Olen todella yksinäinen, miten pääsisin takaisin "elämään"?

Erosin edellistalvena liitosta, jossa olin teinistä asti. Lapsia meillä on kaksi ja ovat meillä viikko-viikko periaatteella.

Olen paennut työntekoon koko tämän reilun vuoden ja kaikki yksinoloviikot enimmäkseen ollut kotona 4 seinän sisällä ja hissutellut täällä itseksi.



Olen 36v. ja kavereita ei oikeastaan ole. Ne kaksi, joita kavereikseni voin sanoa elävät perhe-elämäänsä täysillä, eivätkä ehdi minua paljon "lohdutella".

Lapsiperhe-elämän myötä minulla ei ole harrastuksia tms. Työkavereita toki pinnallisella tasolla on, mutta heistä ei ole henk. koht. elämän ystäviksi.



Olen niin yksin, tuntuu tosi kurjalta.



Onko kenelläkään ollut tällaista tilannetta, miten tästä voisi päästä taas elämän syrjään kiinni?

En ole sinänsä masentunut, näen tulevaisuuden ihan toiveikkaana ja unelmoin uudesta onnellisesta suhteestakin.

Mutta, ei ole kukaan prinssi tullut oven taakse hakemaan =) Ovikellon on soinut ehkä 5 kertaa vuoden aikana, kun joku kaupustelija on käynyt...