En jaksa enää - valehteleva ekaluokkalainen!

Olisin itse voinut tuon tekstin kirjoittaa. Sama ongelma ekaluokkalaisen kanssa. Huolestuttaa eniten hänen terveytensä.



Siihen kun ei tarvita kuin lattialta löydetty 20-senttinen, samoin kaverit pistävät kimppaan niitä rahojaan niin saavat karkkipussin.



Rangaistukset ei täälläkään ole tehonneet, huomasin, että enemmänkin kannustavat siihen valehtelemiseen. Olenkin nyttemmin lähtenyt enemmän keskustelulinjalla, puhutaan omatunnosta ja siitä, että vanhemmille pitäisi voida kertoa mitä vaan. Minusta se on tärkeintä. Tytölle asia on vaikea, koska ei pysty vastustamaan sitä ajatusta karkista. Ei hän sitä pahuuttaan tee.



Parhaiten olen päässyt asiassa eteenpäin kun sanoin, että haluan auttaa, ja että hoidetaan asia yhdessä. Ei lapsikaan halua niitä reikäisiä hampaita ja huonoa kuntoa. Hän antaa nykyisin usein löytämänsä rahat mulle. Ja ollaan sovittu, että perjantaisin annan rahaa vähän mukaan niin saa koulun jälkeen käydä ostamassa karkkia. Se on hyvä porkkana.



Ei tämä ongelma ole näilläkään toimenpiteillä kadonnut, mutta on mielestäni helpottanut kuitenkin. Tilanne on mielestäni ihan normaali, näitä ongelmia tulee kun lapsi menee kouluun ja ottaa ensimmäiset itsenäistymisen askeleet.

ja siinä sovitte yhdessä ja kirjallisina tavoitteet, eli esim rahan käytönsuhteen mikä on tavoite



porkkanana voi antta jotain kivaa



myös omatunnon herättäminen tärkeää, valehtelu on pahaa ja saa toisen eli äidin isän pahanmielen aikaiseksi...

ei ole hyvää käytöstä



anna palautetta hyvästä käytöksestä, jos aina vaan valitetaan ja moititaan rangaistaan jne niin siihen lapsi turtuu

tuonikäinen on vielä pieni tarttee humiota



ja selkeän karkkipäivän, ja sit teitenkin kunnon ruokaa ja ruoka-ajat joka päivä, etttei tule pohjatonta nälkää...kouluruoka kun on mitä on....



ja raha alkuun pois , ei tule kiusausta mennä osteleen mitään

Mistä lapsi saa rahaa? Kaikki raha ensimmäiseksi pois näkyvistä.

Sen jälkeen käytte ruokailun läpi, onko kotona esimerkiksi sopivaa välipalaa koulun jälkeen yms.



Toiset ovat vaan enemmän karkin perään kuin toiset, mutta tuon ikäiseltä on vielä helppo kieltää syönti. Toisaalta en itse kannata kokonaan kieltoa karkeista, koska se vaan laittaa lapsen himoamaan enemmän karkkia ja seuraavaksi saattaa jopa varastaa sitä.



Eli sovitte siitä yhteisestä karkkipäivästä, jolloin niitä herkkuja syödään, ei muina päivinä.

Helpompaa sekä aikuiselle että lapselle, kun voi laskea päiviä koska seuraavaksi saa karkkia (esim. lauantai on hyvä karkkipäivä).



Jos lapsi haluaa jotain hyvää, niin ostakaa esimerkiksi rahkaa, johon laitatte marjoja ja ehkä vähän sokeria (välttämättä ei lainkaan). Itse saan esimerkiksi rahkalla makeanhimoni tyydytettyä. Eli keksikää terveellisiä herkkuja!

Porkkanaa, kurkkua tms. voi dipata, juuri nuo marjarahkat (ei kermavaahtoa sekaan). Tai hätätapauksessa lasi mehua ja vaikka kaksi keksiä. Parempi kuitenkin kuin karkkit, koska keksit syödään hetkessä, eikä koko ajan napostlla jotain.

pojalta miksi tekee tuota? Onko teillä perheessä jotain hankaluuksia?

Meillä samanikäinen tyttö söi kaapista jauhotkin :) jne, sotki jotain omia saippua-liima-pesuaine-väriaine jne sotkuja ja salaa tietenkin. Valheteli ihan jatkuvasti. Lopulta selvisi että teki noita asioita koska oli paha mieli ja halusi sitä purkaa tottelemattomuudella eli kapinoi tavallaan. Meillä oli vaikea vaihe takana ja oltiin juuri muutettu, jätetty kaikki tuttu ja turvallinen.

Puhukaa ja miettikää miten tuolle saadaan loppu, rangasitusten kiristäminen ei ainakaan meillä toiminut, pahensi aina vaan pahaa oloa ja lisäsi noita "tuhmuuksia" ja valehtelua.

Joskus muulloinkin on saattanut saada. Kotona ollessaan harvoin ruinaa karkkia tai mitään makeaa tai valittaa makean himoa. Luulisin, että ainakin aluksi on ollut kyse vapauden hurmasta, kun on saanut lisää vapautta. Sen mukana on ehkä sitten tullut isompi himo tuohon karkkiin.



Nyt on huoneessaan kaiketi katumassa. Tietää, että tulin surulliseksi, mutta ei esim. ole pyytänyt anteeksi. En tiedä, en jaksaisi millään tällasta. Lapsi on kuitenkin niin herkkä ja ihana, että pahaa tekee kaikki rangaistukset ja kiellot nytkin...



ap

Oletkohan ap vähän liian tiukka tuon lapsen kanssa, että tuolla tavalla pitää uhmata.

Sinuna en olisi liian ankara sillä sokeri voi joillekin olla pahempaa kuin esim. kokaiini tai nikotiini. Puhun tästä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Joskus sitä voisi myydä vaikka lapsensa muutamasta palasta suklaata. Ei lapsella ole vielä riittävästi itsekuria vastustaa riippuvuutta. Lue kirja nimeltä Sokeripommi. Se ehkä avaa silmiäsi hieman. Jotkut ovat herkempiä myrkylle nimeltä sokeri kuin toiset.

Joskus muulloinkin on saattanut saada. Kotona ollessaan harvoin ruinaa karkkia tai mitään makeaa tai valittaa makean himoa. Luulisin, että ainakin aluksi on ollut kyse vapauden hurmasta, kun on saanut lisää vapautta. Sen mukana on ehkä sitten tullut isompi himo tuohon karkkiin. Nyt on huoneessaan kaiketi katumassa. Tietää, että tulin surulliseksi, mutta ei esim. ole pyytänyt anteeksi. En tiedä, en jaksaisi millään tällasta. Lapsi on kuitenkin niin herkkä ja ihana, että pahaa tekee kaikki rangaistukset ja kiellot nytkin... ap

tunteen. Ekaluokkalaisesta voi olla vaan niin hienoa, kun saa liikkua vapaammin ja jopa käydä itse karkkiostoksilla. Mieti sitä jännityksen ja vapauden tunnetta, joka tällaiseen liityy. Ihan varmasti kioskilla/kaupalla käyminen ei enää ensi vuonna ole niin hohdokasta. Valehdella ei silti tietenkään saa. Itse olen omille lapsille samassa iässä antanut vähän enemmän vapauksia, esim. on saanut soitosta käydä ostamassa koulun jälkeen myös joskus jotain ekstraa, välipalaa, purkkaa, pokemonkortteja, lehtiä jne. itse säästämillään rahoilla.

Piste.

Minusta ekaluokkalaisella ei kuulukaan olla omassa vapaassa käytössään mitään synttärirahoja tai muita. Perustakaa lapselle tili ja laittakaa rahat sinne, ettekä anna lapselle kuin viikkorahaa käyttöön (esim. paljon käytetty x euroa per koululuokka, eli teillä 1 e/vko).



Totta kai se lapsi valehtelee, kun raha polttaa näpeissä ja karkinhimo hampaissa. Valehtelu jatkuu niin pitkään, kuin lapsella on mahdollisuus tehdä kiellettyä juttua, eli käyttää rahaa karkkiin. Lisäksi "kaupassakäyntikielto" on ihan sieltä syvältä, kun ette sitä pysty vahtimaan. Kotiarestia vaan, niin tiedätte varmaksi missä lapsi on ja mitä tekemässä.



Minusta teillä on aika suuri vastuu jo pelkästään tuon hampaiden tilanteen vuoksi!

Niin ne vain käyvät kaupassa ostamassa karkkia. Jos itsellä ei ole rahaa, niin kaveri ostaa. Se on luonnonlaki.



Jos tuosta alkaa niuhottaa, niin sitten saa olla koko ajan niuhottamassa ja aiheuttamassa lapselle syyllisyyttä. Ei siinä sokeririippuvuutta tarvita - kuka nyt ei karkista tykkäisi, jos sellaista on tarjolla?



Minä olen ratkaissut tämän ongelman keskittymällä tärkeämpiin asioihin. Onhan se tyhmää, ettei karkkipäivä pidä, mutta tämä asia on vanhempien ulottumattomissa.