Lapsinero? Miehen veljenpoika 3.5-v tunnistaa

vaikka toinen kysyisi suomeksi.

Hän siis ymmärtää mitä sanoo eikä toista papukaijana.

Ei hänkään sentään nero ole.

Sen kun vielä tajuat, ettei yksittäisten sanojen ulkoa muistaminen ole millään lailla verrannollinen absoluuttisen lippu- ja symbolituntemuksen kanssa.

Miten sitten määritellään nerous, en tiedä.



Äärettömän poikkeuksellista tuo ei mielestäni ole. Isoveljeni osasi ennen kouluikää (en tarkkaan tiedä minkä ikäisenä, mutta tuskin 3,5-vuotiaana) kaikki maailman valtiot ja niiden pääkaupungit+liput. Ei ole autisti. En ihmettelisi vaikka jonkin sortin asperger olisikin, mutta sellaista ei ole todettu. Älykäs kyllä, mutta ei mikään nero. Luonteeltaan hyvin systemaattinen ja perehtyy joihinkin kapeisiin erikoisaloihin syvällisesti ja perusteellisesti vielä aikuisiälläkin.



Eräs ystäväni, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan puolestaan opiskeli Egyptin historian ja ties mitä hieroglyfejä omatoimisesti 4-vuotiaana. Älykäs, ei autisti mutta epäsosiaalinen, ei myöskään nero.



4-vuotias poikani on myös kiinnostunut symboleista. Lukemaan opittuaan ei ole ollut lainkaan kiinnostunut satukirjoista (paitsi vanhempien lukemina) tms. vaan erilaisista oppaista: sienikirjoista, viiniluetteloista, autokoulun oppikirjasta, jne. Tutkii noista nimenomaan symboleita ja kertoo sitten, minkä ruokien kanssa joku viini sopii tai onko sieni myrkyllinen ryöppäämättä... :-D Omaa poikaanikin pidän älykkäänä, en missään nimessä autistina enkä myöskään erityisenä nerona.

Miten sitten määritellään nerous, en tiedä.



Äärettömän poikkeuksellista tuo ei mielestäni ole. Isoveljeni osasi ennen kouluikää (en tarkkaan tiedä minkä ikäisenä, mutta tuskin 3,5-vuotiaana) kaikki maailman valtiot ja niiden pääkaupungit+liput. Ei ole autisti. En ihmettelisi vaikka jonkin sortin asperger olisikin, mutta sellaista ei ole todettu. Älykäs kyllä, mutta ei mikään nero. Luonteeltaan hyvin systemaattinen ja perehtyy joihinkin kapeisiin erikoisaloihin syvällisesti ja perusteellisesti vielä aikuisiälläkin.



Eräs ystäväni, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan puolestaan opiskeli Egyptin historian ja ties mitä hieroglyfejä omatoimisesti 4-vuotiaana. Älykäs, ei autisti mutta epäsosiaalinen, ei myöskään nero.



4-vuotias poikani on myös kiinnostunut symboleista. Lukemaan opittuaan ei ole ollut lainkaan kiinnostunut satukirjoista (paitsi vanhempien lukemina) tms. vaan erilaisista oppaista: sienikirjoista, viiniluetteloista, autokoulun oppikirjasta, jne. Tutkii noista nimenomaan symboleita ja kertoo sitten, minkä ruokien kanssa joku viini sopii tai onko sieni myrkyllinen ryöppäämättä... :-D Omaa poikaanikin pidän älykkäänä, en missään nimessä autistina enkä myöskään erityisenä nerona.

Myöhemmin todettiin asperger. Kiinnostuksen kohteet ovat vuosien varrella vaihdellut.

Oltiin koko kesä mökillä, jossa ei ollut juurikaan lastenkirjoja, joten katseltiin aina lintukirjaa. Kesän lopulla tyttö tunnisti kirjasta kymmeniä lintuja ja luetteli perään niiden latinankieliset nimet.

Ranuan eläinpuistossa hämmästytti ihmisiä, kun huusi isällensä aina, että katso Bubo bubo tai Asio otus (tai mitä niitä nyt oli). Nyt pari vuotta myöhemmin linnut ovat jo unohtuneet kun ei olla enää lintukirjoja opiskeltu!

Mutta kun lähes kaikki tunnetut lapsinerot kautta aikojen ovat sairastaneet jotakin sairautta. Siis nyt ei ole kyse puhumaan oppimisista,vaan juuri ap:n kertomista asioista. Siitä johtuu varmaan, että sairaus tulee kaikille ekana mieleen.

Tähän ketjuun on kasautunut niin paljon katkeraa kateutta, että se suorastaan tihkuu!



Että käy sääliksi suurin osa näistä vastaajista.

asioita, joista ovat kiinnostuneita. Meidän esikoista jaksettiin esimerkiksi päiväkodissa hämmästellä, kun lapsi n. 1,5-vuotiaana puhui sujuvasti pitkiä monisanaisia lauseita ja osasi nimetä kymmenittäin eri eläimiä kuvista, joukossa varsin eksoottisiakin kuten jokin vesinokkaeläin, helmikana, merilehmä tms. Mutta ihan normaali viisivuotias tuo nykyisin on. Edelleenkin tosin erittäin kiinnostunut eläimistä, luonto-ohjelmista yms. Ei siis mikään autisti, mutta tuskin nyt mikään nerokaan, vaikkakin erittäin fiksu poika tietenkin äidin mielestä. ;)[

Niin ne on erilaisia. =)

Meidänkin poika oppi kaikki automerkit jo jo 2,5-vuotiaana. Nyt vajaa vuosi myöhemmin osaa myös aakkoset. Lapsi oppii, jos on kiinnostunut.

joko oli telkkarissakin jossain kilpailussa ja luetteli kaikki maat? Oli 3-vuotias. Ai ei, se olikin tyttö. Toisessa vastaavassa ohjelmassa oli poika joka osas kaikki eri dinosaurukset.



Nää on huippuja ja ihana seurata kehitystä - neroudesta en tiedä.

kaikki mahdolliset liikennemerkit, automerkit sekä 90 eri maan lippua. Osaa kuvailla minkä tahansa lipun kun kysytään. On opetellut kirjasta. Käsittämätön tapaus. Meidän saman ikäinen tunnistaa Suomen ja Ruotsin liput :-)

Onkohan lapsi nero?

ja osaa käyttää niitä esim. vastaamalla englanniksi kun joku kysyy suomeksi.



Jos on opetellut englanninkielisiä lauseita niin mistä se tietää mitä ne tarkoittaa??? Siis suomeksi.



Vai puhutko nyt "lauseista" jossa äiti sanoo hei ja lapsi vastaa hello =D

tunsin 7v pojan, joka oli juuri tuollainen, tiesi kolmivuotiaana kaikki dinosauruksista, viisiuotiaana oppinut kaikkien maiden liput ym. Ihana ja fiksu poika mutta sai raivarit tietyistä sanoista eikä kestänyt jos ruokia sekoitettiin yms.

En nyt vielä sanoisi ihan tuon perusteella, että lapsi olisi nero, mutta onhan tuo toki poikkeuksellista. Itse luulen, että alle kouluikäisten lahjakkuudessa on jotain "selittämätöntä". Siis sellaisia piirteitä, jotka sitten myöhemmin katoavat, eivätkä lapset itsekään osaa niitä selittää. Usein liittyy juuri todella tarkkaan muistiin.



Meillä poika oppi automerkit juuri siinä kahden vanhana. Aluksi oppi ne muistipelistä, jonka jälkeen pian osasi sanoa merkit (ei siis malleja) käytettyjen autojen kuvastosta, jossa kuvat olivat pieniä sivuprofiileja, joissa logoa ei ollut näkyvillä. Itse en olisi mitenkään osannut läheskään jokaisesta sanoa merkkiä. Ei käyttänyt tekstiä myöskään apuna, sillä hänellä oli tapana leikata kuvia irti ja liimata niitä paperiin tai vihkoon. Myöhemmin olen yrittänyt kysyä. mistä hän ne tunnistaa, mutta en oikein vastausta ole saanut. En nyt sano, että poika olisi erityisen lahjakas, mutta hänellä on tiettyjä piirteitä, jotka näkyvät tuolla tavoin.

Ja todellakin, lapset oppivat asioita äärettömän nopeasti joista ovat kiinnostuneita. Tietysti lasta voi ohjata leikin avulla oppimaan uusia asioita, mutta esimerkiksi automerkit ja auton osat meillä luetteli poika vähän yli pari vuotiaana oma-aloitteisesti. Kukaan ei ole noita hänelle opettanut tuputtamalla vaan pojat tiedonjano on senverran suuri ja "mikä toi on"-kausi voimakkaimmillaan. Kaikki lapset ovat älykkäitä kunhan saavat tarpeeksi virikkeitä ja heidän kiinnostumisen kohteistaan ollaan itsekin innostuneita eikä tapeta lapsen luonnollista uteliaisuutta. :)

Olettepa te äärettömän katkeraa ja kateellista väkeä suurin osa. Heti, jos jonkun muksu on viisaampi kuin omanne aletaan heti kartoittaa mahdollisia sairauksia.



Omalla muksulla on äärettömän hyvä motoriikka, tosi hyvä muisti, oppii nopeammin kuin jotkut ikäisensä ja osaa asioita erilalla kuin muut. 3-vuotta ikää ja ad/hd-tutkimuksissa ollaan. Synntyksen yhteydessä asfyksia jonka seurauksena on aika vauhdikas vesseli. Älyllään ja hyvällä tilannetajulla ja komiikallaan ja fiksuilla letkautuksillaan yllättänyt neuvolan, päiväkodin ja lääkärit.

Ei kai se sitä älykkyyttä poista. Tietenkin sillon on hankaluuksia jollakin osa-alueella, mutta toisaalta, ei sellaista ihmistä olekaan joka on kaikessa hyvä. Ei tällä palstalla eikä missään muuallakaan. Se että tiedostaako sitä äiti tai isä tai joku muu on eri asia, mutta näin se on. Mielestäni ap:n kertoma tapaus on lahjakas, vaikkakin ei tullut yllätyksenä että tämä palsta vilisee lapsia jotka ovat 2vuotiaana jo tohtoritasolla asiassa kun asiassa. IHme että vaikka olen päiväkodissa vuosikausia työskennellyt niin hirmu vähän niin taitaviin lapsiin törmään mitä tällä palstalla.

. IHme että vaikka olen päiväkodissa vuosikausia työskennellyt niin hirmu vähän niin taitaviin lapsiin törmään mitä tällä palstalla.

Jos olisin ap:n kuvaileman lapsen äiti, miettisin kyllä aspergerin mahdollisuutta. Pikkuvanhuus ja hyvä muisti OVAT joitain aspergerin piirteitä, eivätkä likimainkaan kaikki as-ihmiset ole syrjäänvetäytyviä, osa on hyvinkin "päällekäyvän" sosiaalisia. Eivät vain oikein ymmärrä tilanteita eli saattavat puhua paapattaa omia juttujaan täysin viisveisaten muiden mielenkiinnoista ja haluista.



Eli aspergeria ja autismia on erittäin monenasteista, mutta olennaista niissä ovat sosiaalisten taitojen puutteet. Pelkkä hyvämuistisuus ja pikkuvanhuus ei ole aspergeria, jos kohta ovat siis erittäin tyypillisiä as-ihmisille. Kannattaa googletta lisää.



Alle parivuotiaalla ei aspergeria todella edes huomaa, noin pääsääntöisesti - koska sen ikäisillä ne sosiaaliset taidot ovat normaalistikin vasta idullaan. Sen ikäisenä as-lapsi vaikuttaa varhaiskypsältä, vahvatahtoiselta ja tosiaan siis "pikkunerolta". Vahvasti autistisen lapset voidaan diagnosoida jo varhain, mutta lievästi autistiset siis yleensä vasta myöhemmin.



Toisaalta - kuten moni tässä jo sanoikin - vaikka taustalla olisikin autismia, se ei poista sitä, että lapsi voi olla hyvin älykäs. On sitten tosin vähän eri asia, missä määrin kyse on ulkoaopettelusta (=hyvä muisti) ja missä määrin soveltamiskyvystä ja asioiden yhdistelyn kyvystä (=älykkyydestä). Ns. savantismiin kuuluu hurja, mutta kapea-alainen erikoislahjakkuus, mutta se on yleensä kaavamaista,eikä tästä ole siis joka tapauksessa ap:n sukulaislapsen kohdalla kaiketikaan kyse.

Heh, jos osaa vähän paremmin kuin muut niin on heti jotenkin sairas/vajaa/hullu :D Asperger yms. muut vain katkerien tyhmien ukkojen keksintöjä.