Miksi mies voi yksin kotona ollessaan "vain olla" ja nainen
tekee enimmäkseen kaikkea hyödyllistä kuten kotitöitä kun on yksin?
Tai ainakin minä teen, enkä usko olevani ainoa:/
Koko ajan riittää jotakin siistittävää, pyykättävää, laitettavaa.
Ja kun vielä olen luonne joka ei yksinkertaisesti vaan osaa olla jos jotakin "pitäisi" tehdä niin v-käyrä on hyvin äkkiä huipussaan:(
Kommentit (23)
mutta pidän kyllä huolen siitä että jos mies jää yksin niin kerron hänelle hommat jotka pitää olla tehtyinä kun tulen takaisin.
Tosin ei kukaan niitä hommia tee jos en minä, mutta mulla ei omatunto soimaa vaikka pistäisin sohvalle maate ja pyykit tms odottelisi :)
Vaan kiinni yksilön päänsisuksesta. On olemassa sellaisiakin miehiä, jotka eivät osaa olla tekemättä mitään, esim. isäni. Minä (nainen) laiskottelen varsin suveneeristi.
itse omaan kysymykseesi. Olet ihminen joka ei voi rentoutua jos on sellainen tunne että jotain pitäisi tehdä. V-käyrä nousee ellet tee, mutta nousee myös jos sinä teet ja mies ei. Pattitilanne. Olisit varmaan ihan samanlainen jos olisit mies.
Meillä toimitaan tilanteen mukaan. Joskus on ihana vain nukuskella tai lukea kun saa olla yksin kotona, joskus on kiva puuhailla. Riippuu ihan siitä onko vaikka työstä tai muusta väsynyt jne.
Tyhmähän sinä olet, jos hampaat irvessä vitutuskäyrän noustessa väkisin väännät kotitöitä, jos kerrankin olisi mahdollisuus relata! Miksi miehen pitäisi alkaa marttyyriksi myös, jos sinä et osaa rentoutua ja vain olla? Opettele itse elämään niin, että sinun on hyvä olla äläkä vaadi muita muuttumaan sinun kaltaiseksesi.
Minä olen nainen, eikä minulla ole mitään ongelmaa viettää harvinaista vapaa-aikaani todellakin vapaalla. Ei tulisi mieleenkään heilua imurin varressa jos olen yksin kotona!
Mikset rentoudu? Ai niin, kun et osaa. Ei se ole miehen vika.
eilenkin kun minä olin muutamia tunteja poissa, oli tiskit hoidettu ja pyykit viikattu, kun tulin kotio, miehen toimesta. Ja tietty hoisi niitä kolmea lasta siinä samalla :)
Ja tänään mä aion vaan olla, koko päivän.
Onnellinen
Mina, nainen, 3 lapsen aiti, olen mestari "vaan olemaan" enka mikaan kotityomasiina. Meilla mies on se pedantti tyomyyra joka hoitaa kaikenlaisia kaytannon asioita koko ajan...
On se vaikeaa, jos samassa asunnossa asuvilla on erilainen käsitys siisteydestä ja muista kotitöistä. Tämä pätee mm. kimppakämpässä asuviin nuoriin opiskelijoihin kun eläkeläispariskuntiin.
Siinä voi käydä juuri noin; toinen touhuaa kaiken aikaa kun ei osaa olla tekemättä, ja toinen ei tee yhtään mitään - kun se yksi on jo ehtinyt tehdä kaiken.
Nykyisissä kaupunkiasunnoissa ei juuri sellaisia töitä enää ole niin kuin on vieläkin maalaistaloissa, joita nainen ei tavallisesti osaa, jaksa tai ei ainakaan halua tehdä: fyysisesti raskaita, erikoisia koneita tai jotain muuta "miehistä" kykyä vaativia.
Olen nainen ja jos tuntuu että haluan vain olla niin olen ja sillä sipuli!
Jos kämppä on kaaoksessa niin sitten on, siivoan sitten kun huvittaa tai mies siivoaa sitten kuin huvittaa. En mä viitsi ottaa stressiä
On se vaikeaa, jos samassa asunnossa asuvilla on erilainen käsitys siisteydestä ja muista kotitöistä. Tämä pätee mm. kimppakämpässä asuviin nuoriin opiskelijoihin kun eläkeläispariskuntiin.
Siinä voi käydä juuri noin; toinen touhuaa kaiken aikaa kun ei osaa olla tekemättä, ja toinen ei tee yhtään mitään - kun se yksi on jo ehtinyt tehdä kaiken.
Nykyisissä kaupunkiasunnoissa ei juuri sellaisia töitä enää ole niin kuin on vieläkin maalaistaloissa, joita nainen ei tavallisesti osaa, jaksa tai ei ainakaan halua tehdä: fyysisesti raskaita, erikoisia koneita tai jotain muuta "miehistä" kykyä vaativia.
Kodin pitää olla lähes tulkoon tiptopkunnossa, jotta pystyn rentoutumaan. Nykyään tämä on harvoin mahdollista tuon taaperon kanssa (sotkee sitä mukaa kun ehdin siivota) eikä mies välitä siivoamisesta. Tästä syystä olenkin nykyään koko ajan hermo pinkeänä ja huonolla tuulella. Yritän itsekin olla välittämättä..
ja jos ei opi
- mies maksaa siivoojan ja lastenhoitajan, kuten meillä
koska kotityöt on hoidettava silloin kun jaksaa. Jos en hoida, niin ei hoida kukaan muukaan. Miestä ei haittaa, vaikka paikat on hujan hajan, kunhan on muutama puhdas astia ja vaatteissa ei suurempia tahroja. On myös haalinut vaatteita sen verran, että ennemmin loppuu likavaatesäilytystilat. Erilaiset siisteyskäsitykset, ei voi mitään.
Pientä sotkua voi opetella sietämään. Onko oma onnellisuus todella kiinni siitä, että pyykit on silitetty ja ikkunat pesty?
Vai onko "pakko olla siistiä!" -mania merkki jostain muusta? Onko elämässä joku muu ikävä asia, jota pakonomainen siivooja ei halua kohdata? Olisko ihan niin, että nämä jatkuvasti siivoojat eivät osaa olla keskenään, koska pelkäävät omia ajatuksiaan?
Kodin pitää olla lähes tulkoon tiptopkunnossa, jotta pystyn rentoutumaan. Nykyään tämä on harvoin mahdollista tuon taaperon kanssa (sotkee sitä mukaa kun ehdin siivota) eikä mies välitä siivoamisesta. Tästä syystä olenkin nykyään koko ajan hermo pinkeänä ja huonolla tuulella. Yritän itsekin olla välittämättä..
koska siis koko elama voi tavallaan menna pilalle (jos on hermo pinkeana ja huonolla tuulella koko ajan) ainoastaan sen takia, etta on noin pedantti.
että jos minä en ole siivonnut, niin mies mäkättää, että minä vaan laiskottelen.Meillä ei siis voi laiskotella, kuin mies, ei edes silloin, kun minulla on 4tunnin yöunet(yövuoro) takana.
Mina, nainen, 3 lapsen aiti, olen mestari "vaan olemaan" enka mikaan kotityomasiina. Meilla mies on se pedantti tyomyyra joka hoitaa kaikenlaisia kaytannon asioita koko ajan...
ja
- mll lastenhoitaja maksaa kulukorvauksineen 8,40 e/ tunti + kulukorvaus= yht 10 e tunti
Joskus olis kiva vaan käydä sohvalle torkkumaan, mut ei anna luonto periksi.