Onko miehesi pettänyt sinua? Oletko antanut sen anteeksi?

Enkä antaisi anteeksi jos olisi. Tuossa sun tilanteessa ottaisin nyt sen avioeron.

reilu vuosi on siitä, kun sain hänet kirjaimellisesti rysän päältä kiini. itseni takia joku rauha tässä on saavutettava, mutta tuskin siihen muu auttaa kuin ero. Lapset vaan on niin pieniä vielä, että sen takia aion sinnitellä tässä nyt muutaman vuoden, max 5v. Sitten teen ratkaisuja vähän enemmän itsenikin kannalta.

Sinuna selvittäisin mielen kanssa asiat juurta jaksain: jos ei ole siihen valmis niin ero. Ja jos on, niin sitten plussat ja miinukset paperille ja jos plussia on enemmän yrittäisin vielä. Ei se pettäminen ole maailmanloppu- joskus alku uudenlaiselle suhteellekin. Mut se ettei mitään selvitetä eikä mikään mene eteenpäin ja ala sujua, se on oikein hyvä syy erota. Siksi erosin itsekin enkä ole sekuntiakaan katunut. Elämä voi olla eron jälkeen oikein hyvää.

Syykin on selvä: mies petti parhaan ystäväni/serkkuni kanssa. Päättivät, että haluavat olla yhdessä.

Viikko päätöksestä, mies oli jo tulossa takas.



Erosta on nyt kolmisen kuukautta, ja en todellakaan ota takaisin, vaikka kuinka yrittäisi.



Jos ap:sta tuntuu että nyt on se todellinen syy, mitä olet odottanut, anna mennä vaan, mitä sitä onnettomanakaan elää:(

Mies jäi kiinni pettämisestä 5 v. sitten. Yhteiseloa takana nyt 15vuotta.

Mies kuitenkin halusi jatkaa avioliittoa, itselle se oli rankka päätös. Hakeuduimme pariterapiaan. Vieläkin käymme epäsäännöllisesti siellä. Alussa vähintään 1krt/vk, nyt enää joka toinen kk. Selvitimme miksi näin kävi meille. Ongelmiin olimme molemmat syypäitä, miehen teosta en ottanut vastuuta, tietenkään! Mutta ymmärrä sen että jos keskinäinen suhteemme olisi ollut hyvä, niin ei olisi käynyt.

Avioliittomme voi paremmin kuin koskaan! Tosin itselle jäi suru/pettymys takaraivoon. Mutta harvoin enää nostaa päätään. Makuuhuoneessa menee paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Myös miehen mielestä! ;)

Kannattaa mennä jonnekin puhumaan, vaikka ero tulisikin! Jaksamista! Se on hirveää, muistan sen vieläkin liian hyvin. :( Mutta kyllä se helpottaa!

petti mua. Annoin anteeksi ja yritettiin vielä lähes vuoden ajan. En kuitenkaan pystynyt unohtamaan ja kun miehellä alkoi olla naisia jälleen "kavereina", lopetin koko jutun. En pystynyt enää luottamaan. En olöe varma oliko ne naiset oikeasti vain kavereita, vai oliko jotain säpinää ollut, mutta luottamuksen puute oli niin suuri, joten näin parhaimmaksi erota. Oli hyvä päätös, viikko virallisen avoeron jälkeen löysin nykyisen aviomieheni, yhdessä nyt 11 vuotta.

Luulin, että jos tämä tulee joskus eteen, että se on päivän selvää - ero siis. Mutta nyt tämä tilanne tuntuu todella vaikealta. Pettämisestä on jo vuosia. Lapsemme ovat pieniä, kummatkin alle 3,v. Mutta ovatko nämä huonoja tekosyitä eroon? Pää on ihan hajalla ja mieli todella sekava. MIKSI! Voi miksi vielä tämäkin!!



AP

mut ajattelisin, että ei niinkään se toisen paneminen tms, mutta luottamuksen pettäminen. :( Eroaisin, vaikka kuinka paljon ois takana ja ns. menetettävää.

mutta todennäköisesti antaisin anteeksi jos pettäisi ja saattaisin jopa ymmärtää hyvin tilannetta. Tärkeintä että mies haluaa hoitaa kanssani lapset ja arjen ja yhteisen kodin.

anteeksi. Emme silti ole eronneet. Pettäminen ei ollut fyysistä, vaan henkistä. Toisaalta ajattelin, että luottamuksen menetys on pahempaa kuin joku kännipano, mutta tosipaikan tullen koin, että jos juttu olisi edennyt fyysiselle asteelle, liittomme ei olisi voinut jatkua.

En tiedä, olenko antanut anteeksi, koska asia on n. vuoden takainen. Tosin siinä rytäkässä kertoi, että on pettänyt myös vuosia sitten, ennen kuin olimme naimisissa. Tämä viimeisin oli suhde ja ne vanhemmat jotain satunnaisia kännipanoja. En tiedä, tilanne on jotenkin stabiili, mutta kyllähän se satuttaa kun miettii. Kyllähän mä mietin, että koska se taas pettää.. Meilläkin on pienet lapset, ja tilanne oli vuosi sitten sellainen että käytännön syistä kumpikaan ei voinut oikein lähteäkään, tai se olisi ollut tosi mutkikasta. Mies valitsi perheen, ja siitä lähtien on nyt yritetty korjailla asioita. Ainakin me puhutaan paljon enemmän kuin ennen. Mies on ollut tosi pahoillaan ja aidosti katunut tekosiaan. Jollain tavalla ymmärrän, että tuo suhde oli hänelle seurausta henkilökohtaisesta kriisistä - tosin en hyväksy, että hän hoiti kriisiään niinkuin hoiti. Muitakin keinoja on.



Niille vanhoille panoille, joita ap:n miehelläkin on, en antaisi paljon painoarvoa. Tai en itse omalla kohdallani niitä juurikaan mieti. Ap:lle neuvoisin, että mieti millainen miehesi on, onko hän aidosti mukana perheen elämässä ja miten hän suhtautuu pettämiseensä. Katuuko, vai vähätteleekö? Ja jos teillä on muitakin ongelmia ja itsekin olet onneton, niin mieti, jaksatko ottaa tällaista lastia lisää? Koska varmasti mietit jatkossakin, että "se petti mua silloin" ja "miksi antaisin anteeksi, miksi mulle voi tehdä niin?". Ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta, että miten tuollasessa tilanteessa tulisi toimia. Riippuu ihmisista ja olosuhteista. Sen sanon, että ei ole helppo luottaa pettämisen jälkeen. Mieti, jaksatko elää asian kanssa?

Sinänsä ajattelen, että pyrkisin antamaan anteeksi yhteisen historian ja erityisesti lasten takia. Tai ainakin hyväksymään ja käsittelemään asian, jos nyt ei varsinaisesti anteeksi saisikaan. Ikävä tekohan se on, mutta mahtuuhan siihen elämään monta hyvääkin tekoa.



Mutta luottamuksen menetys olisi kova paikka, vaikea siitä olisi jatkaa. Hakekaa apua ja yrittäkää käsitellä asiaa, erityisesti kun se on jo vanha teko (vaikka ehkä se jollain lailla loukkaa enemmän - kaikki nämä vuodet olen sinisilmäisesti rakastanut).

tästä on nyt 6v aikaa, on vielä yksi lapsikin tehty sen jälkeen.



Asiat ei aina oo niin yksinkertaisia. siinä tilanteessa valitsin perheen.

Mies toki kävi terapiassa ym muutti käytöstään tosi paljon ja alkoi todella panostaa perheeseen, koska valitsi myös perheen.

jos mies ei olisi muuttunut niin en tiedä olisiko voitu jatkaa yhdessä.

Sanokaa vaan tyhmäksi mutta tämä on minun ratkaisuni ja uskoakseni olen tehnyt oikean ratkaisun lasten kannalta ainakin. tulevaisuus sitten näyttää mihin tämä kantaa.