Perheet voisivat paremmin jos kaikilla olisi kaksi asuntoa.
Yksi asunto lapsille, siellä vanhemmat asuisivat omien menojensa ja jaksamisensa mukaan, kuitenkin aina jompi kumpi vanhemmista.
Toinen asunto olisi vanhempien "sinkkuelämä"-kämppä. Paikka ilman lasten leluja, hälinää, vilskettä ja jatkuvaa sotkua. Paikka jossa kummatkin vanhemmista vuorollaan saisivat ladata akkujaan ja viettää aikuisaikaa ilman lapsiperhe-elämän huonoja puolia.
Suosittelen, meillä ainakin toimii.
Kommentit (56)
Mikään ei ole turhauttavampaa kuin lapsiperhe-elämä, sotkua siivoamisesta huolimatta, jatkuvaa meteliä ja hälinää.
Aikuinen tarvitsee omaa tilaa ja aikaa jolloin kukaan ei ole hänestä riippuvainen.
tullut tehtyä ja siihen kyllästytty.
Minä pärjään lasten kanssa ihan hyvin, mutta miehen epäjärjestys ja aikataulut kiristää välillä pinnaa :) Kaikella rakkaudella ja yhteisiä vuosia on takana 20, mutta taidan vanhoilla päivilläni viimeistään hankkia jonkin oman loma-asunnon vähintään.
Ei ole uusavuttomuutta eikä tyhmyyttä se, että tahtoo elämältään muutakin kuin 24/7 lapsikeskeisyyttä. Meillä on ylivilkkaaksi epäilty, eläväinen 4-vuotias ja sanon suoraan, että viime syksynä meinasi olla ero edessä kun molemmilla vanhemmilla oli väsymystä, ärsytti pakkolomailu (päiväkoti kiinni useamman kuukauden eikä tuollaisen yliherkän lapsen kanssa voi mennä tuosta noin vain varahoitopaikkaan) eikä kiinnostanut tehdä mitään yhdessä kun väsytti jo iltapäivästä. Tulevana kesänä olemme sopineet vetovastuut, yritämme saada lasta hoitoon mahd. paljon läheisille sukulaisille (meidän tapauksessa 1-2 krt/kk) emmekä jätä ns. luppoaikaa sillä lapsi ei pysty käsittelemään vapaata aikaa vaan alkaa hyörimään, pyörimään, hyppimään jne.
Että joo, haukkukaa vaan, mutta paskaakaan ette tiedä meidän arjesta ja siitä, miten rasittavaa se voi välillä olla.
Yksi lapsi uuvuttaa????
mulla ei ole vielä yhtään lasta ja välillä oon ollut ihan uuvuksissa.
Ei ole uusavuttomuutta eikä tyhmyyttä se, että tahtoo elämältään muutakin kuin 24/7 lapsikeskeisyyttä. Meillä on ylivilkkaaksi epäilty, eläväinen 4-vuotias ja sanon suoraan, että viime syksynä meinasi olla ero edessä kun molemmilla vanhemmilla oli väsymystä, ärsytti pakkolomailu (päiväkoti kiinni useamman kuukauden eikä tuollaisen yliherkän lapsen kanssa voi mennä tuosta noin vain varahoitopaikkaan) eikä kiinnostanut tehdä mitään yhdessä kun väsytti jo iltapäivästä. Tulevana kesänä olemme sopineet vetovastuut, yritämme saada lasta hoitoon mahd. paljon läheisille sukulaisille (meidän tapauksessa 1-2 krt/kk) emmekä jätä ns. luppoaikaa sillä lapsi ei pysty käsittelemään vapaata aikaa vaan alkaa hyörimään, pyörimään, hyppimään jne. Että joo, haukkukaa vaan, mutta paskaakaan ette tiedä meidän arjesta ja siitä, miten rasittavaa se voi välillä olla.
Meillä vähän sama tilanne ... kehitysviiveinen 4-vuotias lapsi, jonka kanssa pitää keksimällä keksiä tekemistä.
Onneksi tehdään molemmat matkatyötä, hotellihuone on vielä parempi kuin oma kämppä: joku toinen siivoaa ja itse pääsee valmiille aamiaiselle. Puhumattakaan vaahtokylvystä jossa saa olla omassa rauhassa.
että lapsella on kehitysviiveitä, jos vanhempien kiinnostus häntä kohtaan on tuota luokkaa.
keskustelun aloitus on aivan sairas. En ihmettele enää yhtään, miksi lapsilla ja nuorilla on niin paljon ongelmia. Lapsi velvoittaa aikuisia 24/7 eikä vanhemmuudesta voi olla/ottaa vapaata, vaikka kaikkien varmasti joskus mieli tekisikin.
En väitä sitä, etteikö vanhemmat joskus voisi levätä/harrastaa ja hankkia omaa aikaa, mutta että erillinen asunto, huh!
Ja päiväkodin kiinni olemisesta: ettekö ihmiset nauti ajasta lastenne kanssa? Ajatteletteko ylipäätänsä KOSKAAN MILTÄ LAPSESTANNE TUNTUU?!
Ei todellakaan ihme että lapsella on kehitysviiveitä, jos vanhempien kiinnostus häntä kohtaan on tuota luokkaa.
Elä välitä, ehkä huomenna on taas parempi olo!
että lapsella on kehitysviiveitä, jos vanhempien kiinnostus häntä kohtaan on tuota luokkaa.
Heh, arvasin, että tällaisen vastauksen saan. Sulla ei taida olla kokemusta kuinka rankkaa erityislapsen kanssa oikeasti on...
Ja lasten kanssa on aina jompi kumpi vanhemmista sillä aikaa kun toinen lataa akkujaan. Mikään ei kiellä molempia vanhempia osallistumasta perhe-elämään yhtäaikaa ja tekemästä asioita perheenä.
Levänneet vanhemmat, parasta lapselle. Aikuinen tarvitsee lapsivapaata aikaa voidakseen hyvin.
että lapsella on kehitysviiveitä, jos vanhempien kiinnostus häntä kohtaan on tuota luokkaa.
Heh, arvasin, että tällaisen vastauksen saan. Sulla ei taida olla kokemusta kuinka rankkaa erityislapsen kanssa oikeasti on...
Ja lasten kanssa on aina jompi kumpi vanhemmista sillä aikaa kun toinen lataa akkujaan. Mikään ei kiellä molempia vanhempia osallistumasta perhe-elämään yhtäaikaa ja tekemästä asioita perheenä.
Levänneet vanhemmat, parasta lapselle. Aikuinen tarvitsee lapsivapaata aikaa voidakseen hyvin.
hänestä erossa 4-5 yötä kuukaudessa tai yhden pitkä viikonlopun.
ei perhe.elämä kyllä kukoista eikä ainakaan perhe muodostu kovin läheiseksi keskenään. Ja millaista kuvaa parisuhteesta ja perhe.elämästä se opettaisi lapsille? Aina saa paeta kun on vaikeaa tai aina toinen vanhemmista poissa? Kutsutko ap tätä perhe-elämäksi? Mä kutsun sitä vastuun pakoiluksi...
Perheet voisivat paremmin jos ne ees yrittäisivät olla perheitä. Sinkku elämä kun loppuu jo ennen lasten saamista, jos sattuu jonkinlaisessa suhteessa olemaan.
että lapsilla ja nuorilla menee huonosti, koska kukaan ei kanna huolta vanhempien jaksamisesta
Vanhempien pitää jaksaa luoda uraa ja hoitaa perhe ja harrastukset ollakseen kunnollisia - näin keski- ja ylemmän sosioekonomisen luokan perheissä siis. AV-mammat on erikseen.
keskustelun aloitus on aivan sairas. En ihmettele enää yhtään, miksi lapsilla ja nuorilla on niin paljon ongelmia. Lapsi velvoittaa aikuisia 24/7 eikä vanhemmuudesta voi olla/ottaa vapaata, vaikka kaikkien varmasti joskus mieli tekisikin.
En väitä sitä, etteikö vanhemmat joskus voisi levätä/harrastaa ja hankkia omaa aikaa, mutta että erillinen asunto, huh!Ja päiväkodin kiinni olemisesta: ettekö ihmiset nauti ajasta lastenne kanssa? Ajatteletteko ylipäätänsä KOSKAAN MILTÄ LAPSESTANNE TUNTUU?!
keskustelun aloitus on aivan sairas. En ihmettele enää yhtään, miksi lapsilla ja nuorilla on niin paljon ongelmia. Lapsi velvoittaa aikuisia 24/7 eikä vanhemmuudesta voi olla/ottaa vapaata, vaikka kaikkien varmasti joskus mieli tekisikin.
En väitä sitä, etteikö vanhemmat joskus voisi levätä/harrastaa ja hankkia omaa aikaa, mutta että erillinen asunto, huh!Ja päiväkodin kiinni olemisesta: ettekö ihmiset nauti ajasta lastenne kanssa? Ajatteletteko ylipäätänsä KOSKAAN MILTÄ LAPSESTANNE TUNTUU?!
Ja vuokrayksiöön saa asumistuen ja lapsilisään yksinhuoltajakorotuksen kun toinen laitetaan kirjoille sinne vuokrayksiöön...sitten leikitään perhettä aina kun sille päälle satutaan sellainenhan tää maailma taitaa nykyään olla.
ihmettelen
seksisuhdetta. Ja mikä perhe se sellainen on jossa muka asutaan yhdessä mutta toista aikuista ei näy kotona päiväkausiin töiden tai rakennusurakan takia.
Toinen asunto olisi latautumispaikka ja se asunto voi sijaita vaikka autotallissa tai piharakennuksessa, tosin se on sitten liian lähellä perhettä.
vanhempi, ettei kestä mitään arjen normaalia hälinää kannattaa harkita sitä ehkäisyn käyttämistä, vaikka sterilisaatiota jos muu ei sovi.
Ei siihen mitään sinkkukämppiä tarvita. Nykyinen yhteiskunta yksilön itsekeskeisine vaatimuksineen näkyy jatkuvasti lasten ja nuorten pahoinvointina.