Onko 60-luvulla lapset kulkenu yksin päiväkotiin?
Oon miettiny tätä, koska mun mummoni kertoo ihan normijuttuna sitä, kuinka mun äiti on kulkenut yksin bussilla päiväkotiin. Sen piti mennä bussilla, joka pysähtyy päiväkodin puolella mutta menikin toisella ja ylitti kaupungin pääväylän.
Onko toi ollu tavallistakin tuolloin, vai onko mun mummo ollut vastuuton äiti? välillä se puhuu, että oli se sun äitisi vaan niin itsenäinen ja silloin ainoa lapsi, niin eihän se voinu tietää, että onko kaikki lapset sellasia..
Nykyään ei varmasti edes saisi lapsi tulla yksin päiväkotiin, vaikka asuisi päiväkodin naapurissa...
Kommentit (20)
mutta lastentarhasta se mummo puhui. Ehkä kysymyksen voisi laajentaa, että oliko tuohon aikaan normaalia, että alle kouluikäiset kulkevat yksin kaupungilla ja busseilla? Mietin siis, onko nää näitä "sillon ennen vanhaan" -juttuja, jotka on sillon ollu normaaleja, mutta nyt kummastuttaa. Mä en tota omaa päiväkoti-ikäistä päästäisi yksin bussiin ja keskustaan kulkemaan.
ap
päiväkotiin eli jos se onnistuu nyt niin kai se onnistui 60-luvullakin.
kulkenut yksin päiväkodin eskarista kotiin, matkaa oli noin 1,5 km. Ei sitä kukaan silloin ihmetellyt.
bussilippuun tai autoon. Kyllä kuljetus oli käytössä koko ajan, liukkailla tosin vähän vaappuva ja minulla on mielikuva jostakin kaatumisestakin. Sitten muistan myös päässeeni pulkalla, kaipa sitä sitten äiti käveli ja veti pulkkaa perässä. Isä oli töissä tehtaassa, johon mentiin jo klo 4:ksi, joten äiti aina vei päiväkotiin ja teki lyhyttä päivää kaupan kassalla ja siten myös haki.
Terv. vm -65
Mua vaan jotenkin hirvitti, kun sivulauseessa sitten sanoo, että "siihen aikaan sillä kadulla ajettiin usein ihmisten päälle suojatiellä". En päästäis 5-vuotiasta yksin hortoilemaan keskustaan nytkään. Tosin varmaan sekin kaupunki on nykyään ruuhkaisempi ja autojakin on enemmän.
Toisaalta eihän siinä ole paljon eroa ekaluokkalaiseen, joiden jo oletetaankin osaavan kulkea yksin.
ap
ja kerran minut unohdettiin hakea kotiin, joten tarhantäti vei minut kotiin vaikka asuin melkein naapurissa. Ei ollut puhettakaan, että olisi saanut yksin mennä.
joksi eskaria silloin kutsuttiin, jouduin odottamaan hakijaa, kun en saanut yksin ylittää isoa tietä. Muistan sen hyvin siitä, kun kerran oli väärä tieto kotona mun "kouluajasta" ja joutuessani odottamaan hakijaa, lirahti multa kunnon pisut housuun ja se oli äärettömän noloa.
kulkeeko lapsi yksin jossain maalaispitäjässä vai kaupungissa. Aika jännää, että osan mielestä ihan normaalia olis päästää ilmeisesti nykypäivänäkin joku alle kouluikäinen yksin bussilla kaupungin keskustaan. En oo kyllä niin pieniä tainnu nähdä yksin liikenteessä. Mahtaisiko bussikuskitkaan ottaa kyytiin?
koulun 5-vuotiaana ja kulki yksin kouluun, jonne on matkaa yli 5 km. Tää on Kuusamon peräkylillä. Ihan samaa on varmaan mun vanhemmat tehny. Ja tää on ollu 50-luvun alkua (mun vanhemmilla 40-luvun loppua). Ei täällä Kuusamossa liika liikenne oo haitannu, susia, karhuja ja ilveksiä on varmaan vilissy (kun niitä kerta on vieläkin).
Olin 5-vuotias, ja vuosi oli 1967. Se oli silloin hyvinkin normaalia. Muistan, miten aina kadehdin niitä lapsia, jotka tulivat porukalla toiselta puolen kaupunkia. Tuossa porukassa oli poika, joka ei tykännyt käydä tarhassa. Hän jäikin pois useampana päivänä ja piti omaa hauskaa kaiket päivät. Oli kiristänyt nuorempia lapsia pitämään suunsa kiinni siitä ettei käy tarhassa ja pisti nämä kertomaan tarhantädille äidiltä terveisiä, ettei isoin tule enää tarhaan. Poikareppana jäi kiinni vasta, kun äiti tuli maksamaan seuraavaan kuun tarhamaksut ja kuuli asiasta. =)
pikkuveljet, 2 ja 4 vuotiaat, puolipäivähoidosta, ja kävelin niiden kanssa puolikilometriä kotiin. Loppupäivän (3 tuntia) olin niiden kanssa kotona. Akateemiset vanhemmat, ja Lauttasaaressa asuttiin. Tätä ei pidetty mitenkään ihmeellisenä, yleensä muutkin tytöt joutuivat vahtimaan nuoremmat sisaruksensa, ja vuosi oli -64. Ei liity tähän, mutta autossa ei ollut suojavöitä, ja kesät vietettiin maalla saaressa, ja pelastusliivit olivat tuntematon käsite. Uimarenkaina oli autojen sisäkumirenkaita.
60-luvun lopulla kuljin lastentarhaan 6-vuotiaana yksin tai kaverin kanssa kaupungin läpi kävellen, matkaa reilu kilometri.
kuljin polkupyörällä vilkasta valtatietä, jonka myös jouduin ylittämään mennen tullen.
Mistään suojateistä ei ollut puhettakaan, koska oli maaseutua, nyt siellä on sentään alikulku.
Ja kouluun ja herraties minne muuallekin.
Lisäksi on matkustettu autossa ilman turvavöitä ja turvaistuimia ja kaukaloita ja oltu veneessä ilman pelastusliivejä.
Pyörillä on ajettu ilman kypäriä, tietysti.
Ja paljon, paljon muutakin kivaa ja vaarallista on tehty ja hengissä ollaan edelleen.
Mun mieheni (syntynyt 1965) kulki vantaalla kirkonkylän päiväkotiin itsekseen bussilla 5-6 vuotiaana. En aluksi uskonut kun itse kertoi, anoppi sitten joskus vahvisti niin oli pakko uskoa.
Minä olen syntynyt -66 ja kuljin 6-vuotiaana tarhamatkat ilman vanhempia, kaverin kanssa tosin. Matkaa oli 3 km vilkasliikenteisen kadun vartta.
ja varmaan on voinu mennä bussilla