Miksi mä kerta toisensa jälkeen...

ja usein harjoittelu on täyttä tuskaa ja lukuisia epäonnistumisia. Mutta se onnistuminen sitten onkin aivan mahtavan tuntuista :)

Älä masennu ja lakkaa yrittämästä vaikka et heti olisikaan mestari. Ja aloita niistä helpommista leivonnaisista, eli peruspullaa, pannukakkua, muffinseja.. tms.

Aina tuntuu, että luetun ymmärtämisen kanssa reseptien kohdalla on erittäin pahoja vaikeuksia. Sisälukutaito nolla näissä asioissa. Tarpeet loppuu kesken, kun lähden tekemään uutta pohjaa. Mies kauppaan. Ja taas jotain loppu. Mies kauppaan....



KOSKAAN en ole saanut kakkupohjaa kohoamaan kunnolla, niin että sen saisi leikattua kolmeen kerrokseen!



Mulla ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä, mistä siis johtuu, että aina syöksyn surman suuhun? Miksi haastan itseni, vaikka tiedän ettei siitä seuraa kuin paskaa?



ap

käytä kunnon raaka-aineita ja noudata lämpötiloja.

Suolaisilla leivonnaisilla on helppo harjoitella, vaikkapa riisirieska, pikkupitsat, jauhelihamuffinit, sämpylät.

Siirry sitten makeisiin leivonnaisiin, kuten pulliin ja marjapiirakoihin. Esimerkiksi marjapiirakka piimäpohjalla onnistuu aina.



Onnea yrityksille!

millanen uuni sulla on?

mutta teetko riittävän ison taikinan?



Ainesten riittävyys nyt ei ole vaikea juttu. Et aloita ennenkuin sinulla on kaikki tarvittava.

Kypsyttää hieman toispuoleisesti.



Tänään menee varmaan lähemmäs puolille öin, kunnes saan kakun kasaan.



Irtopohjavuoassa paistoin kakkupohjan (siis kaksi kpl, kun eka jäi raa'aksi keskeltä) ja rakosista vuosi taikinaa. Osasin ennakoida, mutta ärsyttää moinen!



Miksi asetan itseni paineen alaiseksi ihan tahallani? Onko mulla niin kova makeanhimo, että olen valmis uhraamaan mielenterveyteni sen vuoksi? Idiootti!



Ei muuten, mutta kakku lähtee huomenna meidän mukana sukukokoontumiseen!!



ap