Pelkään mennä töihin (pomon vuoksi)
Pomo haukkui tapani tehdä työtä (mennyt kai sieltä missä aita matalin jossain hommissa), ja minun kanssa kuulemma vain saa jauhaa työtehtävien epäselviin rajoihin liittyviä kysymyksiä. Oli mielestäni aika veemäinen eikä perustellut sanomisiaan. Nyt olen muutamana yönä nähnyt tosi ahdistavaa unta hänestä. Pelkään mennä töihin enkä tiedä miten tämän tyypin kohtaan. Mitä teen jotta saan itseni koottua työntekoon. Mistä voi pyytää henkistä apua?
Kommentit (9)
Aihe on tärkeä. Monet kärsivät Suomessa ihan samasta ongelmasta.
sait aika selkeää palautetta. Et ehkä kovin rakentavasti mutta kuitenkin.
sait aika selkeää palautetta. Et ehkä kovin rakentavasti mutta kuitenkin.
tehokkaasti ja nopeasti. Pomo oli kollegalta saanut kuulla että olin jotain jättänyt tekemättä (=ottamatta lisätöitä itselleni). Tämä oli tausta asialle. Pomo ei osannut perustella väitettään. Siksi asia ihmetyttää. En tiedä miten voisin vielä paremmin tehdä työni. Ellen ala sitten ilman lisäpalkkaa tehdä vielä muidenkin hommia.
Pomo haukkui tapani tehdä työtä (mennyt kai sieltä missä aita matalin jossain hommissa), ja minun kanssa kuulemma vain saa jauhaa työtehtävien epäselviin rajoihin liittyviä kysymyksiä.
Pitäisikö sinun pyytää uusi palaveri, jossa voisit saada selkeää palautetta siitä, mikä ei ole toiminut ja missä voisit parantaa tekemistäsi? Voit samassa yhteydessä kertoa, että aiemmasta palautteenannosta jäi paha mieli ja asioita epäselväksi.
Onpas kamalan herkkää, kun pitää saada henkistä apua, heti kun on tullut jotakin muuta kuin pään silittelyä!!
asiaa niin etten vaikuttaisin turhan valittajalta. Kun en viitsi selittää muista taustoja näille asioille. Pomo haukut perustuivat kollegoilta tulleeseen kanteluun. Kun sanoin että voisimme yhdessä puhua nämä asiat halki, niin hän pelästyi ja sanoi että keskustelu oli luottamuksellinen. Hän ei voi luottaa minuun enää jos menen nyt kolegoiden kanssa puhumaan. Laiskana en itseäni pitäisi. Haluan vain selkeästi tietää mitä minun kuuluu työssäni tehdä.
On joskus äärimmäisen hankalaa, kun pienehkössä organisaatiossa työskentelee ihmisiä, jotka vartioivat jääräpäisesti oman työnkuvansa rajoja - nimenomaan niin päin, ettei vain tule tehtyä yhtään mitään "ylimääräistä", johon työnkuva ei suoraan velvoita. Silloin kaikki muut joustavat vielä hiukan enemmän, jotta yksi hankalikko ei vain rasita itseään liikaa. Tai herkisty turhaan. Tuollainen välttely ja haluttomuus joustoon ja yhteistyöhön syö hitaasti muiden työtovereiden solidaarisuutta tätä tontinvartijaa kohtaan. Myös johto huomaa tilanteen, joka ei lisää yhteishenkeä. Arvatkaa, kuka lähtee kun karsimisen aika koittaa?
On joskus äärimmäisen hankalaa, kun pienehkössä organisaatiossa työskentelee ihmisiä, jotka vartioivat jääräpäisesti oman työnkuvansa rajoja - nimenomaan niin päin, ettei vain tule tehtyä yhtään mitään "ylimääräistä", johon työnkuva ei suoraan velvoita. Silloin kaikki muut joustavat vielä hiukan enemmän, jotta yksi hankalikko ei vain rasita itseään liikaa. Tai herkisty turhaan. Tuollainen välttely ja haluttomuus joustoon ja yhteistyöhön syö hitaasti muiden työtovereiden solidaarisuutta tätä tontinvartijaa kohtaan. Myös johto huomaa tilanteen, joka ei lisää yhteishenkeä. Arvatkaa, kuka lähtee kun karsimisen aika koittaa?
Eikä pointti ollut tämä ihan täysin. Mietin vain että teettekö te muut ihan kaikki työt kyseenalaistamatta mitään? Ette kysy palkkauksesta ette mitään? Tämän vuoksi ihmisiä ei yhtään lisää palkatakaan vaan nekin vähäiseet jotka jäljellä ovat, raatavat niska hiessä. Kiitos näiden kilttien myötäilijöiden. Joista kyllä työnantaja tykkää.
Sivuavatko nämä teemat jotenkin toisiaan?