Ei hel*etti! Ette usko minkä puhelun äsken sain!
PRKL!
Meillä kaksi pientä lasta ja unet vähissä muutenkin, mutta isäni soitti klo 23 kun olin jo sängyssä. Iso asuntolaina, kaksi autolainaa ja normaalit lapsiperheen kulut, joten rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä.
Hän soitti ja vaati minua maksamaan veljeni tilille 200 e. Välittömästi. Hän on kuulemma monta kertaa maksanut ja ei muka mene perille. Ja nyt minun pitää maksaa.
Veljeni on naimisissa oleva työssä käyvä ihminen, ei lapsia, ei lainoja. Ja nyt jossain matkoilla. Isäni huusi ja karjui minulle että nyt maksat sille. Sanoin että meillä ei liikoja rahoja ole ja miksi ihmeessä meidän pitää rahoittaa aikuisen hyvin toimeen tulevan ihmisen elämää. Hän suuttui ja karjui että nyt sinä maksat etkä kysele.
Kysyin että miksi hän maksaa veljelleni koko ajan rahaa mutta meille ei koskaan. Hän raivosi ja huusi että siitä ei ole kysymys eikä se kuulu minulle. Sanoin että meillä ei ole ylimääräistä rahaa. Hän karjui että NYT MAKSAT ja olet hiljaa.
Sanoin hyvää yötä ja laitoin luurin kiinni. Maksoin rahat. Olo on todella omituinen.
Meidän pitäisi mennä sinne sunnuntaina syömään. Meidän perhe ei mene sinne. Ei todellakaan.
Kommentit (39)
sun isällä yleensäkin tapana karjua sulle?
ettekä jumalauta maksa tästä lähtien enää penniäkään, kun isäs ja veljes asenne on tuo.
Miten sä annat sen huutaa ja käskyttää?
Mitä sä sille olet velkaa?
oli vaan joku syy että veljen oli PAKKO saada rahaa mutta isä ei voinut kertoa miksi, muuta järkevää syytä ei voi olla tälle.
Ei mulla olisi todellakaan laittaa tosta vaan 200€ mihinkään, vaikka kuka karjuis. Ja en kyllä mäkään menisi syömään sinne.
olisin sanonut että mulle et huuda, mulla ei ole velvollisuutta maksaa yhtään kenellekään yhtään mitään ja olisin lyönyt luurin sille korvaan.
Ehkä olisi maksanut penniäkään.
Ajankohta (myöhään illalla) ja isäsi hermostuminen viittaisi siihen että jotain oli tapahtunut.
Mutta ilman mitään selitystä kieltämättä aika outoa. Toivottavasti saat jonkun selityksen tälle asialle. Minä menisin sinne sunnuntairuualle ja kyselisin huolissani (tai muka huolissani) mitä kamalaa oli tapahtunut ja nostaisin asiasta pienen numeron.
Onko hänellä selitystä isänne rahoitukselle ja mihin tarvitsee rahaa?
josta sinulle ei voida kertoa.
Ehkä oli joutumassa esim. törttöilynsä takia turkkilaiseen vankilaan jos ei maksa jotain sakkoa ja lomatili oli jo törsätty...?
Mulla heräisi ainakin huoli enkä jättäisi asiaa käsittelemättä. Olisin kyllä vaatinut selityksen rahojen käyttötarkoitukselle jo ennen maksamista.
kerroit että teillä "iso asuntolaina, kaksi autolainaa", niin oli muuten meilläkin.
Saanko kysyä missä pankissa? Meillä kun oli Nordeassa, ja vannoin kiveen etten ikinä vaihda pankkia, otimme OP:ssa uuden lainan. Asuntolaina oli nimi, mutta molemmat autot se laina piti sisällään, eli ei maksettu korkoja autoista, vain asuntolainasta.
Vielä saatiin 8 tonnia rakennusrahaa, + 400 vähenpää maksettavaa kuukaudessa. Ok, lainaa joudutaan maksaa vuoden kauemmin..
Käy kysymässä vaihtoehtoja. : )
Soitin hänelle ja kaikki oli hyvin. Sovittiin että soitellaan ensi viikolla kun hän on kotona.
Kun olin maksanut rahat, laitoin siitä hänelle viestin ja hän kiitti ja lupasi maksaa takaisin pikimmiten.
Mutta... Isäni ei koskaan, ei koskaan ole huutanut minulle. Ei ikinä. Isä on aina ollut minulle maailman tuki ja turva enkä koskaan aikaisemmin ole laittanut luuria hänen korvaansa. Mulla on tosi paha mieli, itkeskelen täällä yksinäni. Perhe on nukkumassa.
Nyt hän karjui kuin vieras ihminen. Mulla osa pientä maailmaani romahti. Olen todella sekaisin tästä tilanteesta.
Veli on ok, en ole huolissani. Mutta tuo käytös isältäni on kamalaa. Eikä hän ikinä soita iltayhdeksän jälkeen ellei joku ole kuollut. Ja nyt raivosi tuohon aikaan.
En tiedä mitä ajatella. Itkettää vain.
ap
Ei kai muuten noin voi käyttäytyä, jos ei ole tavallista?
Ymmärrän, miltä susta tuntuu...ehkäpä jonkun selityksen saat..
En tiedä teitkö oikein vai et, mutta aika kummallinen juttu tosiaan, jos tähän aikaan tollasta!??
Soita veljellesi ja kysy vielä, tietääkö hän asiasta mitään?
Mutta muutaman kerran vuodessa se saa tuollaisen kilahduksen. Aivan ennustamatta, riippumatta mun käytöksestä tai olosuhteista. Epäilen, että taustalla kyvyttömyys erottaa tunteitaan, usein raivostuu, jos kokee mun odottavan häneltä jotain, mitä hän ei halua antaa. On muuten kyllä uhrautuva ja antelias, mutta näköjään vähän ulkoaohjautuvasti, ei varmasti ihan puhtaasti hyvää hyvyyttään.
Eli pitäisi viestiä suoraan, mutta ei kykene, joka johtaa hallitsemattomaan tunteenpurkaukseen, jonka kohde oma aikuinen tytär, koska hänen voi luottaa kestävän puuskan.
No en oikein kestä, olen ottanut reilusti etäisyyttä. Mä mikään kaatis ole.