Puhumaton 2-vuotias

2v neuvolassa mitään. Siitähän sitten haloo tuli, mutta poikapa täräytti jo kuukausi sen jälkeen kolmen sanan lauseita, ihan ilman mitään terapioi



Kyllä siihen varmaan kiinnitetään huomiota, mutta älä ota siitä liikaa stressiä!

ehtii tapahtua paljon =) Riittää et 2.v neuvolassa sanoo pari-kolme ymmärrettävää sanaa.



Ota lapseesi kontaktia paljon, lue, laula. Kyllä se puhe sieltä tulee.

Ja jos on ison sisarusparven nuorin niin monesti se puhe jo siitä syystä tulee myöhemmin. Ei tarvi puhua.. ja hän saattaa kokea ettei hänen äänensä pääse kuuluviin (turha siis yrittää)

Sitten selvisi et sillä on liimakorvat. Korvat putkitettiin ja tyttö rupesi kuulemaan kunnolla. Sanoja alkoi tulla hyvin nopsaan. Sanoit ap että on kummiskin ollut nuhainen ym. Tarkistuta varoilta korvat.

ja alkoi juuri sanomaan sanoja. Ei tule vielä lauseita. Toistaa jo perässä mitä vain.

En ole ollut huolissani.

joka ns. hyvätasoinen autisti. Kielen kehityksen pulmat ja vetäytyminen omiin oloihinsa oli ne mihin ensimmäisenä kiinnitettiin huomiota. Mutta hänellä oli selkeästi myös ymmärtämisen pulmaa ja todella omituisia "leikkejä"!



Nyt lapsi menossa kouluun ja on todella fiksun oloinen. Puhe kehittynyt huimasti (myös ymmärrys ikätasoa) puheterapian ja kuntouttavan päivähoidon ansiosta. Osaa jo lukea ja laskea, olen todella ylpeä hänestä :) Alku näytti meillä aika toivottomalta.



Sanoisin, että sun kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa, koska se selvästi huolettaa sinua. Jos lapsesi tarvitsee apua niin sitä parempi mitä aikaisemmin asioihin puututaan. Ja muista, että millään nettipalstalla ei kukaan voi antaa mitään diagnooseja! Älä siis ahdistu mistään mitä täällä kirjoitetaan!!! Voihan olla, että lapsesi piankin alkaa puhua eikä mitään hätää ole. Tai kyse on jostain ihan "pienestä" jutusta. Tai jos onkin joku isompi asia (kuten meillä) niin lopulta kaikki asiat voikin mennä aivan loistavasti!

2,5-vuotiaana sai lähetteen puheterapeutille, joka ei ollut huolissaan mutta pääsimme tukiviittomakurssille että normaali elämä vähän helpottuisi ja 3,5-vuotiaana poika alkoi aika nopeasti puhua.

Itsekin kehoittaisin viemään korvalääkärille. Meillä oli toistuvia flunssia, joihin aina liittyi välillä kovin oireetonkin korvatulehdus. Puheen kehitys jumitti niissä neljässä sanantapaisessa, jotka oli oppinut 1-vuotiaana (ätä=äiti tyyppisiä). Putkituksen jälkeen kielen kehitys on lähtenyt hirmu harppauksen eteenpäin! Lapsi kyselee uusia sanoja jatkuvasti, mitä ei aiemmin tehnyt ollenkaan.



Luin jostain, että korvatulehdus voi alentaa lapsen kuuloa selvästi ja näin on ilmeisesti meillä käynyt. Kannattaa varmistaa ettei ole siitä kyse.

2-vuotisneuvolassa puhuttiin ja keskusteltiin asiasta. Silloin tuli lapselta yksittäisiä sanoja ja paljon omaa kieltä, jonka ymmärsi vain äiti ja isä. Esim. tyyliin lamppu=noo, pissa=puuh eli aika hepreaa. (; Ymmärrys kuitenkin normaali sekä ymmärrys käskyihin/pyyntöihin.



Puolenvuoden päähän sovittiin soitto puheenkehityksestä. Silloin sanoja oli alkanut tulla jo merkittävästi. Jopa niin paljon, että kun aikaisemmin kirjoitin opitut sanat ylös paperille, niin nyt sanoja tuli niin runsaasti että niitä olisi koko ajan saanut kirjoittaa. Siitä se puhetulva alkoi. Sovittiin kuitenkin, että saan puheterapeutin numeron ja puheterapeuttia konsultoitiin asiasta, jos meille olisi tullut huoli puheenkehityksestä, niin olisimme voineet käydä arvioinnissa. Varsinaiseen puheterapiaanhan meidän kunnassa ei pääse ennen kuin on 5 v.



Nykyään lapsen puhe on joskus epäselvää, mitä seurataan nyt kun lapsi on 4,5 vuotias. Siihen pitäisikin nyt varata kontrolliaika. Mutta puheen epäselvyyskin on hieman helpottanut puolenvuoden takaiseen verrattuna. Mutta rehellisesti sanottuna, mieluusti kävisin puheterapeutilla lapsen kanssa ainakin näytillä, niin ei tarvitsisi pohtia onko puhe hyvää vai ei. Itse on joskus tosi vaikea arvioida puheen selvyyttä. Sille epäselvyydelle kun on ns. kuuro.

Siis onko mitään "sinnepäin" sanoja? Kyllä tuossa iässä voi oppia hyvinkin nopeasti puheen, meillä se tuli yhdellä lapsella liioittelematta parissa viikossa (2v2kk iässä). Toinen lapsi sanoi 2-vuotiaana vain kaksi sanaa mutta hänellä puheen oppiminen on myöhemminkin ollut hidasta ja vaikeaa.

ja lähinnä tuo, ettei ota kontaktia, liitettynä puhumattomuuteen. Sinuna ottaisin huolesi esille 2v neuvolassa. Siihen puututaan kyllä, jos puhumattomuuden lisäksi lapsella on selkeää kontaktipulmaa. Ole tosissasi huolesi suhteen, selvästi siis olet asiaa jo mielessäsi pohtinut, ja hyvä niin.

Puhumaton 2v ei ole vielä lisätutkimuksen aihe, menee vielä seurantalinjalla, tiiviimmät käynnit mahdollisesti esim 6kk päähän. Ymmärtääkö lapsi puhetta,pyyntöjä,kieltoja? Toimiiko yksinkertais´ten ohjeiden mukaan? Tämä seikka on tärkeämpi kuin se, tuleeko sanoja.

t. nlath

Siis alkoi silloin sanomaan ensimmäisiä sanojaan. Neuvolassa eivät olleet aikaisemmin huolissaan. Nykyään on jo iso poika ja olen huomannut, että tarkkailee miten lausuu sanoja. Ne pitää tulla ulos aina selvästi. Hyvin harvoin tulee mitään älämölyä tuon pojan suusta.

Kyllä, neuvolassa tartutaan kyllä. Meilläkin oli 2v vain muutama hassu sana ja nyt 2v3kk puhutaan viittä kuutta sanaa jo putkeen ja sanoja on todella paljon. Eli nopeesti tuli kyllä.



Neuvolalle riittää muutamakin sana.

onko vielä mitään alkeellista roolileikkiä? Miten suhtautuu toisiin lapsiin? Onko kiinnostunut? Katsooko ihmisiä silmiin, hymyileekö aidosti ja relevanteissa paikoissa? Onko lapsellasi jotakin maneeria tai tapaa, jota toistaa usein/jatkuvasti? Onko rutiinien orja, pitääkö kaikki tehdä aina samalla tavalla?

Mieti näitä.



t.th

Toki on joskus ns. korvaton. On sairastellut koko talven paljon ja on aina nuhainen, mietinkin että voiko sekin vaikuttaa. Jos ei kuule kunnolla? Itse ottaa tosi vähän kontaktia, katsoo kyllä silmiin ja kuuntelee jos puhun. Ei ole mitään oikeita sanoja muistuttavia sanoja, sellaista kiljuntaa vain :)

ap

onko vielä mitään alkeellista roolileikkiä? Miten suhtautuu toisiin lapsiin? Onko kiinnostunut? Katsooko ihmisiä silmiin, hymyileekö aidosti ja relevanteissa paikoissa? Onko lapsellasi jotakin maneeria tai tapaa, jota toistaa usein/jatkuvasti? Onko rutiinien orja, pitääkö kaikki tehdä aina samalla tavalla? Mieti näitä. t.th

Ei ole maneereja tai toistoja tai jumituksia. Hymyilee, ei oikein naura mutta riehuu kyllä muiden lasten kanssa, menee mukaan, on vähän ujo kylläkin.

Muuten vaikuttaa minusta ihan terveeltä mutta puheen puuttuminen on alkanut huolettaa. Voihan se olla että ymmärretään täällä kotona liian hyvin :)

sieltä kehotettiin tutkimuksiin. Autismidiagnoosi.

puheterapeutilla on nyt käyty vuoden verran, tyttö nyt 4v. puhe parantunut mutta edelleen epäselvää. mitään diagnoosia ei ole. paitsi viivästynyt puheenkehitys.