Lue keskustelun säännöt.
Miksi ekaluokkalaistani kiusataan?
27.04.2011 |
Lapseni on kiltti mutta ei ujo eikä säikky. Ikätoverit kohtelevat häntä kurjasti. Hänellä on kavereita, mutta leikit päättyvät usein itkuun. Nykyään yhä useammin siihen, että joku on lyönyt tai muuten käynyt päälle. Lapseni ei osaa sanoa, miksi. Riitaa ei ole ollut. Jos leikissä on kolme, kaksi muuta alkavat pian sorsia häntä. Leikeistä tulee kaksi yhtä vastaa -leikkejä. Hän myös mielistelee hurjimpia tyyppejä, että pysyisi porukassa, edes sinä sorsittuna.
Miten tukisin lastani, että häntä ei enää kiusattaisi, vaan hänkin saisi olla tasavertainen toisten lasten kanssa?
Kommentit (22)
Ja nuo "kaverit" ei kyllä ole mitään oikeita kavereita. Voimia sinulle ja lapsellesi. Tietääkö koulu ja kiusaajien vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mukava" ihminen. Hän ei myöskään puutu aina asiaan, vaikka lapseni on kertonut kiusaamisesta (satuttamisesta). Samanlaista käytöstä on vapaa-ajallakin kavereiden keskuudessa. Olemme puineet asioita joskus vanhempien kanssa, mutta asiat eivät ole ratkenneet. Miksi ihmeessä melkein aina pitää jotakuta saada kiusata, miksi yhteisleikki ei voi vain jatkua? Ihmettelen nykylasten tarvetta olla ilkeä. Pojat tuntuvat erityisesti muuttuneen. Ennen pojat leikkivät isolla porukalla yhdessä.
ap
"mukava" ihminen. Hän ei myöskään puutu aina asiaan, vaikka lapseni on kertonut kiusaamisesta (satuttamisesta). Samanlaista käytöstä on vapaa-ajallakin kavereiden keskuudessa. Olemme puineet asioita joskus vanhempien kanssa, mutta asiat eivät ole ratkenneet. Miksi ihmeessä melkein aina pitää jotakuta saada kiusata, miksi yhteisleikki ei voi vain jatkua? Ihmettelen nykylasten tarvetta olla ilkeä. Pojat tuntuvat erityisesti muuttuneen. Ennen pojat leikkivät isolla porukalla yhdessä. ap
Kyllä ennenkin kiusaamista on ollut poikienkin keskuudessa. Nykyään siihen puututaan entistä herkemmin. Mikä on vain hyvä asia.
Meidän poika on saanut osansa isommilta pojilta lähinaapurustossa. Osaa pitää puolensa tiettyyn rajaan asti. Minä olen joutunut puuttumaan pariin otteeseen.
Tosin lapsellani ADHD joka osaltaan vaikuttanut asiaan. Suostuu myös huonompaan kohteluun muiden osalta koska hänelle niin tärkeää että on AINA kavereita.
Nyt tokalla luokalla tilanne alkanut helpottaa.Ikäviä tilanteita kyllä sattuu vieläkin. Naapurissamme asuu lapsi jolla kaveripiiri vähissä ja kiristää lastani olemaan kanssaan, mutta kuitenkin uhkailee jne. Itsetunto vahvistunut kun kaveripiiri laajentunut. Ohjattu kotoolta sekä koulusta eri lasten leikkeihin. Koulussa lapsella ollut aina kavereita mutta on itse valikoiva ja voi jäädä yhteen kaveriin "jumiin".
Koittakaa ap vaan vahvistaa lapsen itsetuntoa, harrastukset ja niissä pärjääminen voi olla eräs keino. Perheen kanssa myös lisäätte toimintaa ettei koe olevansa niin paljon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kuuluu" tuo kiusaaminen olennaisena osana. Siksi tilanne onkin niin ongelmallinen ja vaikeasti tartuttavissa.
ap
En ihan tiedä, ymmärsinkö mistä ap:n tapauksessa on kyse.
Ilmeisesti poikasi kuitenkin otetaan mukaan leikkiin, mutta leikki menee liian rajuksi?
Siinä tapauksessa harjoittelisin kotona tilanteita etukäteen. Miten suojautua niiltä iskuilta. Mitä sanoa, jos ei tykkää sellaisista leikeistä jne.
Voitte vaikka leikkiä roolileikkiä kotona. Anna lapsesi olla se "kiusaaja" ja sinä olet oma poikasi ja sitten vaihdatte rooleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaajille ei ole laitettu rajoja ja tehty selväksi että kiusaamisen tulee loppua heti. Lapsesi ei ole mitenkään syyllinen kiusaamisen. Kiusaaminen on aina kisaajan syy. Ota yhteyttä kiusaajien vanhempiin ja jos kiusaaminen tapahtuu koulussa, ota yhteyttä opettajaan.
usein ryhmassa menee hillumiseksi kun kaksin leikkivat kivasti. jos se sitten auttaisi poikaasi jos olisi vahvemmat suhteet niihin kaikkiin lapsiin yksiloina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein ryhmassa menee hillumiseksi kun kaksin leikkivat kivasti. jos se sitten auttaisi poikaasi jos olisi vahvemmat suhteet niihin kaikkiin lapsiin yksiloina.
parhaiten juri tuonikäisiltä, etenkin pojat villiintyvät kun on enempi porukkaa
eli yksitellen kutsu heitä teille, niin et olet itse kuulolla, ja ehäkä vähän ohjaamassa leikkiä, siis keksimässä jotain kivaa
sit pikkuhiljaa kun tutummiksi tulee voivat leikkiä kaikki yhdessäkin, kolme on huon määrä niin tyttöjä kuin poikiakin, riitaa syntyy helposti ja aina joutuu joku ulos ajetuksi
kokemusta meilläkin tästä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen, että olisi hyvä kutsua kavereita yksitellen kylään ja voit sivusta seurata, mitä tapahtuu. Voihan olla, että lapsesikin käyttäytyy vahingossa ärsyttävästi? Mutta todennäköisempää ehkä kuitenkin on, että vika on siellä kiusaajan päässä. Ei kaikkien kanssa kannata edes pyrkiä olemaan kaveri! Sinulle olisi hyvä saada vähän seurata, millaisia nämä kaverit oikeasti ovat. Muistan lapsuudestani, kuinka äitini erotti veljeni yhdestä pojasta, joka innokkaasti teki tuttavuutta mutta käyttäytyi törkeästi. Myöhemmin äitini oli tyytyväinen päätökseensä, kun poika oli ns. hunningolla - ei mennyt veljeni perässä. Oma ekaluokkalaiseni on myös aika kiltti, mutta heillä on tosi napakka opettaja, oikea helmi. Jos koulussa kiusataan, eikä opettaja tee mitään, yhteyttä korkeammalle tasolle vaan. Jos ekaluokkalaisena tottuu sylkykupiksi, sieltä on vaikea päästä ylös. Mutta omat kokemukseni ovat oikeastaan sellaiset, että minun lapsuudessani 80-luvulla opettajat eivät piitanneet ja totuin olemaan "se huono", nykyisin voi avoimemmin sanoa, että hei tuo on kiusaamista eikä noin voi tehdä.
Onnea teille matkaan ja tee lapsellesi selväksi, että rakastat häntä :)
vaan yrittää väkisin tunkea itsensä hurjimpien tyyppien porukkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on jatkuvaa on siihen minusta open jo aika vaikea puuttua. Sitä kai tapahtuu muuallakin kuin koulussa. Voisitko yrittää jututtaa näiden kiusaajien vanhempia? He voisivat setviä asiaa, että mistä kiikastaa. Sitten jos voisit jotenkin 'vaklata' noita puuhia. Että mitä siellä oikeasti tapahtuu. En sano, että teillä on näin ja tuo satuttaminen kertoo jo vähän muuta, mutta joskus voi olla niinkin (kokemusta on), että se joka valittaa olevansa kiusattu onkin itseasiassa kiusaaja. Ei vaan tajua tätä ja uikuttaa sitten kotona, että toiset on ilkeitä ja ei leiki mun kaa. Ei tietty leiki, kun se on ihan mahdotonta.
sellaisten lapsien kanssa, jotka kiusaa?
eikö ole muita?
itse ainakin olen sanonut omalle lapselleni, ettei kannata mennä leikkimään neiti x kanssa kun pian tulee sen varsinainen bestis ja ne jättää kun nallin kalliolle, näin siis taphtuu aina, ja kun ovat heti molemmat paikalla, niin eivät ole edes huomaavinaan lastani
eli miksi kiusata itseään??
parempi olla poissa sellaisten lasten luota kokkonaan ja etsiä kaveria muualta
vaikka harrastuksista
Mulla on yksi melko vahva, vähän herkkä tosin. Toinen todella vahva ja kestää kaiken.
Olen kotona opettanut inhimillisyyttä, ihmisyyttä, empatiaa, toisten huomioon ottamista...mutta näin ei mene, kuin korkeintaan 40 prosentilla vanhemmista.
Melkeinpä päiväkodista lähtien on ollut kaikenlaista ja olen koettanut vain vahvistaa lapsiani. Ja opettanut, että ketään ei saa kiusata eikä jättää leikkien ulkopuolelle. Kaikki kutsutaan kaverisynttäreille ja puhutaan ongelmista.
Asutaan hyvällä alueella ja paikallisissa kaupoissa on jo jonkin aikaa esiintynyt häiriköintiä, varastelua ja roskaamista pihalla. Ovat melkein kaikki ns. hyvistä perheistä, mutta aikaa lapsille ei ole, eikä haluakaan.
Yläkoulu ja alakoulu ovat lähekkäin ja nyt tänä keväänä tuli jo viestia alakoulun lapsillekin sekä koteihin.
Nuo häiriköinnit ja kiusaaminen voidaan niputtaa samaan: ihmiset, jotka eivät välitä lapsistaan, aiheuttavat lastensa pahaa oloa.
Kaverini on opettaja ja on kokenut tämän: kun ottaa kotiin yhteyttä, vanhempia ei kiinnosta!
Onko niin, että kun mieleltään keskenkavuiset lisääntyvät (ei välttämättä ole iän kanssa tekemistä), heidän lapsensa saavat älyllisesti ja empaattisesti jne. erittäin heikot eväät kotoa, ei rajoja, ei hyvää vanhempien näyttämää esimerkkiä..
Sydäntä särkee lukea näitä. Voi pientä ihmisen alkua, kunpa tuon joidenkin ihmisten pahuuden voisi maailmasta poistaa.. Vika ei mitenkään ole lapsessasi, vaan sellaisissa mieleltään rumissa pikku ku**päissä, jotka eivät ole empatian alkeitakaan oppineet kodeissaan!
Minulla on 1v tyttö ja mll:n perhekahvilassa oli vapputeema. Tyttö on ihan reipas ja iloinen eikä ujostele ketään. Parilla isommalla lapsella oli sellainen koukkunokka naamari ja ne kävivät karjumassa muille, tyttö sitten säikähti toista ja alkoi itkemään, tälle sanottiin asiasta ja hän lopettikin sen samantien. Toinen 4v kuitenkin jatkoi hyvin vaivihkaa ja karjui ''ääneti'' siis oli suu auki karjuvan näköisenä. Lapsen äiti kyllä kielsi mutta se ei tehonnut. Otin lapseni syliin ja menimme lukemaan kirjaa niin tämä lapsi tuli taas siihen ja omalle tytölleni tuli itku kun hän vain näki naamarin...
Vasta kotona tajusin asian ja alkoi ihan suunnattomasti itkettää kuinka julmia lapset ovat etenkin kun omani ei edes osaa vielä puolustautua mitenkään... tästä lapsesta oli vain ilmeisesti kivaa kun sai tytön itkemään :(
En voi edes kuvitella kuinka pahalta ap:sta mahtaa tuntua.
Onko niin, että kun mieleltään keskenkavuiset lisääntyvät (ei välttämättä ole iän kanssa tekemistä), heidän lapsensa saavat älyllisesti ja empaattisesti jne. erittäin heikot eväät kotoa, ei rajoja, ei hyvää vanhempien näyttämää esimerkkiä.. Sydäntä särkee lukea näitä. Voi pientä ihmisen alkua, kunpa tuon joidenkin ihmisten pahuuden voisi maailmasta poistaa.. Vika ei mitenkään ole lapsessasi, vaan sellaisissa mieleltään rumissa pikku ku**päissä, jotka eivät ole empatian alkeitakaan oppineet kodeissaan!
oikein jaksa. Tökkää lapsilleen muutamat kympit kouraan ja lapset ovat keskenään illat. Poika kiusaa ja on aivan onneton vetelys koulussa.
Poikani paras kaveri on nelilapsisesta perheestä. Lapset saavat tehdä mitä huvittaa. Äiti on lääkäri. Pojan kaveri on ihmeissään, kun meidän poika ei saa katsoa kauhuelokuvia (ovat yhdeksän) ja iltakymmeneltä ei saa olla ulkona...
Ja nuo "kaverit" ei kyllä ole mitään oikeita kavereita. Voimia sinulle ja lapsellesi. Tietääkö koulu ja kiusaajien vanhemmat?