Mun lapset on kakkosvaihtoehto.

Siis kenenkäänhän ei ole pakko pitää mun lapsista, eikä ottaa niitä luokseen yms. mutta minulla on ystävä, joka ilmaisee erittäin selkeesti sen, että mun lapset kelpaa seuraksi, ELLEI ykkösvaihtoehto pääse.



Esim. nyt on lapsille sopiva tapahtuma, jonne lapseton ystäväni menee. Ehdotin piruuttani, että saat kyllä mun lapset kulissiksi mukaan, tähän hän vastasi iloisesti, että "voin harkita, ellei ykkösnumero pääsekään hänen mukaansa."



No eipä nyt todellakaan kiinnosta laittaa lapsia ko. ystävän seuraan, jos heitä nyt armosta kysyttäisiin mukaan. Mitä vastaan ystävälle? Vastaanko mitään vai olisko jotain nasevaa?



(Ja kyllä, ystäväni saa mennä ihan kenen kanssa tahansa ihan minne tahansa, mutta saanko hieman ihmetellä tapaa, millä aina ilmaistaan mun lasten olevan se huonompi vaihtoehto? Sitäpaitsi mun lapset ovat ihan ok, ehkä vähän liian vanhoja jo ollakseen söpöjä, tai ehkä väärää sukupuolta ollakseen nättejä. Mutta käyttäytyvät ihan kivasti)



Aah, ja nyt kun avaudun, niin onko teistä ok tulla mun lapsen synttäreille ilman lahjaa, mutta miettiä sitten kahvipöydässä kuumeisesti, mitä veisi ykkösvaihtoehdolle synttärilahjaksi?