Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt eroan, eroanko liian helposti?
23.04.2011 |
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, naimisissa siitä 3 vuotta. On yksi lapsi, vajaa 3 -vuotias.
Ongelma joka näyttää nyt koituvan avioliittomme tuhoksi on tiivistettävissä kahteen sanaan: Miehen itsekkyys.
Mies petti aikanaan minua, jäi lähes tulkoon rysän päältä kiinni. Katui ja lupasi ettei tee sitä enää. No minä annoin anteeksi, tyhmänä. Pettämisen jällkeen olen tietysti ollut tosi epäileväinen ja ratsannut miehen puhelinta silloin tällöin: Pahin yllätys sieltä paljastui kun mies oli lähettänyt viestin jollekin naiselle, että "haluaisin nukkua sinun vieressäsi ensi yönä". Samana viikonloppuna mies oli ollut baarireissun jälkeen muka äidillään yötä, mutta paljastuikin että olikin ollut hotellissa. Oli kuulemma "unohtanut" kertoa minulle että menikin hotelliin, kun ei sillä kuulemma ollut niin väliä. Kiisti jyrkästi että olisi toinen nainen, vieressänukkumis-viesti oli kuulemma ollut vitsi. Kaipa osa minusta tiesi taas tulleensa kusestetuksi, mutta en jättänyt miestä.
Olemme muutenkin riidelleet usein siitä että mies on poissa kotoa yötä kertomatta mulle siitä. Eli että on illalla baarissa, ja tuleekin kotiin vasta aamulla kuuden-seitsemän aikaan. Olen rukoillut, uhkaillut vaatinut että miehen on kerrottava jos ei tule "normaaliaikoihin" kotiin, mutta eipä se välitä sen vertaa että ilmoittaisi. Eilen illalla teki taas sen: Piti olla töissä mutta lähtikin juomaan. Ja tuli kotiin parituntia sitten (veljensä kanssa). Olin ihan raivona valvottuani monta tuntia taas ja tiedän että loppupäivä menee taas päin helvettiä: Mies nukkuu kokopäivän ja kaikki jää mun vastuulle, enkä tietenkään pääse juoksulenkille tms mitä olin suunnitellut.
Mies ei juo usein, ehkä 1-2 kertaa kk. Eikä aina tule ongelmia, mutta musta nyt tuntuu että tuo viime öinen oli viimeinen tikki. Vaikkei olisikaan ollut kenenkään akan luona, niin mä en enää jaksa miettiä ja odottaa sitä, kun ei vaivaudu kertomaan että ilta venähtää. Itse en käy baareissa, joten en voisi kuvitellakaan tekeväni noin.
Olen niin raivona. En luota mieheen pätkääkään.
Haluaisin erota, tuntuu etten jaksa enää yhtään pettymystä.
Onko nyt typerää laittaa lusikat jakoon vai pitäisikö yrittää. En tiedä edes rakastanko tuota paskakasaa vai olenko vaan niin riippuvainen siitä. Lisäksi pelottaa miten pärjään yksin.
Kommentit (5)
Juttelisin vakavasti miehen kanssa ja tekisin selväksi, että vielä yksi kerta - on vika kerta ja mä lähden. Sun miehes luulee et noi jutut on "sallittuja" kun "vaan" nalkutat. Juttelet vakavasti, et huuda tai muutenkaan dramatisoi, vaan asiallisesti puhut ja teet selväksi asiat. Ja teet itsellesi suunnitelmat valmiiksi tulevan varalle, että tiedät mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ainakin selvää, että ansaitset parempaa kuin pettävän miehen, jonka kanssa luottamus on jo mennyt.
Kannattaa kuitenkin ensin tehdä miehelle selväksi, että tämä on sitten tässä jos tulee yksikin töppäys ja tarkastella asiaa jonkun aikaa. Jos mies on kykenevä muuttumaan, suhteellanne on vielä toivoa. Mutta mikäli samat naisseikkailut ja mystiset ryyppyreissut jatkuvat, ei sinun kannata jäädä kärsimään.
niin ota sillä välin lapsi ja tavaraa mukaan ja häivytte. Saa mies palata tyhjään kotiin ja ihmetellä missä te olette ja koska palaatte. Niin...ja jääkaapin tyhjennät myös.
että ei ole paikkaa minne mennä.
Mulla ei ole perhettä. Vanhempani on kuolleet. Ainoa tukiverkko joka mulla on, on tullut miehen suvusta. Lähtisin, jos olisi joku paikka minne mennä.
/AP
pitäisikö sun erota vai jäädä, mutta kyllähän tuo miehesi meininki kuulostaa aika halveksuvalta sua kohtaan. Jos se ei muutu, luulen, että menetät helposti arvostuksen itseäsi kohtaan kokonaan.
Sun pitäisi nyt ainakin kerätä voimia sanoaksesi, että jos meno ei muutu, teidän suhde on loppu.