Kysymys lapsettomille liittyen täällä vellovaan " maksakaa itse hoitonne" -riitelyyn

Hei, sinä toinen kummallinen kummajainen :)



Aika harva osaa ajatella sijaissynnyttäjäksi ryhtymistä. Minä en henkilökohtaisesti tunne itseni lisäksi ketään. Aika moni pohtii juuri sitä, että voisiko lapsen synnyttyä sitten luopua lapsesta.



Ymmärrän valintasi kieltäytyä erittäin hyvin. Kyllä oma terveys on sellainen asia, että sitä kannattaa ja täytyy miettiä.



Minulla ei olisi mitään ongelmia luopua lapsesta synnytyksen jälkeen, en usko niin. Olen saanut omia lapsia vain kaksi, eikä minulla ole sektioita alla. Oman terveyteni puolesta voisin vallan hyvin tarjoutua synnyttäjäksi. Elämäntilanteeni ei sitä kyllä vielä salli, mutta ehkäpä muutaman vuoden kuluttua.



Tiedätkö, kuinka paljon sijaissynnytksiä on vuosittain suomessa? Minusta olisi harmillista, jos tämä lapsettomuuden " hoitomuoto" kiellettäisiin. Siinä olisi mahdollisuus lapsettoman parinkin saada aivan vastasyntynyt vauva ja kokea raskaus ja synnytys.



ap

Vierailija:

21, entäs tuo jatkokysymykseni? Olsitko voinut harkita sijaisynnytyksellä lapsen saamista?

ap

Minulle sijaissynnytys olisi ihan ok vaihtoehto. Samoin miehelleni. Meillä ei vaan ole kummallakaan sellaisia sukulaisia/ystäviä jotka voisivat tässä asiassa auttaa. Ja mistä sitä sitten löytäisi sijaissynnyttäjän? Lähes kaikkihan sijaissynnyttäjät ovat ainakin täällä Suomessa olleet sukulaisia tai hyviä ystäviä pariskunnalle. Sijaissynnytyksessä pelottaa noin yleisesti ottaen kyllä se ajatus että syntyvä lapsihan on AINA synnyttäneen äidin eli sijaissynnyttäjän täytyy itse luopua lapsesta ja antaa hänet adoptoitavaksi pariskunnalle joka on tehnyt sopimuksen sijaisynnyttäjän kanssa. Vaan mitä jos lapsen synnyttänyt " äiti" ei suostukaan luopumaan lapsesta? Ok, ymmärrän että sopimukset ovat sopimuksia ja varmaan sopimusrikkomuksesta joutuu maksamaan mansikoita mutta ei mikään rahasumma korvaisi minulle sitä tuskaa että tietäisin lapseni kasvavan jonkun toisen kanssa.

Lisäksi sijaissynnytyshän ollaan nyt kieltämässä uudessa laissa joten se ei ole senkään vuoksi enää vakavasti otettava vaihtoehto meille.

oli näköjään ehtinyt ja osannut kysyä jopa ihan asiallisesti.

" Miksei adoptio ole vaihtoehto?"

" Eikö kuuden (luin toisesta ketjusta, että jotkut oli käynyt 6 vuotta hoidoissa!) vuodenkaan jälkeen?"

Olivat itselläni mielessä... Olisin varmaan saanut vähän erilaisia vastauksia ;-) vaikka en pahalla, mutta olisihan nuo siltä kuulostaneet :-/

Juu, tottakai saa vastata. Kiva vaan :)



Tuota noin...en tiedä, mistä sijaissynnyttäjiä voi kalastella. Kaipa se yleensä menee tuttujen läpi kyselynä vaan. En itsekään tiedä, mihin ottaisin yhteyttä, jos sijaissynnyttäjäksi haluaisin.



Tuo on kyllä todella vaikea asia, jos sijaissynnyttäjä rikkoisi sopimuksen :( Itse en hoksannut sitä edes ajatella, koska omalla kohdallani en mitenkään voi uskoa, että tulisin toisiin ajatuksiin lapsen luovuttamisesta. Suurin motivaatio lähteä sijaissynnyttäjäksi minulla on halu olla raskaana (ihan sama, kenen vauva siellä köllii) ja vilpitön halu auttaa lapsetonta paria kokemaan kauttani lapsen saamisen ilo. Olen sen verran piipussa jo näiden kahden hoitamisesta, että en usko, että meille enää halutaan lisää lapsia hoidettavaksi. Ilomielin antaisin vauvan synnytyksen jälkeen toiselle parille, tietäen, että itse saan vain levätä ja nukkua, kun lapsen oikeat vanhemmat saavat vuorostaan pyöriä öisissä huutokonserteissa :) Omat vauva-ajan huutokonserttni olen jo kuunnellut. Raskaus ja synnytys vaan olisi hienoa vielä kokea uudelleen.



ap

- Ensinnäkään emme olisi saaneet adoptiolasta, sillä olin alle 25-vuotias kun kärsimme lapsettomuudesta. (Olin 21v, kun saimme tietää että mieheni ei voi saada lapsia ilman hoitoja). Ja olimme sen verran vähävaraisia että ei olisi ollut edes varaakaan. Hoidot tulivat monta kertaa halvemmiksi.



- Halusin kokea raskauden ja saada vastasyntyneen vauvan

- Emme halunneet tunne-elämältään häiriintynyttä lasta

- Suomessa on niin paljon rasismia, että olisi ollut rankkaa katsoa miten oma lapsi joutuu siitä kärsimään.

- Minulle oli tärkeää myös geeniperimä. On ihanaa kun näkee omassa lapsessaan omia ja rakkaan miehensä piirteitä. Minulle oli tärkeää jatkaa sukua.

- pelkään lentämistä, en siis voi mennä kauas hakemaan lasta

- halusin kantaa lasta ja synnyttää

- halusin mieheni olevan biologinen isä, eihän hänessä ollut vikaa

- adoptio on liian kallis eikä mies ollut siihen valmis

- suvunjatkaminen oli " ihan kiva" lisä siihen, nähdä tuttuja piirteitä lapsissaan :)

Noin suurin piirtein, mitä maksaa



adotio?



hedelmällisyyshoidot?

ja vaativin hoito (ICSI) lääkkeineen 1500¿.

mutta uskallan sanoa että raha ratkaisi. Eli liian kallis. Meillä oli tuuria että hoidot onnistuivat kunnallisella puolella. Joten tässä ollaan niitä yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä...

Pilkunviilausta ensin: adoptio on ilmaista.



Kansainvälisen adoption kustannukset muodostuvat kv-adoptiomaksusta palvelunantajalle, hakumatkasta sekä maasta riippuen esim. lastenkodille suoritettavista hoitomaksuista ja viranomaisille suoritettavista todistus- sun muista maksuista. Adoptiotuki korvaa n. puolet. Kiinan tapauksessa taisi jäädä n. 7000 euroa omasta pussista, mutta ei toki kaikki yhdellä kertaa.



ps. http://www.ampiaisakka.com/adoptio_faq.htm

niin kotimaisessa adoptiossa ei käytännössä tule junalippua suurempia kustannuksia.

Mutta on sinulla pointtikin.

Ja kyllä tuollainen 7000e omasta pussistakin on paljon rahaa verrattuna siihen että tekee julkisella esim. IVF-hoidot jolloin kustannus on vain lääkkeiden määrä (600e) + poliklinikkakäyntimaksut (noin 15e/kerta ja kertoja on noin 5).

En minäkään usko, että lapsesta luopuminen olisi ylitsepääsemätöntä. Kuten aikaisemmin mainitsin tykkään olla raskaana, ja taas vauva-aika on meillä ollut tosi raskasta kaikkien kohdalla. Joten olisi ensin raskaana ja pääsisi vauvasta hetimiten eroon:) No ei se noin yksinkertaista olisi varmaankaan. Sijaissynnytyksiä ei taida montaa olla vuodessa, olisiko pari, joskus ei kait ollenkaan. Niitä on tosiaankin hyvin vähän, ja en ymmärrä miksi sitä ollaan kieltämässä. Kyseessä on kuitenkin sellainen asia, joita tehdään vain pariskunnille joissa naiselta puuttuu kohtu, tai se on niin epämuodostunut, ettei kestä raskautta. Mutta tosiaankin itse luovuin ajatuksesta ainakin tältä erää. Toivottavasti he löytäisivät jonkun toisen synnyttämään heille lapsen, ja mielellään vielä sellaisen joka raskautuu helposti. Voi muuten olla, ettei minua lapsettomuusongelman takia olisi edes hyväksytty. Siinä tarvitsisi hormonihoitoja sekä minä, että tulevan mahdollisen lapsen äiti.



8

mutta sen sijaan halusin kyllä synnyttää lapsemme itse ja nähdä heidät vastasyntyneinä. Läheskään kaikki adoptiolapset kun eivät ole pikkuvauvoja, ja suoraan synnytyssalista ei tule yksikään. Ja raskausaikanakin tuntee jo lapsen...



Adoptiokin oli meille vaihtoehto, mutta sitä oltaisiin mietitty vakavasti vasta sitten jos hoidot eivät olisi onnistuneet.





Vastakysymys niille jotka eivät ole tarvinneet hoitoja: miksi ette adoptoineet? Oliko omalla geeniperimällä vaikutusta asiaan? Vai sillä että adoptio on kallis ja pitkä, raastava prosessi?



Miksi vain hoitoihin menijöiltä tivataan näitä kysymyksiä?

Sitten vasta ihmetelläänkin, jos olisi voinut lisääntyä biosti, mutta valitsi adoption joko sen sijaan tai sen lisäksi.



Tottahan se on, että biolapsen luomusti saaneilta ei tivata ikinä mitään tällaista henkkoht valintoihin liittyvää, koska VAIN sitä pidetään luonnollisena tapana saada lapsi.



t. adoäiti

Suomessa on tapahtunut ja tulee tapahtumaan sijaissynnytystä muistakin syistä kuin naisen kohtuongelmista. Nimittäin miehet ilman naista parisuhdekumppanina ovat tehneet tällaisia sopimuksia. Nämä eivät tapahdu todennäköisesti klinikoilla ollenkaan tai sitten näyttäytyvät siellä heteropareina. Hyvin harvassa kuitenkaan ovat nämä tapaukset.



Että ei ole pelkästään teoreettinen tuo kysymys siitä, että pitäsikö homojen saada mahdollisuus sijaissynnytyksiin.



Ja mitään pitäviä sopimuksiahan ei voida tehdä näin. Suomessa lapsen oikeudet ajavat kaikkien aikuisten sopimusten edelle: lapselta ei voida sopimalla poistaa biologista äitiä tai isää kuin adoptiolainsäädännön puitteissa.

Meillä on yksi biologisesti oma lapsi ja toivotttavasti lisää tulisi. Meissä ei siis kummassakaan pitäisi olla mitään vikaa. Olen ajatellut aina lapsesta asti, että jonain päivänä saan oman adoptiolapsen. Nyt ajattelen, että perheeni jonain päivänä koostuisi ainakin kolmesta omasta ja ainakin kahdesta adoptoidusta lapsesta. Lisäksi toivon mahdollisuutta toimia sijaivanhempana.



Omaa lastani en hankkinut, vaan olen saanut lahjana. Samalla lailla vain edelleen toivon lapsia lahjaksi jotain kautta. Haluan ison perheen ja paljon pienten jalkojen tepsutusta ympärilleni.



Ikäni ja taloudellisen ja sosiaalisen tilanteemme takia adoptio ei ole vielä ajankohtainen asia, mutta olemme siitä keskustelleet mieheni kanssa ja molemmat olemme halukkaat antamaan kodin kodittomalle lapselle. Adoptoisin lapsen varmasti joka kuukausi, jos se olisi mahdollista.



Jos saisin päättää, lapsettomuushoitoja ei annettaisi, vaan adoptiota helpotettaisiin. (Vain oma kai lapsellinen mielipiteeni)



Adoptiolapsen samoin kuin biologisen lapseni sukupuolta, ikää, ihon väriä, terveyden tilaa en haluaisi etukäteen valita.



Ja vielä rasismista: Itsekin aivan suomalaisena olen saanut kokea rasismia lapsena. Mieheni kohtaa ulkomaalaisena Suomessa jatkuvasti rasismia. Uskon silti, että oma poikani saa siltä säästyä, sillä Suomi on kovaa vauhtia kansainvälistymässä.

paitsi noissa lapsien määrissä ;-)



Hoitoihin en olisi mennyt. En voi sanoa tietenkään sanoa täysin varmaksi mitä olisin tehnyt jos en olisi yhtään lasta luomusti saanut, mutta aina olen ainakin teoriassa näin ajatellut. Jos toista lasta ei olisi tullut olisin adoptoinut, sen voin sanoa ihan varmasti, koska esikoisen raskausaika ja synnytys olivat vaikeita. En mitenkään kaivannut raskaana olemista tms.

Myöskään mitkään omat geenit eivät ole minulle tärkeitä. Vain se, että meille tulisi se kaivattu lapsi.