Lue keskustelun säännöt.
Mut jätettiin just - sydän särky
17.04.2011 |
mies oli täydellinen sen pari-kolme kuukautta mitä seurusteltiin.
Elämäni parasta seksiä, komea ja hyvin toimeentuleva. Enemmän kuin uskalsin yh:lle toivoa.
Mutta ei halua enää elää pienten lasten arkea, on sen jo kokenut eikä enää uutta kierrosta jaksa.
Voi vittu!
Kai minut on pakotettu elämään yksin seuraavatkin vuodet, en toiste uskaltaudu tähän. Kauheinta mitä etukäteen ajattelin, on se että esittelen miehen lapsille, sukulaisille ja ystäville. Ja sitten se häipyy ja minä menetän kaiken. Näin kävi.
Kommentit (11)
hän halusi vain seksiä sulta...ja naiset antaa...olisiko kantsinu vähä oottaa ja katella.Muista seuraavan kerran kun alat treffaan jotain
Kyllä minäkin haluan seksiä seurustelukumppanilta enkä todellakaan mitään kuukausia odottele... En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti tilanteesi on se, että sinun on opittava nauttimaan elämästä ilmam miestä. Kun huomaat, että et sellaista oikeastaan tarvitsekaan ja vaihdat parisängyn yhden naisen sänkyyn, se mies kävelee vastaan. Huout silloin tyytyväisyyttä, itsevarmuutta ja tasapainoa ja se on vetoavaa. Nykyiselläsi ole luultavasti liian epätoivoisen ja takertuvan oloinen.
jo tottunut olemaan yksin, enkä oikein usko olevani epätoivoisen oloinen. Ilman miestä olen käytännössä pärjännyt jo vuosia - oli etäavioliitto, mikä selittäneen pitkän yksinäisyyden ja pienet lapset -yhtälön.
Just nyt vaan nyppii pirusti, kun ehdin jo vähän rakastuakin. Kai vaan uutta ehdokasta putkeen, niin saa muuta ajateltavaa. Hitto, kun oikeasti löysin hyvän seksin vasta nyt (ikää 35+), ja sitä tekis oikeasti mieli jatkossakin :-(
katuu, että tuli tehtyä muksuja sille exän paskiaiselle - siis sille aiemmalle aviomiehelle.
Mut pallo on jo jalassa, enkä minä oikeasti näin ajattele. Kunhan vaan itsesäälissä ryven ainakin hetken. Ja kuvittelen, miten asiat voisivat olla toisin.
Tiedän, ettei tämä ollut sen arvoinen tapaus - mutta toistuuko tällainen jatkossakin, sitä en ehkä kestäisi. Ei tämä ainakaan luottamusta tulevaisuuteen paranna. Jatkossakin varmaan jokaisessa suhteessa ajattelen kyynisesti ja pessimistisesti, että kyllä tämäkin lähtee ennemmin tai myöhemmin. Miten sellaisesta takaraivossa tykyttävästä tunteesta pääsee koskaan eroon?
Hei nyt ryhtiä!
Tämä uusihan ei juuri pikkulapsivaihetta jaksanut ennenkään. Jos et olisi tehnyt lapsia exällesi, niin olisit tehnyt tälle ja sekin olisi sitten parin vuoden päästä ollut ex. Miten olisi tilanne muuttunut?
mutta usko pois, löydät kumppanin joskus. Lapset eivät ole ikuisesti pieniä etkä ole heihin niin sidottu vaikkapä 5 vuoden päästä. Olisiko mitenkään mahdollista pitää väljää "vakipanosuhdetta" todellista rakkautta odotellessa? Minulla oli 2 vuotta sellainen suhde -vapaaseen mieheen- ja se oli tarpeellinen ihan pelkästä perustarpeesta. Pidin hänestä muutenkin, mutten rakastunut. Ei hänkään. Täytin elämää harrastuksilla ja lasten hoivaamisella työn ohessa sitten muuten.
T: 7 (tuo kolmen lapsen yh:na miehensä löytänyt)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen saanut pettyä liian monta kertaa viimeisen vuoden aikana. Juuri kun kerkeää innostumaan ja ihastumaan, homma loppuukin.
[i Olisiko mitenkään mahdollista pitää väljää "vakipanosuhdetta" todellista rakkautta odotellessa? i]
eilen seurustelusuhteen lopettaneelle. Tätä mietin viime yön valvoskellessani (ja joo, edelleen rypiessäni itsesäälissä). Kun tiedän hänet terveeksi, viriiliksi ja mulle sopivaksi kaikin puolin, siis tässä tapauksessa fyysisesti.
Tiedän, että tää ajatus tyrmätään heti palstalla. Mutta vaikeampaa on hyvää seksiä taas ihan tuntemattomasta suunnasta hakea. Jos vaan pystyisi lukitsemaan tunnepuolen pois. Ja tapailis vaan "lapsivapaina" viikonloppuina ja lomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka tiedän ettei se heti vielä lohduta mitään.
Nyt vaan otat rauhallisesti ja vähän ajan päästä tuntuu jo paremmalta.
hän halusi vain seksiä sulta...ja naiset antaa...olisiko kantsinu vähä oottaa ja katella.Muista seuraavan kerran kun alat treffaan jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lohdutukseksi sinulle: voit ihan hyvin löytää sen miehen, joka pitää myös lapsista ihan valtavasti ja viihtyy kanssasi arjessa ja juhlassa. Luultavasti hän on maailman tavallisin tallaaja, ehkä eronnut isä itsekin.
Löysin oman ukkoni 7 vuotta sitten ja hän otti koko perheen omakseen. Olin kolmen lapsen yh.
Kaipaus hellittää vähitellen ja opit ehkä nauttimaan elämästä uudelleen ennen kuin se mies kävelee vastaan ;)
katuu, että tuli tehtyä muksuja sille exän paskiaiselle - siis sille aiemmalle aviomiehelle.
Mut pallo on jo jalassa, enkä minä oikeasti näin ajattele. Kunhan vaan itsesäälissä ryven ainakin hetken. Ja kuvittelen, miten asiat voisivat olla toisin.
Tiedän, ettei tämä ollut sen arvoinen tapaus - mutta toistuuko tällainen jatkossakin, sitä en ehkä kestäisi. Ei tämä ainakaan luottamusta tulevaisuuteen paranna. Jatkossakin varmaan jokaisessa suhteessa ajattelen kyynisesti ja pessimistisesti, että kyllä tämäkin lähtee ennemmin tai myöhemmin. Miten sellaisesta takaraivossa tykyttävästä tunteesta pääsee koskaan eroon?