Lue keskustelun säännöt.
Onko aivotoiminnaltaan asia- ei ihmiskeskeisen lapsen paikka tavallisessa koulussa?
27.04.2011 |
Meillä on älykäs ekaluokkalainen, jolla ei ole parasta kaveria. Hän käy tavallista koulua.
Tiedän kuitenkin, että ei tämä miksikään muutu. Tai siis muuttuu siinä vaiheessa, kun yhteiset pihaleikit vähenevät ja jokainen tyttö alkaa olemaan parhaan kaverinsa kanssa. Paitsi meidän tyttö voi jäädä seisoskelemaan silloin yksin!
Häntä kiinnostaa asiat ei se, että mitä mieltä joku tyttö on toisesta tytöstä ja ollaanko parhaita kavereita. Miten olla sosiaalisesti normaali ei kiinnosta häntä kuin hetkellisesti, koska se ei ole hänen ominta itseään.
Hän ei halua panostaa yhtä paljon asioihin, jotka kiinnostavat muita lapsia. Hän näyttelee olevansa välillä mukana, vaikka mieluummin esim välitunnilla jäisi tutkiskelemaan yksin ötököiden elämää. Kahdestaan yksin tutkiskelu olisi hänen unelmansa eli olisi ystävä, joka olisi samankaltainen.
Koulu on sujunut erinomaisesti, koska siellähän opitaan uutta ja se on kivaa! Tunnilla voi hyvin keskustella asiosta, mutta välitunneilla toiset lapset eivät enää halua jauhaa opittuja asioita. Kavereita on jonkin verran myös vapaa-ajalla,koska olen vanhempana aktiivisesti ottamassa heitä meille leikkimään. Jotenkin tuntuu siltä, että koska tyttö ei kaipaa kavereiltaan emotionaalista tukea tai sosiaalisen kanssakäymisen opettelua ja toisaalta on halukas suojelemaan omaa tilaansa olemalla mikä on, kaverit ovat kiinnostuneita hänen seurastaan vain hetkellisesti.
Riski kiusatuksi tulemisesta on suurempi kuin muilla. Tyttö ei ole tunnekylmä, mutta ei hän jaksa myöskään koko aikaa hempeillä ja olla kiinnostunut ihmissuhteista niinkuin muut tytöt.
Pojan aivot tytön päässä, vaikka hän onkin muuten aivan tyttömäinen? Pojille tällainen käytös ainakin on hyväksyttävämpää kuin tytöille.
Kommentit (9)
Näen hänessä itseni. Eka ja toka luokka menivät minulta hyvin, koska voitiin olla yhtäryhmää. Kolmannella luokalla havahduin ihmettelemään yksinäisyyttäni. Ymmärsin mitä minulta olisi vaadittu saadakseni ystäviä, mutta en halunnut mennä sille linjalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kurja juttu myöhemmin, ellei löydä itselleen samanlaista kaveria, sillä yksinhän hän tulee jäämään, kiusatuksi ei välttämättä kuitenkaan.
Ja ihan yhtä "ei-hyväksyttävää". Pojilla vaan ei ole välttämättä ns. parasta kaveria, mutta poikana olemiseen nimenomaan kuuluu se, että porukalla rymytään, pelataan ja riekutaan. Ei todellakaan tutkiskella hyönteisiä tai keskustella janan ja suoran eroavaisuuksista tai maailmankaikkeuden synnystä.
Poikani on luonnostaan samaa puuta kuin tyttäresi, mutta edellisen vastaajan tavoin olen sitä mieltä, että huolestut liian aikaisin. Ihminen, lapsi - oli luonteeltaan minkälainen tahansa - oppii sosiaalisuuden kuviot ennemmin tai myöhemmin. Toisilta ne sujuvat syntymästä asti luonnostaan, toiset opettelevat niitä aikuisuuteen asti.
Itse liikutuin juuri viime viikolla lähes kyyneliin, kun poikani oma-aloitteisesti haki puhelimensa ja soitti luokkakaverilleen kysyäkseen onko kaveri sairas, kun ei ole ollut koko viikkoon koulussa. Ja "toivottavasti paranet pian!"...
Pienin askelin eteenpäin.
koskaan epäilleet Aspergerin oireyhtymää? Meillä ongelmat alkoivat sosiaalisissa tilanteissa olla sitä luokkaa että pitkän mutkan kautta koulupsykologilta lopulta psykiatriselle poliklinikalle, jossa tehtiin Asperger-diagnoosi.
Sosiaalisiin ongelmiin (siis nimenomaan miten olla muiden lasten kanssa) saa apua. Hakekaa. Meidän yksinäinen outo tyttäremme osaa nyt olla luonteva muiden kanssa, vaikkei edelleenkään parasta kaveria olekaan.
Minulla kokemusta vastaavasta AS-veljen kautta. Tavallisessa koulussa pärjäsi ihan ok, kun oli opettajat jotka ymmärsivät tilanteen ja antoivat esim. välitunneiksi jäädä luokkaan tekemään lisätehtäviä. Ala-asteen loppu oli vaikeaa, mutta yläasteella tilanne muuttui kun löytyi pari samanhenkistä kaveria ja pystyi myös netin kautta tutustumaan samoista asioista kiinnostuneisiin. Jos asutte isommassa kaupungissa kannattaa jo valmiiksi katsella kouluja, jotka ovat painottuneet sellaisiin asioihin, jotka tyttöä kiinostavat, sieltä voi löytyä kavereita. Samaten netistä kannattaa huhuilla jos vaikka löytyisi joku asiapainotteinen kerho, jonka parista voisi löytyä asialinjalla toimiva ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan itsekin osattu epäillä Aspergerin oireyhtymää. Mietimme, että olisiko apu tarpeen? Hän pystyy kompensoimaan puutteitaan jonkun verran älynsä avulla. Hän lukee sosiaaliset tilanteet tarkasti, mutta ei kykene reagoimaan niihin oikea-aikaisesti. Vetäytyy, vaikuttaa ujolta, vaikka oikeasti ei olekaan ujo. Ei vain saa suunvuoroa.
Lapsi suhtautuu ihan hyvin pihaleikkeihin ja liikuntatunneilla pelattaviin peleihin. Ne ovat oikeastaan ainoat ryhmätilanteet, joissa hän haluaa olla mukana tunneilla käytyjen keskustelujen lisäksi. Ihmissuhdekuviot/pelit eivät kiinnosta. Joidenkin lasten seurassa hän on luonteva, kertoo heille tunteistaankin, jos on esim kaivannut jonkun lapsen seuraa. Ryhmässä hän ei sellaisia jaa, koska jäisi helposti muiden riepoteltavaksi.
ap
Meillä todella älykäs tyttö, joka myös pärjää muilla taidoillaan.
Terapiasta on ollut suunnaton apu.
Voi, kun ehtisin jäädä keskustelemaan - pitää lähteä nyt menemään.
Painokkaasti suosittelen ottamaan selvää, onko lapsellanne Asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli ekaluokan aika paljon omissa oloissaan. Ei häntä kylläkään myöskään kiusattu. Lapset antavat yllättävän hyvin toisen olla omanlaisensa.
Tokaluokalla tämä veätytyvä tyttö alkoi leikkimään silloin tällöin minun tyttäreni kanssa, joka on tättähäärä. Vilkas, eloisa ja yltiösosiaalinen. Aika outo pari siis :) Lapset leikkivät välitunnilla, paitsi silloin kun tämä toinen haluaa olla yksin ja tekee sen tyttärelleni selväksi. Lapseni vaan toteaan XX haluaa olla välillä yksin. Ei siitä sen kummempaa numeroa tehdä.
Toistensa luona käyvät leikkimässä pari kertaa viikossa ja hyvin viihtyvät. Sitten tämä vetäytyvämpi yleensä ilmoittaa, että nyt en enää jaksa ja minun vispiläni toteaa, että ok.
Minusta tämä on hurjan hienoa ja nostan hattua kummallekin lapselle, niin erilaisia ovat ja osaavat antaa kuitenkin tilaa ja kunnioittaa toisen luonnetta.
Ensinnäkin kaikkien laten paikka on tavallisessa koulussa. Erityiskoulut ylipäänsä on aivan syvältä, myös ja etenkin niiden oikeasti vammaisten kannalta, jotka sinne eristetään. Koulun kuuluu kelpuuttaa kaikki ja opettaa heitä yhtä lailla, kuten Hufflepuff Hogwartsissa.
Toisenakin minusta sinä "tuomitset" liian aikaisin lapsesi sosiaalisesti kykenemättömäksi. usko vaan , ne kehittyvät ja muuttuvat vielä kouluiässäkin ja monet paljon sen jälkenkin. Vaikka tytärtäsi ei nyt kiinnosta, hän voi myöhemmin kehittyä sosiaalisesti taitavaksikin.
Ja RISKI siitä, että jos on muiden seurassa niin sitten ehkä mahdollisesti joskus saatetaan kiusata EI ole mikää syy eristää lasta muista.