Toivoton rakkaus. Vituttaa.
Olen ihan ensimmäistä kertaa koko elämässäni todella rakastunut erääseen mieheen. Mies on minulle ihan ystävällinen, heittää esim. joskus autollaan kotiin, kommentoi joskus fb:ssä jotain juttujani nätisti, juttelee kivasti, mutta ei selvästi halua mitään fyysistä kanssakäymistä kanssani. Tilaisuuksia olisi ollut jo vaikka kuinka paljon.
Olen 37 v, mies 45 v. Kummatkin aika hyvännäköisiä, ei mitään kukkasia, mutta ns. samantasoisia ulkonäöltään. Minä olen kolmen lapsen yh, mies on ihan sinkku vaan.
Minusta on ihanaa olla ihan vaan samassa huoneessa hengittämässä samaa ilmaa miehen kanssa. Kai sen täytyy sitten riittää. Tunne on yhtäaikaa sekä äärettömän ihana että äärettömän kivulias. Jos istun miehen vieressä autossa, tunnen olevani ikäänkuin "kotona" jotenkin. Voisin vaan jäädä siihen. Samaan aikaan kuitenkin mietin kaikenlaista tuhmaa tekemistä, mitä hänelle mielelläni tekisin. Pelkästään hänen paljaan käsivartensa näkemini tekee minut hulluksi himosta.
Jännää, että jouduin näin kauan odottamaan rakastumisen tunnetta. 37 v ja ensirakkaus. Olen kuitenkin iloinen, että saan kokea tämän, vaikka eihän tästä mitään tule ja tuskaahan tämä on.
Kiitos, että sain purkautua. Eipä minulla sitten muuta. : )
Kommentit (13)
ja sitte nusaset ankarasti. kyllä sillä seisoo jos mies on. ei siitä mitään tuu mutta saitpa kuitenkin. voittaa ikuisen voivottelun. eli tee jotain, mitä siellä odotat.
Kummatkin aika hyvännäköisiä, ei mitään kukkasia, mutta ns. samantasoisia ulkonäöltään.
mm. "läski yh" ja "vanha luuska" -tyyppisiin juttuihin. Olen täällä jo vanha tekijä ja tunnen av:n logiikan. ; ) Siksi kommentoin ulkonäköasiat jo heti kättelyssä.
niin ehkä sun pitää tehdä aloite..?
Jos on 45v. ja sinkku... taitaa olla Geijo se mies.
en vain voi tehdä aloitetta, sillä mies on naimisissa. Täytyy vain toivoa että pääsen tämän yli nopeasti. Hankalaa se on, sillä joudun näkemään miestä melkein viikottain.
Joten jos mies kenestä olet kiinnostunut, on sinkku, tee aloite, kerro hänelle tunteistasi! Mitä menetettävää sinulla on?
Jos ei, niin on täysin piintynyt tuohon ikään omiin tapoihinsa... Ja silloin- JUOKSE!
Kokemusta on. Olin myös täysin ihastunut ja nyt toivon, etten olisi ikinä edes tavannut ihmistä.
Jos on 45v. ja sinkku... taitaa olla Geijo se mies.
Muuten voivottelet loppuelämäsi ja vanhana mietit että "mitä jos olisitkin ollut rohkeampi?"
Hän kuitenkin itse myönsi minulle, että hänellä ei ole ollut ketään nyt muutamaan vuoteen, paitsi joku lyhytaikainen suhde viime kesänä.
En oikein tiedä... Mietin, jos mies kuitenkin odottaa, että erostani olisi kulunut pidempi aika tai jotain. Eilen hän nimittäin kovasti kyseli minulta, että missä fiiliksissä minä nyt eron jälkeen olen ja joko elämä on palannut normaaleihin uomiinsa. Kuitenkin hän myös usein tuntuu vetäytyvän todella voimakkaasti poispäin minusta ja taas toisaalta katselee välillä ihan selkeästi minua "sillä silmällä".
Ehkä vielä kärsin vähän aikaa ja jos ei kesän loppuun mennessä ole alkanut tulla selvyyttä, niin... Olen kyllä kertonut hänelle, että minun mielestäni hän on hyvnnäköinen, älykäs, mielenkiintoinen, jne...
mä en tajunnut mikä tuosta tilanteesta tekee toivottoman? Eikös tuossa nyt nimenomaan ole kaikki toivo? Kummatkin vapaita ja selvästi toisistanne kiinnostuneita?
mies ei vain halua kolmen lapsen "isäpuoleksi".
mies ei vain halua kolmen lapsen "isäpuoleksi".
Täytyy yrittää jotenkin saada miehelle viesti perille siitä tosiseikasta, että en itse asiassa halua ketään tänne luokseni asumaan, minulle sopisi sellainen säännöllinen deittailu ilman, lpsia sotketaan mukaan ollenkaan. Ainakaan ekaan pariin vuoteen nyt vähintään. Kumpikin voisi asua omissa kodeissaan.En myöskään halua enempää lapsia.
Nytkin kuolasin TAAS facebookissa sen albumeita, kun se oon niin jumalattoman seksikäs. Meillä on todella paljon yhteistäkin kaiken lisäksi, kumpikin tykkää kirjallisuudesta, samanlaisesta musiikista, koirista, kuvataiteesta...