Miksi päivitellään ja ihmetellään lasten harrastuksia

Sattumoisin eksyin tänne keskustelupalstalle kun sain linkin tuttavaltani joka tiedusteli juniorikiekon kausimaksuja. Keskusteluita luettuani en voi kuin hämmästellä sitä kirjoitusten määrää jossa kauhistellaan lasten harrastusten - olivatpa ne minkä lajin parissa tahansa- määrää. Yhtä paljon on niitä kirjoituksia, missä kyynisesti todetaan, että "vanhemmat harrastavat ja siksi ovat valmiita maksamaan". Herätys kirjoittajat, hankkikaa elämä ja herätkää maailmaan johon sisältyy lapsen tukeminen hänen, ei vanhempien, elämässä, joko harrastuksen parissa tai jos varaa ei ole jonkun muun yhteisen tekemisen parissa. Eipä postimerkkeily, partiotoiminta, kalastus tai oman ajan jakaminen lasten kanssa liiemmin euroja vaadi. Toki halutessaan näihinkin saa rahaa palamaan. Jääkiekon kausimaksut seuroissa ikäluokassa 12v ylöspäin vaihtelee kaupungittain ollen luokkaa 2000 - 5000 euroa vuodessa, sisältäen varusteet. Mikäli 5.000 euron mukaan lasketaan on tällöin koko joukkueen vuosibudjetti luokkaa 85.000.- olettaen joukkueessa olevan 17 pelaajaa. Mikäli kukaan joukkueen vanhemmista ei sitoudu minkäänlaiseen talkootyöhön / varainhankintaan on tällöin 85/17 tuo 5.000 per pelaaja. Mikäli vähänkään on sitä pelaajilta peräänkuulutettua joukkuehenkeä saadaan tuo budjetti per pelaaja puolitettua oli se sitten 2000 tai 5000 euroa per vuosi, jollei enemmänkin. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Esim. 200 / kk on muutaman oluen tahi viinipullon sekä ravintolaillan väliinjättämistä vanhemmilta. Ehkäpä sen viimeisimmän leasingautomallin hankkimatta jättämistä. Ei ehkä aina kosmetologille, kynsienhoitoon tai hiustenvärjäyksiin. Elämä on valintoja täynnä. En hetkeäkään ole ajatellut, että pojastani pitää tulla jääkiekkotähti NHL tai SM liiga tasolle. Tilastollisestikin onnistujia on promillen luokkaa. Sen sijaan tiedän jo nyt, että yhdessä viettämäni aika 35 - 40 viikonloppuna koti- ja ulkomailla yhdessä hänen kanssaan on jokaisen céntin arvoinen ja yhtä nautintoa saadessani ottaa, nyt jo ison äijän kainalooni bussissa. Tiedän myös tätä tekeväni hänen ehdoilla. Vuosia sitten olen ilmoittanut tukevani häntä harrastipa hän sitten balettia tai jääkiekkoa. Olen iloinen nähdessäni hänen sosialisuutensa kasvun joukkueen kautta sekä toisten huomioonottamisen ymmärtämisen. Enpä pane pahakseni sitäkään, ettei tarvitse miettiä missä porukoissa ja missäpäin hän viikonloppuyöt menee. Rahaa on kulunut sen myönnän. En ole mennyt aina etelään lomalle, enkä ravintolailtoihi omien kavereiden kanssa niin usein mitä monet muut. Joskus on autonremontti tai autonvaihto lykkääntynyt ja ne rahat menneet varusteisiin. Tyttö harrastaa ratsastusta missä emäntä on enemmän mukana, ja taas päinvastoin tässä meidän harrastuksessa. Yhdessä käymme perheenä toinen toisen tärkeimmät turnaukset / tapahtumat. Siltikin nautimme joka hetkestä jakaessamme lastemme harrastuksen vaikkakin pidemmän työttömysjakson aikana välillä oli taloudellisesti tiukkaa - päiväkään en vaihtaisi pois.