Vauvalle kallonmurtuma kaatumisesta

kun putosi hoitopöydältä. Murtumakohtaan tuli iso kuhmu, joka kuitenkin laski pian (seuraavana päivänä ei juurikaan mitään näkyvissä). Veimme lapsen kuitenkin empimättä samalta istumalta päivystykseen, josta pääsi samantien kuvattavaksi, jolloin isohko murtuma todettiin. Jäimme sairaalaan tarkkailuun kolmeksi päiväksi. Koko tämän ajan vauva oli kiinni piuhoissa, sydän- ja hengityskäyrät monitorilla. Eri lääkärit tekivät kokeita ja tutkivat tänä aikana vauvaa, mm. silmälääkäri, sisäisen verenvuodon varalta. Otettiin myös kokovartaloröntgenit, muiden mahd. aikaisempien ruumiinvammojen varalta.. Sitten se oli vaan sellasta odottelemista, että tuleeko jotain oireita vai ei. 48h on ilmeisesti raja, jonka aikana tulee jos on tullakseen (oksentelua, sekavuutta tmv).



Puhuimme tietysti moneen kertaan tapahtumat läpi sairaalassa usean lääkärin jahoitajan kanssa, mutta vältyimme muulta tutkinnalta. Sen sijaan meille tehtiin selväksi, että jos kenellekään meidän perheen lapsista sattuu enää koskaan mitään, niin sitten siltä ei voi välttyä.



Miksikö kerroin kaiken tämän? Tuli lähinnä mieleen siitä, että ei meidän tapauksessa ulkoapäin olisi voinut päätellä yhtään mitään. Murtuma todettiin kuvaamalla, ja patti laski suh pian, vaikka valtaisa oli ollutkin. Mulla on pari tuttua neuvolantätiä ja lääkäräi Suomessa, jotka ovat suoraan ihmetelleet sitä, että vauva ylipäätään kuvattiin. Heidän mukaansa vastaavassa tilanteessa Suomessa se ei ole mitenkään automaatista. Että oltaisiin vaan tarkkailtu, alkaakin oksentaa.(Emme siis asu Suomessa, mikäli se ei vielä tullut selväksi.) Tämä vähän ihmetytti minua.



Toisaalta taas, mieleeni palaavat myös vauvaamme tutkineen lääkärin sanat; ei ole mahdollisen aivovaurion kannalta olennaista, onko kyseessä murtuma vai ei. Usein pahimmat vauriot on saati aikaan "vain" ravistelemalla. Meidän tapauksessa kallo teki tehtävänsä, ja toimi suojellen aivoja, vaikka murtuikin, vrt. pyöräilykypärä.



Toivottavasti teillä ei ole käynyt pahemmin. Jos tapahtumasta on jo useampi päivä, eikä muita oireita ole ollut, niin uskoisin, että kaikki ok. Neurologise oireet lienevät näissä ne vaarallisimmat. Kävisin silti näyttämässä lääkärillä, varmuuden vuoksi.

Kiitos ap tilanteen päivittämisestä! Netistä googlettelen kallomurtumista, kun tuo meidän nyt 1v4kk ikäinen tyttö tippui parvisängyn tikkailta, n 160cm korkeudelta reilut 2 viikkoa sitten. Pelästyttiin valtavasti, lapsi itki yllättävän lyhyen aikaa ja alkoi torkahdella (oli juuri päikkäreitä ennen, eli vaikea sanoa oliko miten iso merkitys pään vammalla & kivulla ja miten iso oikeasti väsymyksellä)

Terveysneuvonnasta komensivat välittömästi Jorvin lastenpolin päivystykseen. Matkalla lapsi ei saanut nukahtaa ja jollei oltaisi saatu pidettyä hereillä, olisi pitänyt soittaa ambulanssi. Päivystyksessä käytiin, sh tutki kuhmua (oli kova ja iso patti), tarkasti silmät ja niskan. Meidät määrättiin odotushuoneeseen, lääkärille kun oli ruuhkaa. Alle tunnin odottelun tuloksena oli normaalin oloinen tyttö, saatiin lupa lähteä kotiin & käsky seurata aivotärähdyksen oireita. Ei käyty siis lääkärin tarkastuksessa, kun ei kerran oireillut. Mitään (?!) ei tullut myöhemminkään, ainoa oire oli julmetun kokoinen kuhmu päässä. Viikkoa myöhemmin kuhmu oli geelimäinen, soitin terv.neuvontaan, mutteivät osanneet auttaa. Kehottivat käymään päivystyksessä, mikäli se meistä tuntuisi tarpeelliselta. Eivät kuulemma olleet kuulleet vastaavasta. Käytiin, jonotettiin 3½h lääkärille.. Tutki, paineli ja ihmetteli, konsultoi kirurgisen päivystyspolia ja lähetti meidät kotiin, ohjeisti käymään terveyskeskuksessa 3 päivää myöhemmin. Käytiin, lääkäri konsultoi kolleegaa, kun mietti punkteerataanko kuhmussa oleva neste pois. Ei tehty mitään, saatiin resepti Hirudoid Forteen, josko kuhmu "sulaisi" nopeammin. En hakenut voidetta, tuntui aika hurjalta laittaa sitä päänahkaan. Kuulemma aikuiselta olisi patti tyhjennetty. Eivät halunneet kuvata kallon luita, koska on lapselle kuulemma liian suuri rasitus..



Nyt vähän reilu 2vk tippumisesta, on kuhmu selkeästi laskenut mutta.... Kuhmun alla tuntuu, kuin kallossa olisi kuhmun kokoinen painauma. Luussa on ikäänkuin kuoppa. Että silleen kiva fiilis.



Täällä jo paniikissa olen lukenun yhdestäkin lähteestä, että "Hyperglykemia on yhteydessä huonoon ennusteeseen keskivaikeissa ja vaikeissa vammoissa." No, on tuolla tytöllä ollut enempi jano kuin tavallisesti. Josko sille joku diabetesoire sitten puhkesi? Että kiva kun tutkivat täällä Espoossa. Enkä enää kehtaa oireettomasta lapsesta soittaa, hulluna pitävät vielä kun jatkuvasti vaivataan terveyspuolta..



Taustasta tiedoksi, ennen kuin kukaan älähtää että olisit vahtinut: oltiin siivoamassa lasten kanssa ison veljen huonetta, pyyhin parven alla olevaa pöytää ja olin muutaman sekunnin selin tikkaisiin. Tyttö kiipesi veljensä perässä parvisänkyyn ja ennen kuin ennätin kääntyä katsomaan, kuului kolaus kun tippui alas. (neiti kiipeilee ihan koko ajan, rakastaa puolapuita jne) Normaalisti veljen huoneen ovi on kiinni juurikin tämän kiipeilyvimman takia.

Ainakin täällä kysyvät aina lapsen henkkarit kun soittaa, joten oletan että kirjaavat soiton ylös vaikka sanoisivatkin ettei tarvitse tulla.

että jos soitto on kirjattu ylös, ei kuulosta ollenkaan kummalliselta että lasta ei viety heti lääkäriin :)

Ainakin täällä kysyvät aina lapsen henkkarit kun soittaa, joten oletan että kirjaavat soiton ylös vaikka sanoisivatkin ettei tarvitse tulla.

Täällä jo paniikissa olen lukenun yhdestäkin lähteestä, että "Hyperglykemia on yhteydessä huonoon ennusteeseen keskivaikeissa ja vaikeissa vammoissa." No, on tuolla tytöllä ollut enempi jano kuin tavallisesti. Josko sille joku diabetesoire sitten puhkesi? Että kiva kun tutkivat täällä Espoossa. Enkä enää kehtaa oireettomasta lapsesta soittaa, hulluna pitävät vielä kun jatkuvasti vaivataan terveyspuolta..

Tuo hyperglykemia tarkoittaa sitä, että JOS potilaalla on aivovamma ja sokerit korkealla niin tulos on huonompi kuin normoglykeemisellä. Ei niin, että aivovamma itsessään aiheuttaisi hyperglykemiaa.

Eikö olisi kannattanut käydä lääkärissä moisen iskun jälkeen tarkistuttamassa, että kaikki osat otsan ja takaraivon välillä ovat ok?

ja soitin kyllä terveyskeskukseen. Sieltä vastannut lähinnä oli huvittunut, kun soittelin hädissäni lapsen kaaduttua. Kuulemma näitä sattuu vähän väliä ja ne paranevat itsestään. En silloin ajatellut mitään murtumaa, kun lapsi ei siitä enempää valitellut. Mutta nyt siis epäilen, että siinä sellainen oli kuitenkin, kun se patti siihen muodostui. Samanlainen patti kasvoi syntymässä murtuneeseen solisluuhun, jota sitäkään ei kukaan huomannut, ennen kuin patti oli jo siihen kasvanut. Niin ja se patti siis on merkki luutumisesta. Onko tässä nyt enää mitään hyötyä lääkäristä?



Enkä pahoinpitele lastani, harjoitteli kävelemistä ja ikävä kyllä kaatui todella huonoon paikkaan.



ap

kun löi päänsä pöydänkulmaan ja sai kunnon kuhmun. Ei lääkäri edes tutkinut, pöydän toiselta pulelta vain neuvoi tarkkailemaan lasta aivotärähdyksen varalta. Eli täysin turha reissu.



Itse sain lapsena varaston hyllyltä pudonneen tuolin päälleni ja siitä kasvoi kunnon sarvi. Kuhmu kyllä hävisi mutta otsa ei mielestäni ole koskaan ollut siitä kohtaa tasainen.

kokemusta on.

ja mieti valmiiksi hyvä syy miksi et pientä vienyt aikaisemmin tarkastettavaksi. Jos siihen on tullut murtuma ja vasta nyt viet lääkäriin, niin asetat kyllä itsesi hieman outoon valoon...



Meillä 8kk ikäinen kaatui ja löi päänsä metalliseen pöydänjalkaan; päähän jäi ohimoon jälki ja muhkea kuhmu. Käytiin tuoreeltaan näyttämässä lääkärille, joka kyseli todella tarkasti miten pää oli kolahtanut - tietysti ensi sijaisesti arvioidakseen perusteellisemman tarkastuksen tarpeen mutta varmasti myös siksi, että halusi arvioida pahoinpitelyn mahdollisuutta. Minulle ei itse asiassa tullut edes mieleen pahoinpitelyn arviointi mutta kun seuraavan kerran menimme neuvolaan, kysyi terveydenhoitaja onko kuhmu hävinnyt ja onko vastaavia päässyt sattumaan. En siis itse ehtinyt kertomaan tuosta tapaturmasta vaan jostakin muualta hän oli tiedon saanut... Minusta tuntui kamalalta - jo ihan sattuneenkin takia - että en edes kysynyt mistä/miten tapaturma oli hänen tietoonsa tullut.

Ja se vaikuttaa takuulla oudolta että menette lääkäriin vasta nyt.



Varaudu pahoinpitelyepäilytutkimuksiin. Yritä ajatella että se on lapsen parhaaksi.



Saman kokenut ja yhä muistelen kauhulla.

Vähän menee ohi alkuperäisen aiheen, mutta on kyllä ihan totta, että lääkärit yleensä epäilevät heti pahoinpitelyä, jos lasta vie lääkäriin jostain tällaisesta. Siskon pojalla oli leikkiessä käsi mennyt sijoiltaan ja heti tapaus leimattiin pahoinpitelyksi. Suvussani taitaa olla vikana helposti sijoiltaan menevät kädet, kun itsellänikin meni leikeissä parikin kertaa. Siihen aikaan lääkärissä ei tuollaisiin puututtu muuten kuin käsi kuntoon.



Tavallaan erittäin hyvä, että noihin puututaan, mutta toisaalta tuollainen nostaa kynnystä viedä lapsi lääkäriin, jos onkin oikeasti pahoinpidelty.



Itse olisin siis lapseni vienyt lääkäriin heti tuoreeltaan, mutta eipä meidän terveyskeskuksessa pidetty asiaa näyttämisen arvoisena. Kysyisinkin nyt, että tietääkö joku, voidaanko sille kallon luutumiselle enää tässä vaiheessa tehdä jotain lääkärissä? Vai onko vain turha reissu ja saan ainoastaan sossut kotikäynnille?



ap

Että älä vie loukkaantunutta lasta lääkäriin tai sinua epäillään heti rikoksesta. Parempi viedä vain niiden tavallisten nuhakuumeiden takia.

vaan te meette sairaalaan jossa tapaatte soskut ja lapsi tutkitaan.

Ainoa pikkulapsi, jonka tiedän saaneen tapaturmaisen kallonmurtuman on n. vuoden ikäinen pieni, joka kaatui tuolin kanssa. Siis niin, että pää jäi lattian ja kaatuvan tuolin istuimen reunan väliin. Selvisi tarkkailulla ja säikähdyksellä - ei tullut mitään jälkiseurauksia.



Pahoinpitelyssä syntyneet kallonmurtuvat ovat yleensä vakavia ja niihin voi liittyä vaikeita jälkiseurauksia, kuten motorisia häiriöitä. Joskus pahoinpitelyssä syntynyt kallonmurtuma voi johtaa pysyvään aivovammaan joka haittaa jo huomattavasti normaalia elämää. Toisaalta lapset ovat ihmeellisiä ja voivat toipua todella vakavistakin vammoista lähes ennalleen.

Meillä poika hyppi sohvalla ja kaatui pöydänreunaan. Otsaan tuli valtava kuhmu. Jonkinasteisena se kuhmu säilyi kuukausia, hataran muistini mukaan liki vuoden. Hävisi kuitenkin lopulta. Etteköhän tekin sen sileän otsan vielä saa.

No mutta oikeasti. Onko muilla siis kuhmun laskiessa kallo ollut saman tien sileä? Mietin vain, että jos tapaturmaiset kallonmurtumat ovat niin harvinaisia, niin olisiko mahdollista, että se osumakohdan alapuolelle kasvanut luinen patti onkin ihan normaalia ilman kallonmurtumaa? Vaikka epäilyttää se silti...



Vauva ainakin voi ihan hyvin tällä hetkellä, ei edes tapaturmapäivänä valittanut kuin välittömästi kaatumisen jälkeen. Rauhoittui silloin rinnalle. Eli siis lommo ja patti otsassa ovat ainoat ongelmat tällä hetkellä. Kauhistuttaa myös ajatus, että jos vauvalla silloin olikin kallonmurtuma ja olisi ollut vaikka sisäinen verenvuoto niin terveyskeskuksessa vain naurahdettiin soittaessani :(



ap

Ei voitu edes yks-vuotiskuvaa ottaa kun lapsen pää oli koko ajan mustelmilla. En silloin edes tajunnut, viedä lääkäriin .... painoin vaan kuhmukohtaa kädellä lujaa vähän aikaa ja sitten se mustelma aikanaan parantui.



Mun kokemukseni mukaan pikkulapset loukkaantuvat pahasti tosi harvoin tuollaisten muksausten takia.



Ja ainakin meidän neuvolassa olivat ihan rauhallisia kun menin sinne mustelmapäisen pikkupojan kanssa. Sanoivat, että mustelmat ja kuhmut kuuluu asiaan tuossa iässä.

Meillä poika hyppi sohvalla ja kaatui pöydänreunaan. Otsaan tuli valtava kuhmu. Jonkinasteisena se kuhmu säilyi kuukausia, hataran muistini mukaan liki vuoden. Hävisi kuitenkin lopulta. Etteköhän tekin sen sileän otsan vielä saa.

Toiveita siis on, ettei lapsi paralle jää muhkurainen otsa loppuelämäkseen.

Niin, ja toivon todella, ettei joku nyt peloissaan jätä viemättä lasta lääkäriin tämän keskustelun luettuaan ;) Luulisi, että pahoinpitelyepäilyjen joukosta karsiutuvat todelliset pahoinpitelijät jo pelkästään lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta katselemalla.

ap

Niitä pahoinpitelyjä ei todellakaan epäillä helposti.



Meidän lapsi on aina ollut motorisesti aktiivinen mutta kömpelö. Nnousi seisomaan 4-kuukauden vanhana ja alkoi kiipeillä 5-kk vanhana. Kuitenkin sählää ja kaatuilee seim pyörällä aika usein vieläkin, vaikka on jo 13. Noin puolivuotiaasta noin 11-vuotiaaksi hän oli koko ajan eriväirisillä mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, jotka olivat näkyvissä esimerkiksi normaaleissa neuvolatarkastuksissa, ja muiden asioiden kuten nuhan takia lääkärissä käydessä. Jotkut ruhjeet jäivät niin pitkäikäisiksi ja kipeiksi, että oli käytävä lääkärilläkin näytämässä - esimerkiksi rintalastaan kaatuessa osunut polkupyöräntanko, joka aiheutti hengenahdistusta pari viikkoa. Silläkin kertaa kun poika otti paidan pois, sen versinaisen näytettävänä olevan mustelman lisäksi oli näkyvissä useita muita eri-ikäisiä mustelmia jaloissa, lonkissa ja jopa kyljessä ,jossa nyt luulisi vähemmän herkästi mitään tulevan.



Koskaan meitä ei kuitenkaan ole epäilty mistään. Tuolla rintalastakerrallakin lääkäri vain totesi lapselle, että "nämä taitavat olla jo jotain vanhempaa perua". Näin siitä huolimatta, että kunnallisen terveydenhuollon papereissa varmaan luki myös, että itse asiassa olimme tuohon aikaan saamassa apua myös lapsen käytösongelmiin ja joku varmaan olisi voinut tulita että kas, asiat varmaan liittyvät yhteen.



Se on nimittäin niin, että ne tavanomaiset tapaturmamurtumat ja ruhjeet ovat erilaisia ja tulevat eri paikkoihin kuin pahoinpitelyvammat ja ruhjeeet. Ne erottaa kyllä. Tavallisen ihmisen ei tarvitse pelätä.