Aistiongelmaisten lasten vanhemmille kysymys!

ja näkökentässä puutosalueita oik. alareunassa. Asia on hoksattui nyt 4-5 -vuotiaana. Jälkiviisaana se selittäisi paljon siitä miksi lapsi on ollut "omissa oloissaan viihtyvä" -kun ei ole kuullut- ja miksi käyttää paremmin näkökentän vasemmalla puolella olevia asioita. Hän on kyllä monivammainen muutenkin, eli nämä ovat kohtalaisen pieniä asioita kaiken muun keskellä.

Hei!



Meillä tunto-ja liikeaistien ongelmat näkyivät vauvana niin, että jokainen vaipanvaihto ja pukemistilanne oli silkkaa huutoa. Vaunuihin vauva ei nukahtanut niiden liikkuessa ja autossa huusi kaukalossa vaikka minkä olis tehnyt. Taaperona lapsi oli peloton ja rohkea, onneksi myös taitava, kiipeilijä, haki ja hakee edelleen voimakkaita liikekokemuksia. Keinuminen ja pyöriminen ovat suosittuja puuhia, niissä ei omaa rajaa tule vastaan lainkaan. Suu on aistimusten haussa myös ollut tärkeässä asemassa kauan, esim. hiekkaa ei ole vain maisteltu vaan syömällä syöty.



Diagnoosi saatiin lapsen ollessa 4 v., toimintaterapialla ja kotiohjeilla pärjätty huomattavasti paremmin kuin ennen diagnoosia :) Tieto helpottaa ja auttaa ymmärtämään herkästi kiivastuvaa kaveria.

jalkojen alla, lunta myös, alkoi liikkua myöhään. En enää edes muista kaikkea. Epävarma diagnoosi saatiin viisivuotiaana ja vahvistusta odotellaan edelleen, kun täällä pikkupaikkakunnalla ei tuo vuosi-pari tunnu tällaisissa asioissa missään.

Kysyy kuulo- ja näköongelmaisen pojan äiti. Tuo nimittäin kuulostaa myös tutulta, että pörröisten asioiden koskettelu, nurmikko, vahvat maut yms. ovat vaikeita. Meillä on ohjeena siedättäminen.



Pitää kosketella kylmää, märkää, pumpulia, karheata, piikistä, liukasta jne. Antaa suuhun jääpalanen ym.