Voiko mielialalääke tehdä ihmisestä tällaisen?

jospa nuo ominaisuudet ovat olleet sinussa aina, mutta jääneet jännittämisen ja paniikinoireiden tarkkailun ja hallintayritysten alle? Vai olitko ennen tarkempi ja aikaansaavempi?



Jospa pohjimmainen ongelmasi onkin aloitekyvyttömyys tai sinulta puuttuu "sisäinen ryhti" tai elämän juoni, jonka huomaat vasta nyt.

välillä samoja tunteita, eli ihmettelen vaan, joskus saan mahdottomia siivouspuuskia ja toisinaan vaan makaan ja nukun. olen ollut tällainen aina, nyt vaan tiedostan "ongelman". Ehkä sulla sama? Tai sitten lääke vaan lamaa sua liikaa???Cipralex on tosi hyvä kyllä masennukseen esim 10-15mg/pv

jäljellejääneet masennuksen rippeet oireilevat tuolla tavalla? Itselläni ainakin on niin.

onko sinulla terapiaa menossa?

vertaat itseäsi aika vahvasti siihen, mitä olit ennen sairastumista ja mitä olet nyt, kun lääke on alkanut helpottaa oireitasi. Olet ihan hyvässä vaiheessa parantumisprosessissa, mutta siihen kuuluu myös se, että tavallaan opetellaan uudestaan elämänrytmi ja kaikki siihen liittyvät velvollisuudet.



Kuulostaa myös siltä, että masennuksen kanssa sinulla on vielä tekemistä. Juuri tuo, ettei jaksa välittää, aloitekyvyn heikkeneminen ym. ovat sellaisia oireita. Mutta tosiaan, olet näistä huolimatta jo edistynyt paljon, ja huomaatkin nämä asiat luultavasti siksi, että muita, pahempia oireita ei enää ole.



Lisäksi tuossa tulee sellainen kehä, että mitä enemmän jättää tekemättä, sitä enemmän ahdistaa, ja se taas innostaa jättämään lisää asioita tekemättä. Se pitää vain saada jostain kohdasta rikki.

Kyllä. Yksi masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista on , että voivat aiheuttaa kaksisuuntaisen häiriön puhkeamisen, vaikka sitä ei olisi ollut ennestään. Varokaa näitä masennuslääkkeitä. Tietoa löytyy kun vähän etsii. Eihän lääkäri näistä oireista tietenkään puhu mitään.

Kysy lääkäriltäsi

Lääke turruttaa mielen, koska sehän sen lääkkeen tarkoitus onkin. Eli kyse on normaalista lääkkeen seurauksesta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen syksystä asti syönyt Venlafaxinia paniikkihäiriöön ja jännittämiseen, ja lääke onkin tuonut helpotusta pahimpaan. Mutta, olen myös pannut merkille, että minusta on tullut "haahuilija", tiedostan sen mutten oikein osaa tehdä asialle mitään. Kotona on tuhat ja yksi työtä, jotka odottavat tekijäänsä.. en vain saa tehtyä. Välillä vaan pyörin ympäriinsä kotona ja "ihmettelen", mutta tomeruus on mennyt täysin (ei sitä kyllä niin hirveästi ollut ennen lääkitystäkään, mutta uskoin sen johtuvan masennuksesta, jota pitkäaikainen paniikkihäiriöni ym ongelmat ovat aiheuttaneet). Ikään kuin elämänhallintani olisi kadonnut! Haaskaan rahani, en jaksa välittää, vaikka rahaa menee.. Moni muu "pikkuasia" samalla tavalla retuperällä. Ja jokaikinen pikku asia, joka on hoitamatta tai muuten retuperällä, ahdistaa ja stressaa minua, mutten saa niiden eteen mitään tehtyä :( Ennen olin niin tarkka kaikesta...

Mutta kuten sanottua, lääke on auttanut pahimpaan jännittyneisyyteen ym joten en haluaisi siksi lopettaakaan... mutta haluaisinkin tietää, onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia mielialalääkkeistä?

Olisihan sinusta voinut tulla tuollainen muutenkin?

Kai sä tajuat että lääkkeet aiheuttaa tuon?

Ihan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Yksi masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista on , että voivat aiheuttaa kaksisuuntaisen häiriön puhkeamisen, vaikka sitä ei olisi ollut ennestään. Varokaa näitä masennuslääkkeitä. Tietoa löytyy kun vähän etsii. Eihän lääkäri näistä oireista tietenkään puhu mitään.

Haahuilu ei ole mikään merkki kaksisuuntaisesta.

Monet ssri.t tekee ihmisestä zombien.

Monikohan ketjun kommentoija mutuilee?

Jos ei itse ole syönyt masennuslääkkeitä, paras olla hiljaa.

Olen kokeillut useaa. Pisin kokemus on mirtazapiinista. Se tekee uneliaaksi, omiin jalkoihinsa kompuroivaksi taikinaksi. Kognitiiviset toiminnot ja aloitteellisuus heikkenee, samoin koordinaatiokyky.

Samaa mieltä edellisen kanssa. Ssri lääkkeet tekee ihmisestä zombien. Tunnistan sen omasta tuttavastani, jonka tunteet ovat kadonneet, hänen kanssaan on epämiellyttävä puhua. Ei tunnu välittävän mistään, on myös hyvin itsekäs (miettii vain omia mielentilojaan), ja liike ja puhe on mennyt hitaammaksi, silmissä sellainen tunteeton kiilto. Varokaa näitä lääkkeitä, pidemmän päälle ei EDELLEENKÄÄN TIEDETÄ mitä nämä lääkkeet aiheuttavat. Se on jo tiedossa että aiheuttavat joillekin kaksisuuntaisen mielenhäiriön. Eli ongelmat vain kasvavat.

Mulla tekee zombie olon kanssa. Ennen lääkkeitä olin toimelias ja nyt en. Syön vielä psyykenlääkettä lisäksi ja joudun lääkkeitä syömään lopun elämääni.

Kumpi on pahempi? Kauhea ahdistus ja masennus, miltei jatkuva itkeminen ja itsetuhoiset ajatukset vai turta, zombimainen ja passiivinen olotila? Olen myös huomannut itsessäni jälkimmäistä Venlafaxinin johdosta kun taas ensin mainitut ovat lieventyneet. Olo on paljon entistä miellyttävämpi, mutta eihän tällainenkaan hyvä ole, ymmärrän sen kyllä. Kahdesta huonosta on valittava vähemmän huono.

Jaan kokemuksesi. Lääkkeiden käytön aikana tuli itsestäni kuvailemasi kaltainen haahuilija. Välillä sai jotain tehtyä, mutta useimmiten olin niin väsynyt ja aloitekyvytön ettei mistään oikein tahtonut tulla mitään. Pää tuntui olevan ihan sumussa. Lopulta tekemättömät työt alkoivat ahdistaa, uuvuttaa ja hirveä kierre oli valmis. Lopetin lääkkeet ja lopetusoireet olivat hirvittävät monta kuukautta. Ajattelin jo päättää päiväni, mutta kuukausien jälkeen aloin saamaan energiaani ja aloitekykyäni pikkuhiljaa takaisin. Harmi vaan kun tämän takia menetin työpaikkani ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Aloittaessani lääkkeet minulla oli burnout.