Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytöksestä - normaaliako?
25.01.2009 |
Mua ottaa niin paljon päähän mieheni käytös, että pakko kysyä täältä, kuulostaako tämä ihan normaalin miehen käytökseltä vai onko mun miehessä jotain vialla?
Mies ei siedä ollenkaan minkäänlaista kritiikkiä tai ihmettelyä. Tässä pari esimerkkiä tältä viikolta.
*Mies kävi kaupassa ja osti sieltä pyytämiäni perunoita 2 kg valmiissa pussissa. Huomasin, että osa perunoista on ihan rupusia ja kysyin, eikö mies koskaan katso, minkälaisia perunoita ostaa, kun osa perunoista on ihan rupusia. Mies oli tietokoneella, eikä vaivaantunut vastaamaan, vaikka menin siihen viereen ja kuuli mun kysymyksen. Kysyin uudestaan, johon mies vastasi, että ei katso, kun ne kaikki on ihan samanlaisia. Sanoin, ettei kaikissa pusseissa ole saman laatuisia perunoita ja jostain syystä tossa vaiheessa mies veti herneen nenään ja muuttui todella inhottavaksi. Mä halusin vaan selvittää, että kun samalla rahalla saa hyvälaatuisia perunoita, niin ois kiva, jos katsoisi, miltä ne näyttää, Miehelle siinä oli jotain liikaa. Sama juttu, kun ostaa kaupasta viimeisen myyntipäivän leikkeleitä yms. kun ei katso niitä päiväyksiä, niin hänelle ei voi yhtään sanoa siitä, kun raivostuu heti.
*Miehellä on tapana säilyttää autossa lompakkoa, jos käy jossain, missä ei lompakkoa tarvitse. Tänään oltiin tunnin verran muualla ja kun mentiin autoon, mies mietti, missä lompakko on. No, se oli tippunut käsijarrun vierestä lattialle. Yleensä on siis ihan näkyvällä paikalla siinä käsijarrun ja vaihteiden vieressä ja joskus onneksi hanskalokerossa. Sanoin miehelle, ettei mun mielestä ole fiksua pitää lompakkoa autossa, kun niistä kuitenkin pöllitään kaikenlaista ja koska meillä on yhteinen tili, myös mä kärsin siitä, jos miehen lompakko varastetaan. Mies raivostui, kun kehtasin sanoa, mitä mieltä asiasta olen. Miehellä on tapana pitää myös esim. kirjastossa, kaupoissa ja muilla julkisilla paikoilla kännykkää ja lompakkoa takin taskussa ja takin jättää sitten esim. naulakkoon tai ostoskärryihin ja on itse monen hyllyn takana niistä. Ei siis huomaisi ollenkaan, jos joku ottaisi sen takin ja siinä samassa kännykän ja lompakon. Kun sanon asiasta, vetää herneen nenään.
*Tänään vietiin kellarikomeroon tavaraa ja siellä on ihan kamala kaaos miehen jäljiltä. Mulla on ollut tuolla komerossa sen takia hyvä järjestys, että sieltä löytää sitten helpommin etsimänsä ja koska se on niin pieni, että kaikki tavarat pitää ottaa komerosta pois, jos haluaa sieltä takaa jotain, niin musta se on helpompaa, kun on kaikki roina kasseissa yms. eikä levällään siellä lattialla ja laatikoiden päällä. Pyysin miestä laittamaan ne takaisin sinne, missä on ollut, että mun on sitten seuraavalla kerralla helpompi mennä kellariin hakemaan tavaroita, johon mies sanoi rumasti: "Vali vali, vittu lopeta se mussutus ja valitus". Sanoin miehelle, että on tosi epäreilua, että se sotkee sen kellarikomeron ja mulla on sitten kamala homma löytää sieltä mitään, johon mies vaan jatkoi tota "vitun mussuttaja"-juttua. Tuli tosi paha mieli.
Mä en siis ymmärrä, mikä miestä vaivaa, kun sille ei voi mistään asiasta sanoa, kun suuttuu heti ja muuttuu tosi ilkeäksi ja inhottavaksi. Ja sen käytös johtuu sitten tietenkin aina musta (omien sanojensa mukaan). Tiedän, että sanon joskus miehelle ikävästi noista asioista, kun olen niin kyllästynyt miehen käytökseen, mutta tänään sanoin joka kerta noi asiat ihan asiallisesti, joten mua ei kyllä voi siitä syyttää. Pitäis varmaan vaan pitää suu kiinni ja olla sanomatta mitään, mutta musta on epäreilua, että mies esim. sotkee kellarikomeron, eikä siivoa jälkiään ja se jää sitten mun hommaksi. Jos kehtaan asiasta miehelle sanoa, suuttuu. Ja millainen ihminen suuttuu siitä, jos sanon, että mun mielestä ei ole fiksua säilyttää lompakkoa autossa, jos itse on esim. tunnin jossain muualla? Onko toi mies ihan normaali?
Kommentit (25)
Miehet eivät missään nimessä siedä tuollaista kukkoilua vaimoilta. Sitä kutsutaan nalkutukseksi. Jos haluat olla onnellinen avioliitossasi, niin muuta tyyliä. Tuolla tyylillä saat vain pahantuulisen ja ärsyyntyneen miehen kotiisi. Minulla on tästä kokemusta. Ex-miestä kohtelin noin ja meillä meni tosi huonosti. Nykyisen kanssa olen oppinut rauhallisen ja kunnioittavan tavan elää, ja meillä menee hyvin. Ethän sinä itsekään toimi aina täydellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voitteko kertoa sitten, miten noissa esimerkkitapauksissa mun ois pitänyt toimia? Mä en halua, että mies ostaa rupusia perunoita ja satsumia, viimeisen myyntipäivän leikkeleitä yms. kuivia leipiä jne. En haluaisi, että mies säilyttää lompakkoa autossa, ettei sitä varasteta. Haluan, että kellarikomero on sellaisessa kunnossa, että saan sieltä tavaroita. Jos olen vaan hiljaa, noi asiat ei ollenkaan toteudu. Joten kertokaa, miten toimia!
Ymmärrän noi jutut, että haluat hyviä perunoita tms. Mutta sun täytyy valita ne taistelut jotka tahot käydä. Onko ne perunat sitten se juttu, josta kannattaa alkaa tapella, tai edes lompakko tai kellarin siisteys? Jos ne on sulle tosi isoja asioita, sitten sun täytyy niistä sanoa. Mutta jos toisen tekemisestä valittaa, ei voi olettaa saavansa ruusuja.
Kuulostaa kyllä vähän siltä, että kohtelet miestä lapsena. On ehkä höhlää olla katsomatta maidon päivämäärää tms, ja sinä olet varmaan miettinyt niitä juttuja aiemminkin niin osaat itse siinä miettiä viksusti. Mutta miehesi varmaan miettii toisia juttuja taas sinua viisaammin, käykö hän sitten niistä sinua neuvomaan?
On ok sanoa jos joku asia harmittaa, mutta kannattaa tosiaan miettiä tapaa millä sen sitten toimittaa. On myös fiksumpaa sopia vaikka yhdessä joku hetki jolloin keskustellaan asioista, eikä jatkuvasti päivän mittaan antaa huonoa palautetta. Tulee tosiaan aika pieni olo sille toiselle osapuolelle. Ehkä voisit myös keskittyä miettimään positiivisia enemmän kuin negatiivisia, eli silloin kun mies tuo tuoretta kaupasta, sano että onpa kiva kun toit tuoretta! Tulee kivempi fiilis kotiin.
Pahimmassa vaiheessa tuntui, kuin kiukuttelevan lapsen kanssa eläisi. Vaikeaa oli opetella oikea toimintatapa, mutta nyt meillä toimii seuraava: menen miehen luo, halaan, pusutan ja katson rakastuneesti silmiin. Sitten sanon, "tiedätkö, mun mielestä olisi kiva, jos tekisit..."
Tää on aikaavievää eikä niin kivaa joutua toimimaan aina näin, mut toimii :/
*Mies kävi kaupassa ja osti sieltä pyytämiäni perunoita 2 kg valmiissa pussissa. Huomasin, että osa perunoista on ihan rupusia ja kysyin, eikö mies koskaan katso, minkälaisia perunoita ostaa, kun osa perunoista on ihan rupusia.
Etkö koskaan katso millaisia ostat on samaa kun sanoisi että olet aina ostanut huonoja, et ikinä osaa ostaa mitään hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän noi jutut, että haluat hyviä perunoita tms. Mutta sun täytyy valita ne taistelut jotka tahot käydä. Onko ne perunat sitten se juttu, josta kannattaa alkaa tapella, tai edes lompakko tai kellarin siisteys? Jos ne on sulle tosi isoja asioita, sitten sun täytyy niistä sanoa. Mutta jos toisen tekemisestä valittaa, ei voi olettaa saavansa ruusuja.
Kuulostaa kyllä vähän siltä, että kohtelet miestä lapsena. On ehkä höhlää olla katsomatta maidon päivämäärää tms, ja sinä olet varmaan miettinyt niitä juttuja aiemminkin niin osaat itse siinä miettiä viksusti. Mutta miehesi varmaan miettii toisia juttuja taas sinua viisaammin, käykö hän sitten niistä sinua neuvomaan?
On ok sanoa jos joku asia harmittaa, mutta kannattaa tosiaan miettiä tapaa millä sen sitten toimittaa. On myös fiksumpaa sopia vaikka yhdessä joku hetki jolloin keskustellaan asioista, eikä jatkuvasti päivän mittaan antaa huonoa palautetta. Tulee tosiaan aika pieni olo sille toiselle osapuolelle. Ehkä voisit myös keskittyä miettimään positiivisia enemmän kuin negatiivisia, eli silloin kun mies tuo tuoretta kaupasta, sano että onpa kiva kun toit tuoretta! Tulee kivempi fiilis kotiin.
Saat sitten sellaisia perunoita ja satsumoita kun itse haluat.
Kuullostat kyllä tosi ärsyttävältä nipottajalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tosi rankkaa naisena pidellä joka ikistä narua ja johdatella miestä niinkuin jotain pikkulasta jos se ei osaa itse edes käydä kaupassa tai siivota jälkiään. ei se silloin ole naisen tehtävä pussailla ja halailla ja pyydellä anteeksi että "kulta voisitko mitenkään vaivautua käyttäytymään niinkuin vastuullinen aikuinen ettei mun tarviis joka hetki pidellä kädestä kiinni".. siinä vaiheessa kun mun burnis hirtti kiinni, eli yksinkertaisesti paloin totaali loppuun en jaksanut enää hoitaa joka kauppakäyntiä ja siivota jälkiä ja huolehtia onko sillä lompakot, kännykät ym mukana niin vaan totaali pimahdin. käskin mieheen kirjottamaan hoitovapaahakemuksen, hankin itelleni työpaikan ja seuraavaks se näkikin auton perävalot aamuisin. tulin kotiin sitten harrastuksien ym jälkeen. NYT SE OSAA. mun ei tarvii enää joka asiaa piipertää perässä, se pystyy käydä kaupassa ja kattoa ettei osta valmiiks mätiä tavaroita ja se pystyy tekee viikkosiivouksen jne. ja nyt musta taas tuntuu etten ole pelkkä kotikone vaan myös nainen ja vaimo ja seksikäs ihmisolento. THANK GOD!
mä veikkaan ettei kyse ole vaan noista rupusista perunoista tms vaan joka ikinen päivä toistuvista jutuista, joissa vaimo joutuu ottamaan ylimäärästä vastuuta miehestään tai kotitöistä kun mies ei osaa tehdä omaa osaansa ja pitää yhteisistä asioista huolta. silloin toinen voi oikeesti palaa loppuun ja pienetkin jutut tuntuu siltä että kohta joku kuolee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehes sanoi kyllä rumasti. Mun mielestä vikaa on silti molemmissa,en ainakaan itse ilmaisis noin asioita miehelleni vaikkei mun sanojani sen seurassa tartte varoa tms. Mutta ihan ollakseni mukava sanoisin esim. Potuista tyyliin aika huonoja perunoita, miten ne tämmösiä kaupassa ilkee myydä,oliko kaikki yhtä huonoja? Jos mies siihen vastais ettei kattonu niin en jatkais siitä enempää. Lompakostakin ehkä vaan ihmettelisin miehen uskallusta jättää sen esille ja kysyisin voisko jatkossa pitää sen piilossa. Häkkikellarista saattaisin mäkin motkottaa mutta ehkäpä mulla olis varaa siihen kun en motkottanu rupisista potuista:D ylipäätään pyrin ennemmin ehdottamaan ja pyytämään kuin käskemään..mieshän tahtoo olla (luulla olevansa)perheen pää,nainen sitten olkoon kaula joka sitä päätä kääntää.
Miehes sanoi kyllä rumasti. Mun mielestä vikaa on silti molemmissa,en ainakaan itse ilmaisis noin asioita miehelleni vaikkei mun sanojani sen seurassa tartte varoa tms. Mutta ihan ollakseni mukava sanoisin esim. Potuista tyyliin aika huonoja perunoita, miten ne tämmösiä kaupassa ilkee myydä,oliko kaikki yhtä huonoja? Jos mies siihen vastais ettei kattonu niin en jatkais siitä enempää. Lompakostakin ehkä vaan ihmettelisin miehen uskallusta jättää sen esille ja kysyisin voisko jatkossa pitää sen piilossa. Häkkikellarista saattaisin mäkin motkottaa mutta ehkäpä mulla olis varaa siihen kun en motkottanu rupisista potuista:D ylipäätään pyrin ennemmin ehdottamaan ja pyytämään kuin käskemään..mieshän tahtoo olla (luulla olevansa)perheen pää,nainen sitten olkoon kaula joka sitä päätä kääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehelle ei saa ikinä sanoa mistään. Vaikka mies ei välittäisi hitustakaan mistään, tekisi ihan järjettömiäkin juttuja, niin miehen pitää saada olla mies!
Mutta onhan tilanne sikäli vaikea, että saatat joutua ap kohta tekemään aivan kaiken yksin. Siihenhän tilanne yleensä menee, että nainen haluaa välttää riidat ja tekee kaikki hommat yksin. Klassinen tilanne! Miehet eivät ota käskyjä ja neuvoja vastaan - eivätkä naiset keksi "oikeita tapoja" sanoa asioista.
Jos mies on mammansa pilalle paapoma tai muuten vaan välinpitämätön ja ajattelematon moukka, niin eipä se muuksi muutu - jos kerran asennekin on tuo.
Miehes sanoi kyllä rumasti. Mun mielestä vikaa on silti molemmissa,en ainakaan itse ilmaisis noin asioita miehelleni vaikkei mun sanojani sen seurassa tartte varoa tms. Mutta ihan ollakseni mukava sanoisin esim. Potuista tyyliin aika huonoja perunoita, miten ne tämmösiä kaupassa ilkee myydä,oliko kaikki yhtä huonoja? Jos mies siihen vastais ettei kattonu niin en jatkais siitä enempää. Lompakostakin ehkä vaan ihmettelisin miehen uskallusta jättää sen esille ja kysyisin voisko jatkossa pitää sen piilossa. Häkkikellarista saattaisin mäkin motkottaa mutta ehkäpä mulla olis varaa siihen kun en motkottanu rupisista potuista:D ylipäätään pyrin ennemmin ehdottamaan ja pyytämään kuin käskemään..mieshän tahtoo olla (luulla olevansa)perheen pää,nainen sitten olkoon kaula joka sitä päätä kääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdotan että et siivoa kellaria etkä hae sieltä kamoja. Kun tarvitset sieltä jotain, pyydät ystävällisesti miehen hakemaan. Et sano sotkusta mitään. Jos mies ei löydä tavaraa ja tulee takaisin tyhjin käsin, älä sano mitään, älä mene etsimään. Uskon että pikkuhiljaa ahtaaseen kellariin alkaa tulla järjestys.
Tuossa lompakkoasiassa ei ole muuta haittaa kuin se, että teillä on yhteinen tili. Jos mies säilyttää tavaroitaan noin huolettomasti (itsessäni on samaa vikaa), niin sitten säilyttää. Se on hänen asiansa. Älä jäkätä, älä viisastele jos kännykkä tai takki katoaa.
Miehesi imeisesti on vähän lapsellinen tai huolimaton, etkä sinä sille oikeastaan voi mitään tehdä. Te olette yhdessä jostakin syystä ja on hänessä varman hyviäkin piirteitä. Ja miehesi on mielestäni normaali.
Ei tässä mistään "miehen pitää saada olla mies"-jutusta ole kyse, siitä vaan, että toiselle ihmiselle voi sanoa asioista ärsyttävästi tai rakentavasti. Voi miettiä valittaako koko ajan, vai sopiiko toisen kanssa yhdessä asioista.
Kun asuu jonkun kanssa, naisen tai miehen, ei voi olettaa että kaikki asiat sujuvat niinkuin ITSE tahtoo, vaan pitää luovia kahden ihmisen tapojen mukaan.
Ja niinkuin sanoin, on miehessä varmaan vikaa, ja törkeesti kieltämättä sanoi noita asioita, mutta kuulostaa minun korvaan pitkään jatkuneelta valitukselta myös.
t.10
kuvitteletko että se naisen valitus vaan jostain tyhjästä tulee??? meillä ainakin kyse oli siitä, että minä korjasin AINA ne virheet. oli ne miten pieniä tahansa niin se olin minä joka aina kannoin sen viimeisen vastuun ja järjestin hommat. minulta loppuivat voimat.. lopulta en jaksanut enää edes suuta avata valittaakseni vaan LÄHDIN. kyllä esimerkiksi perheterapiassa lähdetään ekana selvittelemään sitä ainaisen nalkutuksen syytä, koska joku SYY siellä on... eikä se tarkoita että syy on yksin miehessä.. minunkin oli muututtava, nimittäin niin etten enää korjannut YHTÄÄN MITÄÄN sen puolesta..
Olen ap aivan samaa mieltä kanssasi: Tuo ei ole aikuisen ihmisen käytöstä mieheltäsi! Itse en olisi tuollaisen vätyksen kanssa yhdessä...
Jos ei aikuinen mies osaa huolehtia omista tavaroistaan eikä ostaa ruokaa, niin siinä ei enää puolison äänensävyn vaihtaminen auta asiaa.
Onko nämä nyt vastikään pinnalle tulleita asioita? Oletteko olleet kauan yhdessä? Jos nämä ovat sinulle vasta selvinneitä asioita ja suhde on tuore, niin olisin kyllä varuillani. Kohta saat itse tehdä kaiken miehen röhnöttäessä sohvalla kaiket illat...
Pikkuasioista jäkätät ihan jäkättämisen ilosta, ei ihmekään että mies hiiltyy. Relaa vähän ja mieti ensi kerralla, kannattaako ihan joka pikkuasiasta alkaa nalkuttaa?
Mutta väitän, että on rakentaviakin tapoja lähteä asioita korjaamaan. Jos ei omat rakentavat tavat auta, niin sitten vaikka parisuhdeterapiaan, mutta minusta ei nalkuttaminen ole kyllä mikään kuningasajatus koskaan.
Voi olla, että erokin on parempi ratkaisu, jos ei elämäntavat vaan kerrassaan asetu yksiin ollenkaan. Tai jos se toinen ei kuule ihan asiallisia pyyntöjä tai toiveita. Mutta en itte vaan ehkä tahtoisi omaakaan energiaa tuhlata negatiivisuuteen.. Tai ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan.
En siis meinaa, ettei saisi sanoa tai ettei naisella/miehellä olisi oikeutta huomauttaa jostain asiasta joka suhteessa harmittaa. Mutta silloin on jotain mätää, jos toinen kokee että pitää/on oikeus jatkuvasti valittaa.
10
Sinä vain yksinkertaisesti valitat liikaa. Kuulostaa ainakin siltä, että kohtelet miestä kuin pikkulasta. Jos olet aina tarttunut jokaiseen pikkuasiaan, niin ehkä nyt miehellä on vaan pinna palanut, eikä jaksa enää kuunnella sitä mussutusta?