Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karjuin äsken 2-vuotiaalle ja jätin hänet
26.04.2011 |
yksin huoneeseen.. Hän sai kohtauksen, yritti ensin paiskata sitterissä istuvaa vauvaa ovella, sitten kun hän oli kakannut vaippaan ja yritin sitä pestä (ei tee vielä kakkaa pottaan) niin kiemurteli ja raivosi niin että kaikki vaatteeni ovat kakassa, sitten hän vielä yritti lyödä kasvoihin. Lopulta huusin lapselle että lopeta helvetti sentään nyt heti. En koskaan ole huutanut lapselle, mutta nyt sen tein. Lapsi jatkoi kuitenkin huutamista. Laitoin hänet yksin huoneeseen ja oven kiinni. Siellä hän raivosi jonkin aikaa mutta hiljeni sitten.
Lapsi sai raivarit siitä huolimatta että katseltiin sylikkäin piirrettyjä, ulkoiltiin pitkään ja touhuttiin hiekkalaatikolla kun vauva nukkui.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmana ole ainoa. Mulle tulee monta kertaa päivässä hetkiä, jolloin pinna arvaamatta kiristyy. Vauvaa ei saa satuttaa, eikä äitiä. Siinä menee raja ja omaan huoneeseen todellakin vaan karjumaan, jotta kaikki ehtivät rauhoittua.
tiedän tunteen, todella ärsyttävää ja raivostuttavaa. et tehnyt mitään väärää!
huutaminen lapselle siis, jatkoa seuraa takuuvarmasti vielä.
ja on kyllä niitä ikävimpiä ja pysyvimpiä muistoja lasten pikkulapsiajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että seuraa pahaa. Päinvastoin, nyt ei tapahtunut mitään vakavaa, sen sijaan on hyvä miettiä valmiiksi toimintatapa, rakentavampi, ensi kerraksi.
Mutta kaikilta meiltä menee hermot välillä.
Sinänsä tuo lapsesi käyttäytyminen kuulostaa ihan normaalilta uhmiksen käyttäytymiseltä. Jos tuollaista ei vielä ole ollut niin kohta se on päivittäistä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en puhunut mistään pahasta tapahtuvankaan/seuraavan...
-6-
raivarit on kaksivuotiaalle valitettavasti ikään sopivaa käytöstä, aikuisille ei kuiteskaan. Aina ei tiedä mistä se raivari tuli, eikä niitä voi aina estää. Omaan huoneeseen rauhoittamaan laittaminen on minusta hyvä tapa, meillä ainakin lapsi rahoittui parhaiten itsekseen. Aikuisten läsnäolo ruokki lasta ja mikään sylihoito ei koskaan meillä tepsinyt. Sanoin aina lapselle, että saa tulla huoneestaan sitten kun on rahoittunut.
Huutaminen lapselle ei ole hyvä tapa, sehän enemmänkin näyttää mallin että on ok huutaa ja raivota, kun asiat ei suju haluamallaan tavalla. Yritä seuraavalla kerralla pysyä itse tyynenä ja sano lapselle rauhallisesti, että äitiä sattuu ja tuli paha mieli, laita omaan huoneeseen kunnes rauhoittuu ja tapauksen ohi mentyä on hyvä jutella mitä kävi. Juttelu on helpompaa jos ottaa lasta huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... on brittitermi uhmaikäisille. Ja on parempi, että itse poistuu paikalta, kuin että lyö takaisin.
Pinna palaa itse kultakin, ja väkivallaton tapa on kerätä happea, niin kuin sinä teit. Voimia.
Alue: Aihe vapaa
Mutta noita sattuu, sinä muistat ton vielä 20v kuluttua, mutta taapero hädintuskin aikaa, jolloin oli alle 7.