Te "lapselliset" jotka asutte veden lähellä ilman aitaa tontin ympärillä:

pääsee uimaan. Ei kenelläkään rannassa asuvalla tuttavallani ole rannasta aitaa.

Lapset on tosi pieniä ja aidan rakennus suunnitteluinen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Just purettiin edellisen omistajan koiria varten tehty karmea verkkoaita.

Ei ollut aitaa kun osassa rantaa. Ei ollut ongelma. Lapsia vahdittiin ja ne myös oppivat jo pienenä että liian lähelle vettä ei mennä.

asutaan rivarissa ja tässä vieressä menee oja/ pieni joki ja aika mahdotonta aidata niin ettei lapset pääsisi lähtemään. Koululaista tietenkin ehdottomasti kielletty menemästä ja peloteltu :D

Sellainen vihreä verkkoaita. Lähellä on siis joki, joka ei virtaa mutta vettä kuitenkin, johon lapsi helposti hukkuisi.

Midän takapihan takan menee oja, jossa on vettä enimilläänkin ehkä 30 cm syvyydeltä. Ja lapset on kouluikäisiä.

enkä kyllä ole katsonut mitenkään tarpeelliseksi

ja toisaalta joelle on ehdottomasti kielletty menemästä.



Tiedän perheen, jossa pihan ympärillä on aita. Ipanat kiipeävät sen yli tai ryömivät ali eli ei se mitään estä. Aikuinen pihassa on parempi vaihtoehto.

pitää vain vahtia,eikös niin;)

pitää vain vahtia,eikös niin;)

joka kaksikymmentä vuotta hoiti lapsia järven rannalla ilman aitaa.

virtaavan Kyrönjoen rannalla. Talo on 75 v äitini kotitalo ja äitini sanoi, ettei hänen tiedossaan ole kuin lapsen hukkuminen jokeen 65 v:n aikana.



Me vahdittiin lapsia tosi tarkasti aina mummolareissuilla ja isompina niitä peloteltiin tehokkaasti :-D



Eiköhän nuo hukkumiskuolemat ole enimmäkseen juuri tapaturmaisia sellaisia kyläilyreissujen aikana. Vesien varsilla asuvat lapset oppivat jo pienestä kunnioittamaan ja varomaan vettä.

Ei ole meidän vallassamme aidan rakentaminen.

Toisella puolella menee vilkasliikenteinen tie. Talossa on myös ryhmäperhepäiväkoti, joka pääasiassa ulkoilee aidatulla leikkipaikalla. Sekin aita on saatu ryhmäperhepäiväkodin vaatimuksesta.

Ei ole meidän vallassamme aidan rakentaminen.

Toisella puolella menee vilkasliikenteinen tie. Talossa on myös ryhmäperhepäiväkoti, joka pääasiassa ulkoilee aidatulla leikkipaikalla. Sekin aita on saatu ryhmäperhepäiväkodin vaatimuksesta.

Asuin siellä v. 2007 saakka, silloin lapseni olivat 10,8 ja 6. Rantaan sai mennä, ohjeistuksen kera. Itse seurasin ylhäältä, mitä tapahtuu. Onneksi oli sen verran varovaisia lapsia, ettei koskaan tarvinnut edes riemastua. Sen sijaan kaksi nuorinta yksi kevät juoksi 100 m alas omaa tietä ja siitä suoraan maantien ojaan´..silloin nostelin heitä haalareista ylös. Ellen olisi kävellyt perässä, olisi ehkä ainakin pienempi hukkunut:-(.



Eli se voi tapahtua missä vain, jos niikseen tulee.



Tuo järvi, jonka rannalla kotitaloni on: siihen on hukkunut YKSI ihminen, 1500-luvulla,

sinne ilman vanhempia. Eivätkä ole menneet. Kunnioittavat kyllä rantaa ja niin näyttävät muutkin lapset tekevän. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi mennyt rantaan ilman vanhempien lupaa.

Taaperoikäisistä ja muista pikkuisemmista pitää tietenkin vahtia joka hetki. heihin eivät pelottelut välttämättä tehoa.

koska oltiin jo 8-v kun muutetiin ko. paikkan, ja ei riitä että aitaisi vain joen reunaan vaan pitäisi aidata koko tontti ettei pääsisi naapurinkaan kautta rantaan. Vesi on savista, joten sinne ei hirveästi mieli tee edes mennä. Ei ole muuten aidattu monen muunkaan naapurin tontteja. Ja lähellä on alueita, joissa ei ole asutusta, joten niistä pääsee kuitenkin joen rantaan.



Omaa lastani on peloteltu sammakolla ja kerrottu muutenkin vaaroista viimeksi eilen.

Tähän mennessä tällä tontilla on jo toinen sukupolvi aikuistumassa. Heikot jäät pelottavat eniten, sillä niitä eivät osaa varoa kaikki aikuisetkaan.



Hyviksi keinoiksi kuluneiden 50 vuoden ja yhteensä noin 20 lapsen kohdalla on todettu se, että pitää pienestä pitäen opettaa terve varovaisuus. Pelottelu sen lisäksi helpottaa kovasti vahtimista, joka tietenkinon olennainen osa lasten hengissä pitämistä.

Jos suojelet liikaa niin käy jossakin vaiheessa heikommin.



Ainakin näin olen niin usean kohtalon itse nähnyt.

Kai ne joita ei ole tynnirissä kasvatettu ovat tajunneet vastuunsa itsestään paremmin jo varhain.

pihassa oli kaivo,jossa asui "kaivo-ukko". perkele,että pelotti mennä vettä hakemaan:)



ja järvessä asui---en muista mikä ukko,mutta sekin tehosi.



meillä oli vettä kohtaa tietty kunnioitus,ei häiritty sen asukkeja:)