Kasvatusneuvoja erittäin uhmaikäiselle 3-vuotiaalle?

Meillä kanssa 3,5-vuotias on erittäin omapäinen ja saa raivarin melkein aina, kun ei asiat mene oman tahdon mukaan. Hän voi hyvin huutaa vaikka tunnin pää punaisena. Meille on jo monta kertaa tulleet naapurit valittamaan, etteikö saataisi poikaa hiljenemään. Tietysti ollaan vastattu, ettei siinä valitettavasti ole sellaista ihmenappia, mutta silti aina huutokohtauksen tullessa mietityttää, että mitäs nyt taas koko taloyhtiö ajattelee.



Ollaan nyt alettu sukulaisen (lastenpsykiatri) ehdotuksesta laittaa poika nurkkaan, jossa sitä pidetään niin kauan, että huuto lakkaa. Tämä kyllä näyttää toimivan, eli huuto loppuu paljon aikaisempaa nopeammin. Silti niitä kohtauksia tulee päivittäin, esim. kun sanotaan, että nyt olet katsonut sovitun määrän telkkaria.



Olin eka skeptinen tätä menetelmää kohtaan, mutta kun tarkemmin asiaa miettii, niin eihän huutaminen mitää normaalia kommunikointia ole ja kyllä kolmevuotiaan pitäisi jo osata puhua normaalisti. Ja hyväksyä se, että vanhemmat nyt vain päättävät tietyista asioista.

* Pysy rauhallisena, älä provosoidu



Todella vaikeaa, itse olen joutunut opettelemaan tämän ihan kantapään kautta. Olen kokemuksen myötä huomannut, että kylmäpäisenä pysyminen tehoaa paremmin kuin oman äänen korottaminen.



* Jos mahdollista, ohjaa huomio muualle



* Sanoita lapsen tunteita



* Älä takerru pikkuseikkoihin, äläkä vaadi lapselta mahdottomia. Jos kiukku johtuu esim. nälästä tai väsymyksestä, puutu näihin välittömästi ja katso huono käytös läpi sormien - tilanteen mukaan.



* Huolehdi ulkoilusta



Kun lapsi saa purettua energiansa fiksusti, kaikilla on helpompaa ja kivempaa.



* Kehu lapsen hyvää käytöstä voimakkaasti, jätä huono käytös täysin huomiotta (poikkeuksena väkivaltaisuus muita kohtaan) = meillä tehoaa hyvin.



Tilanteen ja lapsen persoonan mukaan mennään!



T: 3:n äiti

Mutta tässä hiljattain yksi tuttava pariskunta kävi kylässä ja heillä myös about 3v poika. Ruokapöydässä hän pyysi lisää ruokaa ja vanhemmat sanoivat, että kohta ja/tai keskittyivät johonkin muuhun. No sitten kun poika kajautti oikein kunnolla, niin isä reagoi tilanteeseen ja haki lisää ruokaa. No tässä tilanteessahan lapsi huomaa, että kun oikein kovaan ääneen ilmoittaa asaiansa, niin silloin siihen reagoidaankin.



Eli pitääkö poikanne jossain muussa tilanteessa kovaa ääntä ja miten siihen reagoidaan? Oletteko yrittäneet keskustella hänen kanssa myöhemmin mikä missäkin tilanteessa harmitti ja miksi?

ei on ei! piste! ei poikkeuksia!

Lapsi on saanut syntymälahjana hirvittävän kovan äänen.



Ap

Älä huuda takaisin, vaan vastaa korkeintaan normaalilla äänellä. Ja anna huutaa, kyllä maailmaan ääntä sopii...

Nimim. eräs, jonka huuto on lapsena kuulunut n. 100 metrin päähän tuttaville asti ja nyt ammatissani hyödyn siitä, että osaan tarvittaessa käyttää ääntäni.