoa, 2v., 3v.... edelleen vaativa lapsi, mutta myös äärimmäisen herkkä ja "viisas". Ihana, mutta raskas. Nyt siis 4v. ja toinen syntymässä minä hetkenä hyvänsä.
Tämä vauva on ollut ainakin mahassa erilainen, jotenkin rauhallisempi. Olen nyt vikoillakin viikoilla nukkunut suht hyvin, koska vauva ei läpi yön punge nahan läpi ulos:-) Mutta silti joskus hirvittää, mitä tästä tulee. Esikoinen vaikuttaa aika ajoin reippaalta, mutta tiedän, että kyllä niitä "vauvavaiheita" hänellekin tulee.
Mutta en tosiaan olisi voinut kuvitella pienempää kuin 4v. ikäeroa. Olen sinua vanhempi, joten aloin miettiä omaa ikäänikin.
Suosittelen silti toisen lapsen yrittämistä:-)