Mikä vaivaa äitiä joka kuvittelee, ettei hänen lapselleen voi koskaan sattua mitään tapaturmaa?

nyt kukaan noin kuvittelee, monet ehkä vain eivät halua ajatella koko asiaa.

miksi pitäisi olla hysteerinen koko ajan? Elämä ei anna mitään takuita yhtään mihinkään. Kuolla voi kuka tahansa koska tahansa ja moni on kuollut ihan kotiin.



Jos taas katsotaan kylmästi todennäköisyyttä lapsen kuolla Suomessa tänä päivänä, on se melko pieni. Miksi siis ryhtyä hysterisoimaan.

En tiedä, onko siihen olemassa lääketieteellistä diagnoosia, mutta varsinkin lapsettomilla tai vauvaikäisen yhden lapsen vanhemmilla on usein sellainen kuvitelma, että he tietävät täydellisesti, miten lasta pitää kasvattaa, miten siitä pitää huolehtia ja kuinka hyvin vahtia.



Sitten kun lapsia on kaksi tai useampia, tai se yksi lapsi on kasvanut isommaksi, ne harhakuvitelmat ova haihtuneet lukuisten vähältä piti-tapausten myötä.

Mä luulen, että tuossa on enemmän kyse siitä, että ei ikinä ole mitään perusturvallisuutta järkyttävää tapahtunut.

joissa ei ymmärretä että vahinkoja sattuu vaikka kuinka lasta vahtisi?

Onko kyseessä itsepetokseen perustuva puolustusmekanismi? On pakko uskotella itselleen olevansa virheetön, koska muuten ei kestä.

Kyllähän siperia teidätkin vielä opettaa, mutta eikö olisi helpompaa olla realisti ihan jo nyt?

ja jos tapahtuu, se on luonnonvalintaa. Heikot karsitaan pois. Siksi en viitsi vahtia niiden perään. Nytkin on ulkona 3v 4v ja 6 v keskenään. Kuka hullu nyt koko ajan lasten perään viitsii katsoa, koska eihän niitä onnettomuuksia voi estää. Parempi jättää kokonaan vahtimatta kun sitä saattaa vaikka tulla kurkiauraa vahingossa katsottua. Helpommalla pääsee kun ei vahtaa ollenkaan.

Mä olen ylihuolehtiva äiti. Edes eskarilainen ei ulkoile edes omassa pihassa ilman aikuisen läsnäoloa. Koko ajan ei kuitenkaan ole näköpiirissä, koska saattaa juosta taloa ympäri. Mutta aikuinen on lähellä. 4 vuotiaskin touhuaa omiaan ja välillä on leikkimökin takana, mökissä tai vaikka etupihalla samalla kun mä haravoin. Johan se olisi sula mahdottomuus tietää joka sekunti missä kumpikin lapsi on. Eivät he käsi kädessä kulje!



Silti pidän itseäni vastuullisena äitinä. Vettä meiltä löytyy isossa ojassa n. 500 metrin päässä. En silti laita lapsiani leikkimään samalla neliön alueella, että koko ajan heidät näen.



Koko ajan on aistit herkkänä, kuulo taitaa olla eniten käytetty aisti :)

mä en kyllä pidä ylihuolehtivana, jos vanhempi vahtii 4- ja 6-vuotiaiden ulkoilua. Eikö se nyt ole ihan minimivaatimus?

tai turvaistuimia. Lasten ei tarvi käyttää kypärää. Koska minkäs teet jos vahinkoja sattuu. Sattuu niitä, vaikka kuinka yrittäis mitä. Ihan typerää tuollaiset turvavyöt esimerkiksi. Jos kolari tulee niin se on etukäteen määrätty. Jos lapsi hukkuu niin sekin on etukäteen määrätty, vaikka kuinka seisoisit vieressä ja pitäisit kädestä kiinni.

oma lapseni päätyi tapaturmaisesti pyörätuoliin (koulutapaturma, että minua on turha syyttää) ja kyllä sen jälkeen sydäntä on kylmännyt kun näkee lapsia yhtään sellaisissa tilanteissa, että vastaavaa voisi tapahtua, mutta koska en halua kasvattaa lapsistani hysteerikkoja ja koska selkeästi niin voi käydä kun lapset ovat 'ammattilaisten valvonnassa' niin on pakko vaan ollut opettaa itsensä katsomaan sitä menoa ja olemaan hiljaa...

kun kyttäät lapsiasi. Kyllä 4v ja 6v pitää saada jo olla yksin ulkona ja mennä kavereiden luo yksin. Ei kai ihan tosissaan kukaan äiti enää tuon ikäisiä vahdi? Sano, että olet provo?

Mä olen ylihuolehtiva äiti. Edes eskarilainen ei ulkoile edes omassa pihassa ilman aikuisen läsnäoloa. Koko ajan ei kuitenkaan ole näköpiirissä, koska saattaa juosta taloa ympäri. Mutta aikuinen on lähellä. 4 vuotiaskin touhuaa omiaan ja välillä on leikkimökin takana, mökissä tai vaikka etupihalla samalla kun mä haravoin. Johan se olisi sula mahdottomuus tietää joka sekunti missä kumpikin lapsi on. Eivät he käsi kädessä kulje!

Silti pidän itseäni vastuullisena äitinä. Vettä meiltä löytyy isossa ojassa n. 500 metrin päässä. En silti laita lapsiani leikkimään samalla neliön alueella, että koko ajan heidät näen.

Koko ajan on aistit herkkänä, kuulo taitaa olla eniten käytetty aisti :)

mä en kyllä pidä ylihuolehtivana, jos vanhempi vahtii 4- ja 6-vuotiaiden ulkoilua. Eikö se nyt ole ihan minimivaatimus?

siis olen ylihuolehtiva todella monessa asiassa. Tuo oli vain selitys meidän ulkoilusta, vaikka muiden äitien mielestä olen monissa asioissa hieman liian huolehtiva.

oma lapseni päätyi tapaturmaisesti pyörätuoliin (koulutapaturma, että minua on turha syyttää) ja kyllä sen jälkeen sydäntä on kylmännyt kun näkee lapsia yhtään sellaisissa tilanteissa, että vastaavaa voisi tapahtua, mutta koska en halua kasvattaa lapsistani hysteerikkoja ja koska selkeästi niin voi käydä kun lapset ovat 'ammattilaisten valvonnassa' niin on pakko vaan ollut opettaa itsensä katsomaan sitä menoa ja olemaan hiljaa...

koska yhdelle lapselle on sattunut jotain tapaturmassa, niin annat muiden lasten tehdä samat virheet, kun johan sille yhdellekin kävi hullusti? Ja "ammattilaisten valvonta" tarkoittaa 1-2 kahta aikuista monta sataa lasta kohden, että paljon parempaa valvontaa ne lapset saa ihan omalta vanhemmalta.

4 vuotiaasta nyt puhumattakaan.



8

Siitähän tulisi jo ilmoitus viranomaisille...



Eskarilainen voi jo vähän harjoitella liikkumista, mutta ei tuolloinkaan vielä yksin teitä ylitellä.

oma lapseni päätyi tapaturmaisesti pyörätuoliin (koulutapaturma, että minua on turha syyttää) ja kyllä sen jälkeen sydäntä on kylmännyt kun näkee lapsia yhtään sellaisissa tilanteissa, että vastaavaa voisi tapahtua, mutta koska en halua kasvattaa lapsistani hysteerikkoja ja koska selkeästi niin voi käydä kun lapset ovat 'ammattilaisten valvonnassa' niin on pakko vaan ollut opettaa itsensä katsomaan sitä menoa ja olemaan hiljaa...

koska yhdelle lapselle on sattunut jotain tapaturmassa, niin annat muiden lasten tehdä samat virheet, kun johan sille yhdellekin kävi hullusti? Ja "ammattilaisten valvonta" tarkoittaa 1-2 kahta aikuista monta sataa lasta kohden, että paljon parempaa valvontaa ne lapset saa ihan omalta vanhemmalta.

jokeen heittäytymällä, sirkkelillä leikkiessä tai valkaisuainepulloa imeskellessä.

Minun lapseni kohdalla kasvatuksen ammattilainen oli vieressä kun tapaturma tapahtui, ja Suomessa sadat ja taas sadat lapset (todennäköisesti tuhannet ja tuhannet) tekevät samantyylisiä asioita joka ikinen päivä, eikä kenellekään vieressä seisovalle aikuiselle tule mieleenkään, että kyseinen homma voi johtaa pyörätuoliin.

Vai ajattelitko kieltää lapsiltasi pyöräilyn (kypärä päässäkin voi sattua), keinumisen, kiipeilytelineissä kiipeilyn, liikuntatunnit, luistelun jne? Jos on huono tuuri, niin huonosti käy, vaikka olisit kuinka pehmustettu.

Meillä käytetään poikkeuksetta kypäriä, turvavöitä, turvaistuimia, polvisuojia, kyynärsuojia jne, lapset eivät edes isoja pulkkamäkiä laske ilman kypärää ja suojalaseja (jotka on lasten valitsemia ja cooleja, eli itse haluavat niitä käyttääkin...)

mikä tuo jokapäiväinen asia oli mistä lapsi päätyi pyörätuoliin?

mikä tuo jokapäiväinen asia oli mistä lapsi päätyi pyörätuoliin?

Sitä saat miettiä ihan itseksesi. Toivottavasti et koskaan saa selville vaikka asennetta ilmeisesti riittää muille jakaa :(

Sitä saat miettiä ihan itseksesi. Toivottavasti et koskaan saa selville vaikka asennetta ilmeisesti riittää muille jakaa :(

haluaisin vain tietää mitä pitäisi varoa oman lapsen kanssa, voi hyvänen aika. Miksi ihmeessä sun pitää pantata tietoa, josta voisi olla muille lapsille hyötyä? Kyse kun ilmeisesti ei ole mistään "käveli ja kompastui" jutusta.

ja ihan selkeetä lasten turvallisuuden laiminlyöntiä.



Provoja? vai mikä hitto teitä vaivaa?