Kokemuksia RIVItalosta asumismuotona? Kamalaa?

Piha oli kiva mutta liian pieni, jotta siinä kunnolla olisi mahtunut mitään tekemään ja toteuttamaan puutarhanhoito-unelmiaan.

Omaa rauhaa ei ollut, kun naapurit oli molemmilla puolilla ja välissä vaan ohut puuaita.

Yhteinen lastenleikkipaikalla leikkiessä oli aina silmätikku olo, kun talosta löytyi muutama pihapoliisi jotka vahti ettei lapset vaan sotke siellä pihalla tms.

Muutettiin omakotitaloon ja ollaan nyt vihdoin tyytyväisiä.

Ja ainakin lapsen silmin siinä oli tosi hyvä asua. Äitini oli yksinhuoltaja, ja pihahommat hoitui helposti. Meillä oli sellanen tosi pieni piha, ei siinä juuri hommaa ollut. Eli pihahommien puitteissa ei voi verratakaan nykyisin asumaamme omakotitaloon! Mitä naapureihin tulee, niin niitä ei ole ylä- eikä alapuolella, joten näin ollen niitäkin puolet vähemmän mitä kerrostalossa voi enimmillään olla. Ei mulla ainakaan ole mitään huonoa sanottavaa.

omakotitalo olisi varmaan lapsiperheelle hyvä, jos vaan itse jaksaa tehdä pihahommia ja on riittävästi rahaa (asumiskulut suuremmat).



Kerrostalossa on ahdistavaa, kun jatkuvasti saa pelätä että naapurit häiriintyy lasten itkusta, leikeistä, pesukoneen äänestä jne.



Rivitalo on meidän asumismuoto, kaikkea kokeiltuamme :) Taloyhtiössämme asuu todella paljon lapsiperheitä, joten lasten leikit ei häiritse ketään. Pihahommia ei juuri ole, mutta lapset on helppo päästää kuitenkin keskenäänkin pihalle leikkimään ja aina on leikkikavereita. Asumikulut on myös helpommin ennakoitavissa kuin omakotitalossa ja matkustelu helpompaa, kun ei tarvitse miettiä esim. kuka tekee lumityöt sillä aikaa, kun on reissussa.



Luulen, että vielä joskus muutan kerrostaloon, kun lapset lähtee kotoa. Siihen saakka asumme rivitalossa, jos ei tule lottovoittoa :)

Lapsuudenkoti oli okt isolla pihalla ja voi luoja miten mä vihasin niitä pihahommia, varsinkin talvella.

Ja lunta tuli aina silloin ihan järjettömästi kun isä oli työmatkalla (oli paljon) ja äidin kanssa sitten hikihatussa kolattiin pihaa :/



Muutettuani kotoa olen asunut ensin kerrostaloissa ja sitten raskaaksi tultua ostettiin omakotitalo(joku raskausjajan aivopieru). Ja mä inhosin niitä talvia taas ihan ylipaljon. Kesälläkin isossa pihassa sitä nurtsia sai olla kokoajan ajamassa ja lisäksi vielä rikkaruohot. Ei mun juttu.

Muutettiin rivariin ja johan helpotti.

On oma piha, mutta soipivan pieni. Sellainen jossa mahtuu grillailla, oleskella, lapsien leikkiä, mutta ei liikaa pihahommia ja kyllä meillä on naapureihin ihan korkea kunnon aita. Ei haittaa naapurit yhtään. Talvella lumityöt tekee huoltoyhtiö. Yhtiö on muutenkin kiva, paljon lapsiperheitä, joten kavereita löytyy. Eikä mitään kyttäystä ja valitusta ole ollut. Hyvät äänieristeetkin asunnoissa, kun ei naapureista juuri koskaan kuulu mitään ääntäkään.



Niin ja tykkään rivarista siksikin, että naapureiden läsnäolo tuo myös turvallisuudentunnetta jos mies on reissussa.



Kerrostalokin on talvella ihan hyvä asumismuoto, mutta kyllä kesällä oma pieni piha on

mutta kyllä kesällä oma pieni piha on parasta.

naapurit merkaa tietysti paljon. Nyt meidän naapuriin muutti tosi metelöivä perhe, ja todellakin kaipaan vanhoja naapureita. he sentään osasivat elää ihmisisksi. Piha taas on minusta kiva, just riittävä mun tapreisiin ja sen ilolla hoitaa. Me matkustellaan usein, pitkiäk8in aikoja, ja siksi rivari on turvallisempi muoto. Ei tartte kaikesta huolehtia itse. Ja piha on sen verran pi3eni, että kehtaa kukkien kastelijaa vaivata sen hoitamiseen.

Rivari oli tosi kiva! Pihaa oli just sopivasti, sai tehdä puutarhajuttuja jos huvitti. Kesällä erityisesti oli kiva se oma piha, saatto avata vaan pihaoven ja laskea lapset sinne. Kivat naapurit, oli lapsille leikkikavereita ja itselle seuraa. Meillä oli hyvä äänieristys ja naapureista ei kuulunu koskaan mitään (vaikka koiria ja lapsia naapureissa).



Yhteistä pihaa hoidettiin kukin vuorollaan, kerran pari kesässä nurtsin leikkaus ja talvella vähän kolattiin polkuja roskiksille ja autokatokselle. Se oli kivaa eikä todellakaan rasittanut kun jokaiseen lumisateeseen ei tarvinnu lähteä hommiin.



Suosittelen siis!

Tuo oli hyvin sanottu että siinä yhdistyvät kerrostalon ja okt:n huonot puolet.

jos saa kivat (ja huomaamattomat) naapurit, niin rivitalossa on ihan kiva asua. Mutta jos saa naapureikseen ketjupolttajan ja kurittoman lapsilauman omaavan perheen, niin saattaa oman pihan käyttö jäädä hyvin vähäiseksi. Meillä käytännössä ei voi takapihan puoleisia ikkunoita ja terassin + parvekkeen ovea pitää lainkaan auki, jos ei halua tupansavua sisään. Ja kun naapuri istuu polttamassa lähes ketjussa (varsinkin iltaisin) niin ei ole kesäkuumalla kovin kivaa. Emme itse polta enkä voi sietää tupakansavua; en myöskään haluaisi altistaa vauvaa päiväunillaan jatkuvalle tupakansavulle...



Ja joka kerta, kun omalla takapihalla touhutaan (lapset leikkivät hiekkalaatikolla, puhaltelevat saippuakuplia tms., grillataan tai vain oleskellaan), niin aidan takana seisoo useita naapuruston lapsia rivissä pällistelemässä. Minusta tuntuu, että kaikki lapset saavat vaellella pihalla miten haluavat täysin ilman vanhempien valvontaa. Ja kaikkea ikävää näyttää sattuvan ja tapahtuvan (esim. seinänaapurin 3v juoksi auton alle kun oli yksin parkkipaikalla...).



Onneksi tämä on vain väliaikainen ratkaisu ja olemme muuttamassa omakotitaloon. Tosin, jos asuu tiiviisti rakennetulla omakotialueella, jossa talot ovat postimerkin kokoisilla tonteilla niin asuminen ei paljon eroa rivitalosta... Meidän perhe ainakin haluaa enemmän tilaa ja rauhaa ympärilleen ja tämä rivitalossa asuminen on vain vahvistanut asian. Onneksi on mahdollisuus valita.

Meillä on rivitalossa mennyt oikein hyvin. Lumityöt yms suuremmat tekee huoltoyhtiö, keväällä on kerran pihatalkoot joista selviää tunnissa-parissa. Yhteisen pihan suhteen ei ole otettu paineita. Naapurit ovat mukavia eikä lapsia katsota pahalla ja niitä onkin noin puolessa asunnoista tällä hetkellä. Joskus ei huvittaisi naapurin kanssa jutella kun pihalla on, mutta ei se mikään suuri ongelma ole. Ja seinän takaa kuuluu hyvin vaimeasti lasten ääniä tai toiselta puolen koiran haukuntaa silloin kun koira jää yksin. Kuitenkaan sen kummemmin lasten tai koiran vaimeat äänet eivät ole meitä häirinneet.



Nyt olemme rakentamassa omakotitaloa, nähtäväksi jää onko se parempi asumismuoto kuin rivi- tai kerrostalo. Emme ole omakotitalossa asuneet sitten lapsuuden kumpainenkaan. Ei olisi ollut mahdotonta muuttaa suurempaan rivitaloasuntoonkaan nyt perheen kasvaessa, mutta asumme pienellä paikkakunnalla jossa rivitalovalikoimat eivät ole suuren suuret.

On oma piha, mutta pihatöitä vain vähän :)

Tykkään myös siitä, että naapurit on lähellä.

Meillä on tosi kivat naapurit ja kaikki tekee töitä yhteisen hyvän eteen! Lapsilla on kavereita. Oma piha on juuri sopivan pieni, ettei tarvitse tehdä puutarhatöitä, joita inhoan!

vain jos on päätyasunto, jää vain yhdet seinänaapurit! Silloinkin on toivottavaa ettei makuuhuoneet ole siellä naapuriasunnon puolella, pienten lasten kanssa kun metelöivä naapuri on rivarissa ihan yhtä ikävä kuin kerrostalossa. Piha on lasten kannalta hyvä, pääsevät vaikka takapihalle leikkimään itsekseen, jos on aidattu piha ja on vähän omaa rauhaakin.

Aktiivinen ja terve , normaali yksinasuva olen, mutta oi ja voi ympäröity rivarissa LAPSIperheillä joiden maailma on minusta miljoonan mailin päässä, joten nyt elän kuin ei minulla terassia olisikaan....eli ei mitään asiaa sinne....itkettää välillä.....olen nyt muuttamassa kerrostaloon jotta saan jotain rauhaa.......naurettavaa, mutta totta.   Kun olen kieltänyt lapsia tallustemasta mun pihalla, olen tullut haukutuksi jne........eli ei koskaan enään rt.

Positiiviset ajatukset! Itse kaksi kertaa rivitalossa asuneena - lapsuuteni, ja nyt aikuisena oman perheen kanssa - en voi muuta kun ylistää. Viihdymme kyllä :)

Rivitalossa pikemminkin yhdistyy omakoti- ja kerrostaloasumisen parhaat puolet! Oma piha, mutta tarpeeksi pieni, ei ole työläs hoitaa. Lapsille kavereita ihan lähellä. Hintakin mukavampi kuin omakotitalossa. Meille on tosin aina sattunut vain mukavia naapureita.

-Inhoan puutarhahoitoa-rivitalossa ei ole paineita orjuuttavasta pihanhoidosta. Monivuotiset kasvit nousevat kukkapenkistä ja nurmikkopläntti pitää ajaa kerran viikkoon.

-on oma piha, voi istua terassilla toisin kuin kerrostalossa

-pihassa on lapsille kavereita ja meillä mukavat naapurit

-talon ylläpitoon liittyvät asiat hoidetaan taloyhtiön avulla kuten talon maalaus tmv remontti. Samoin lumityöt hoitaa huoltoyhtiö.

Riippuu naapureista ja yhtiöstä. Meillä molempien asumismuotojen parhaat puolet. Asumme keskustassa ja silti kuin maaseudulla. Ei pihatalkoita eikä lipunnostoja. Pihatöitä niin paljon kuin haluaa tehdä, eli ei välttämättä ollenkaan.

kaupunkialueella tontit ovat niin pieniä, että omakotitaloasuminen lähentelee rivitaloasumista, koska talot ovat kuin sillit suolassa ja pihat pieniä. Haluan asua kaupungissa enkä pikkukunnassa/kaupungissa huonojen ja pitkien matkojen takana, joten rivari sopii meille hyvin! Lisäksi pihan ja talon ylläpito rivarissa on helppoa

Riippuu niin rivarista. Meillä päätyasunto, eikä takapihalla tarvitse tuijotella toisen talon ikkunoita lainkaan, joten omaa rauhaa löytyy. Koiran haukkuminen ja pianon pimputus kuuluu naapurista, mutta eipä juurikaan muuta. Talvella pihat ja tiet aurataan taloyhtiön puolesta. Kesällä nurmikko täytyy itse leikata.
Kerrostalossa suostuisin asumaan ainoastaan, jos haluaisin asua ihan kaupungin keskustassa. Mihinkään lähiöön en suostuisi. Okt taas kallis ja liikaa pihatöitä. Ihmetyttää jotkut talot, joissa olisi iso piha, mutta istutuksia ei ole laitettu; pelkkä ruohokenttä ei mulle riitä. Oma rauha tietysti plussaa.