Teettekö paljon asioita yhdessä miestenne kanssa?

Hän saa kiksinsä kodin ulkopuolelta. Onko teillä näin? ap

Laitetaan ruokaa, syödään, katsellaan yhdessä leffoja ja käydään silloin tällöin jossain. Sellaista pientä arjessa. Varsinaisia yhteisiä harrastuksia ei ole.

Me tehdään yhdessä oikeastaan kaikki :) Miehellä kiekkoharrastus ainoa missä käyn katsomassa vain sillointällöin..



Mies on mun paras kaveri ja toisinpäin. :)



Se on mun mielestäni onnellisen avioliiton salaisuus :)

käydään yhdessä lenkillä, ulkoillaan muuten ,retkeillään, käydään kaupassa ..

avantouinnissa jne

Aika vähän vietetään miehen kanssa yhteistä aikaa lasten vuoksi.



Nuorimman päiväkotipäivän lyhentämiseksi teemme työaikaa osittain ristiin (minä teen työni aikaisin ja mies venyttää myöhemmäksi) ja samoin lomamme pidämme paljon lomittain, jotta koululaisten kanssa olisi aikuinen kotona. Eli työn ulkopuolista yhteistä vapaa-aikaa ei ole niin paljoa kuin voisi olla.



Isompien lasten harrastukset vievät uskomattoman paljon aina toisen vanhemman aikaa. Kun toinen vanhemmista on yhden lapsen kanssa treeneissä tai kisoissa/turnauksissa/peleissä, niin toinen on yleensä sillä aikaa muiden lasten kanssa kotosalla.



Samoin kotona mies saattaa puuhailla pihalla ja minä taas vastaavasti koiran kanssa lenkillä. Aina ei tehdä kaikkia hommia yhdessä, vaikka joskus yhtäaikaa kotona oltaisiinkin. Joskus tosin voimme sen iltalenkin koiran kanssa tehdäkin yhdessä- riippuen lasten tohuista ja tarpeista.



Joskus kyllä kaipaisin miehen kanssa enemmän yhdessä tekemistä. Perheen kanssa tosin käymme välillä laskettelemassa ja reissuissa, sekä saunomme ja vietämme koti-iltojakin. Mutta olisi kiva nähdä miestä vähän enemmän ja käydä yhdessä säännöllisesti lenkeillä yms. Mutta ehkä siten joskus kun lapset vielä kasvavat.

Ei siis edes syödä yhdessä tai keskustella tai juoda kahveja yhdessä.

Puhumattakaan yhteisistä harrastuksista tai edes kävelylenkeistä!



Minä haluaisin, mutta miestä ei kiinnosta.



Ja kohta loppuu se viimeinenkin asia, mitä yhdessä ollaan vielä tehty, nimittäin seksi. Ei huvita enää.

me ollaan vähän semmoinen aina yhdessä -pariskunta. Mutta kun se on niin kiva!

ihan tämän huushollin pyörittämisen ja yhteisten lasten kasvattamisen lisäksi.

Luetaan samoja kirjoja, kävellään, katsotaan leffoja, käydään konserteissa, käydään ulkona syömässä (vaikka lounaalla kesken töiden), puhutaan paljon. Taidetaan olla aika kiinnostuneita toisistamme? :)

Molemmilla myös omat harrastukset ja ystävät ja oikeus yksinäisyyteen. Yhdessä vajaa 15 v., lapsia kolme 11-6-vuotiaat.

touhuamisen lisäksi reissataan yhdessä, pelataan golfia, käydään kuntosalilla, kokataan, katsotaan leffoja, käydään kokkauskursseilla, viinikursseilla, kävelyillä, kalastetaan jne. Ihan mitä milloinkin sattuu päähän juolahtamaan.

Kotia ja arkea pyöritetään yhdessä, pelataan lentopalloa samalla vuorolla, matkustellaan yhdessä (kahdestaan ja koko perheellä), luetaan samoja kirjoja, lenkkeillään yhdessä. Ollaan toistemme parhaat ystävät, vaikka muitakin ystäviä ja kavereita on kummallakin. Itsekin uskon, että onnellisen avioliiton salaisuus on juuri tuo asioiden jakaminen (takana 18 vuotta).

Viihdytään erittäin hyvin yhdessä. Kaikenlaista kivaa, tai vain ollaan. Kun saan tämän raskauden ohi ja toivun synnytyksestä, aloitamme taas yhteiset juoksulenkit. Vauva vain juoksurattaisiin!

on se, ettei me tehdä paljoakaan yhdessä, tai ainakaan tuossa mielessä miten te muut. Usein istutaan molemmat samassa huoneessa, mies pelaa tai katsoo telkkaria ja minä luen kirjaa. Kumpikin on onnellinen :) Me molemmat tarvitaan ihan hemmetin paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta, joten tällainen yhdessä rentoutuminen eri asioita tehden on meille molemmille iso voimavara.



Yhdessä tekemistä meillä on lähinnä leffan katselu, terassilla istuminen ja siivoaminen. Pitkiä ja henkeviä keskusteluja meillä on harvoin, mutta ne harvat kerrat ovat sitäkin merkityksellisempiä. Minä olen se joka haluaisi enemmän keskusteluja, mutta olen varsin onnellinen näinkin.



Joskus tulee ajatelleeksi, että onnelliseen avioliittoon riittää ihan vaan se, että molemmat kohtelevat toisiaan hyvin, oli niitä yhteisiä harrastuksia tai ei.

on se, ettei me tehdä paljoakaan yhdessä, tai ainakaan tuossa mielessä miten te muut. Usein istutaan molemmat samassa huoneessa, mies pelaa tai katsoo telkkaria ja minä luen kirjaa. Kumpikin on onnellinen :) Me molemmat tarvitaan ihan hemmetin paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta, joten tällainen yhdessä rentoutuminen eri asioita tehden on meille molemmille iso voimavara.

Yhdessä tekemistä meillä on lähinnä leffan katselu, terassilla istuminen ja siivoaminen. Pitkiä ja henkeviä keskusteluja meillä on harvoin, mutta ne harvat kerrat ovat sitäkin merkityksellisempiä. Minä olen se joka haluaisi enemmän keskusteluja, mutta olen varsin onnellinen näinkin.

Joskus tulee ajatelleeksi, että onnelliseen avioliittoon riittää ihan vaan se, että molemmat kohtelevat toisiaan hyvin, oli niitä yhteisiä harrastuksia tai ei.

mutta MITÄ te sitten teette yhdessä ja teittekö alkuaikoinakaan mitään omasta halusta yhdessä vai vain "pakosta"?

Käydään esim.messuilla ja näyttelyissä,matkustellaan ja suunnitellaan niitä matkoja pitkään ja hartaasti,laitetaan ruokaa yhdessä ja syödään illallisia viineineen,katsellaan paljon urheilua yhdessä ja kyhnätään sohvalla:D sitten sitä perus siivousta ja ostossettiä myös.

Juuri mitään ei enää tehdä ja mä kärsin niin paljon,et olen pikkuhiljaa muuttumassa katkeraks :(.Mies saa täälläkin kiksinsä kodin ulkopuolelta.

lapsia hoidetaan, niiden kanssa leikitään. Vapaa-ajatkin vietetään yhdessä, tavalla tai toisella. (leffassa, lenkkeillen, tutuilla kahvitellen jne.)Piha sekä autokin laitetaan yhdessä.



Sohvalla kyhnötetään illat sylikkäin ja kattellaan telkkaa tai pelaillaan pleikkaa yhdessä.



Ja muunlaista suhdetta en kaipaakaan, tää on just hyvä näin :)

golfia kahdestaan. Tehdään sitä kyllä myös koko perheen ja suvunkin voimin. Muuten ei juuri kahdestaan tehdä kauheesti. Aina kerran vuodessa (hääpäivänä) vietetään 3-4 päivää ihan vain kahdestaan joko matkustellen tai golfia pelaten. Muuten lapset on aina meidän kanssa. Ei esim. käydä elokuvissa tai syömässä kaksin. En tiedä, pitäiskö, mutta viihdytään myös lasten kanssa ja miehen vanhempien kanssa (ollaan oltu monesti matkalla yhdessä ja lähes kaiket kesät vietetään yhdessä). Tänä vuonna ollaan vietetty paljon iltoja kaksin, kun lapset on nukkumassa, se on ollut kivaa. Mutta toisaalta mä tarvitsen myös tosi paljon omaa aikaa ja omaa tekemistä. Tällä hetkellä kaikki on tasapainossa ja hyvin menee:-)

mies käy töissä kodin ulkopuolella mutta muuten kaikki tehdään yhdessä. lapsi kaikessa mukana yleensä myös. ruoat,siivoukset, lenkit, leikit, ja hevoset on meidän yhteisiä juttuja. yhteiset tuttavat. ja mikä parasta yhteinen sänky ;) tanssiharrastus, yhteiset menot. remontit tehdään yhdessä.



parit kerrat vuodessa molemmat saattavat mennä esim. illanviettoon ilman puolisoa jne.



kai tämä tyyli ainakin meille sopii, ei ole tukehtunut olo. avioliitto ja seksi kukoistaa ja elämä hymyilee pääsääntöisesti. riidat syntyy väsyneenä liiasta työnmäärästä.

Tehdään lähestulkoon kaikki yhdessä ja kiva niin!