Mä antaisin tällä hetkellä mitä vaan,

että saisin terveen lapsen. Mä en jaksa enää lääkitä viittä kertaa päivässä, joista ensimmäinen viideltä aamulla ja viimeinen kymmeneltä illalla. Mä en jaksa raahautua lääkäriin vähintään kerran kuussa ja vihaan sitä, että hoitajat eivät saa lapselta verinäytteitä kunnolla. Lapsi herää vähintään kerran joka yö karjumaan, mä haluaisin joskus vaan nukkua heräämättä. Mua ärsyttää, kun kukaan ei koskaan kysy, että mitä mulle kuuluu ja miten mä voin.

"Mutta saathan kuitenkin Kelalta 200€ kuussa", joo, niin saan, mutta se ei paljoa lohduta. Se raha on pieni "palkka" siihen kaikkeen, mitä joudutaan kestämään.



Pistin itseäni pojan kynällä sormeen ja sain hepulin, ehkä tämä kuitenkin tästä.