Ihanaa, mies opettaa lasta kokkaamaan.

mies (ammatiltaan kokki/ravintolapäällikkö) kokkaa usein lasten kanssa. Lapset on vasta 1v4kk ja 2v10kk mutta tykkäävät silti (vähän yli-innokkainakin joskus :) ) osallistua ruuanlaittoon. Saavat hellan ääressä mm. hämmentää ruokaa, laittaa perunat/pasta tms. kattilaan ja vähän tiskatakin. Laatikoista kaivavat sopivat työvälineet (kattila/paistinlasta/kauha tms). Molemmat lapset seuraavat tiiviisti mitä hellan äärellä tapahtuu.



Itse en osaa ottaa lapsia mukaan ruuanlaittoon, enemmänkin ärsyttää, kunyrittävät änkeä hellan ääreen kun minä laitan ruokaa. Täytyy kuitenkin antaa heidänkin touhuta jotain, kun kerran tykkäävät siitä :)

keittiöhommiin kuin isien?



Itse en pysty tekemään lasten kanssa yhdessä, sotkut ja erilasiet käytännöt ärsyttävät kohtuuttomasti. Isot lapset (koululaiset) saavat kyllä touhuta yksin. Mies puolestaan pystyy toimimaan lasten kanssa yhdessä keittiössä ja osaa opastaa rauhallisesti (vaikka muuten onkin helposti hermostuvaa sorttia).



ap

Itse olen intohimoinen ruoanlaittaja. Kun teen ruokaa, se on todella hyvää mutta keittiö on kuin räjähdyksen jäljiltä. Mies siivoaa jälkikäteen ja sanoo että se on pieni hinta niin hyvästä ruoasta.



Mun lapset ovat vasta ihan liian pieniä, mutta olen kokkaillut myös kummilasteni kanssa ja nauttinut täysin siemauksin kuten ruoanlaitosta yleensäkin. Ja lapset ovat ihan innoissaan, kun tajuavat miten ruoka rakentuu ja maut kehittyvät prosessin edetessä.



Mutta varsinaiseen aiheeseen. Mut pyydettiin kerran kokkaamaan yhdelle pienehkölle porukalle ei kenenkään kotiin vaan erääseen yhdistystilaan. VEin mukanani paljon tarvittavaa erikoisvälineistöä ja omat kattilat ja ruoat. Trkoitus oli, että yhdessä periaatteessa tehdään ruoat mun johdolla (kyse oli hyvin erikoisista ruokalajeista).



Mun oli tietyn pisteen jälkeen hirveän vaikea toimia kauhan varressa, kun yksi vanhempi nainen kulki mun perässä rätin kanssa ihan koko ajan. Ei motkottanut ääneen mutta selvästi paheksui vaikka olin kotityyliini verrattuna huomattavan siisti ja varovainen. En misä siis sosiopaatti ole, ja loppusiivouskin oli mun homma.



Ei mitään riemua, ei luomisen iloa, ei vapautunutta revittelyä jonka lopputulos on suunniteltuakin parempi. Työ tuntui pelkältä velvollisuudelta ja olo oli kurja, vaikka ruokia kehuttiinkin ja keittiö oli ruoan valmistuttua sen näköinen ettei ruokaa ollut laitettu lainkaan.



Jos sellaista on ylisiistien äitien lapsilla, niin en ihmettele että he jonkin ajan päästä alkavat vihata koko kokkipuuhaa. Samaten tämä kertumuksen täti siunaili koko ajan, kun mätin ruokaan mausteita ja vieraita raaka-ainetta. Ja se oli ihan kauheaa, että esivalmistelut piti tehdä omissa asioissaan. Tiskiä nääs.



Suomessa on yksi oikea tapa tehdä ruokaa. Keitetään kaikki aineet yhdeksi mössöksi samassa padassa eikä laiteta suolaa tai mausteita. Ei tule hyvää, muttei tule sotkuakaan ja sehän se on pääasia. Kaikkein siisteintä on lämmittää eineksiä mikroaaltouunissa.

Ja juuri em. syistä annankin mielihyvin lasten kokata itsekseen ja tarvittaessa miehen opastuksella. Tiedän olevani rasittava kontrollifriikki keittiössä enkä halua ahdistaa muita omilla asenteillani.



t. ap