Sinä joka puet lapsesi aina vimpan päälle
ja et voisi kuvitellakkaan että jossain ns. huonommissa tai ei niin sävysävyy vaatteissa voi esim.käydä mummolassakaan niin onko lapsesi ruma?
puetko lapsesi vimosen päälle koska yrität saada hänestä näyttökelposen?
niin vai kuulutko niihin joka on itse ruma ja niin iso ettei mikään vaate sinun päälläsi ole kaunis joten turvaat lapsiesi viimeistelyyn?
näitä on monia ja turha avaus mutta teinpäs silti kun tekis mieli kommentoida fb:ssä eräälle vaatehullulle äidille että "pue miten puet,ei ne sun lapses siitä kaunistu silti"
ja joo pahasti sanottu,siksi on hyvä kirjottaa se nyt anonyyminä tänne niin olo kevenee:D
Kommentit (31)
miettinyt että tuleeko näistä viimeisen päälle puetuista lapsista niitä ulkonäkökeskeisiä pikku pissiksiä jo ala-asteella. ainakin omia päiväkoti- ja luokkakuvia kun katsoo, niin kyllä.
En halua kasvattaa lapsestani sellaista, joten en pue häntä aina viimeisen päälle. ei arkena tarvitse olla niin ihmeellinen, eikä lapsella tarvitse olla tietynlaista tyyliä. kunhan on puhdas ja siisti. haluan opettaa hänelle sen mikä elämässä on oleellista, se ei ole vaatteet ja ulkonäkö.
se on vaan paha kun täälläkin suurinosa mammoista on noita jotka pitävät itsestäänselvyytenä tollasta ylimenevää pukeutumista.
Siihen on moniakin syitä ja tietysti tykkään pukea lasta hyvin. Ostan vaatetta jonkin verran, mutta suurin syy siihen vaatepaljouteen on se, että mulla on kaksi ystävää, jotka on vaatehulluja ja tunkevat mulle jatkuvasti tyttöjensä melkein käyttämättömiä vaatteita. Sieltä tulee keskihintaista merkkivaatetta Espritistä Burberryyn. Vaatteita on kaappi täynnä ja jatkuvasti löytyy jotain Gapin paitoja, joita ei ole ehtinyt edes päälle vielä laittaa.
Mua jotenkin alkoi nolottaan, kun kuulin tytöltä, että hoitajat aina kuulemma kurkkii hänen "uuden" (=ekaa kertaa päällä) niskasta lappua ja merkkiä. Ja kun niitä "uusia" on viikottain. Kerran oli pakko ohimennen jutustella LTO:n kanssa vaatteista ja taivastella, kun on ihanaa, kun kaverit antaa niin paljon hienoa vaatetta, ettei "Maija ehdi edes käyttää niitä": Jotenkin en halunnut, että pitää meitä pröystäilijöinä.
lapsi on ollut niin kaunis aina, että sitä on luultu tytöksi vielä kouluikäisenäkin. Ja kyllä, olen pukenut hänet aina nätisti, vaatteet ovat olleet sävy sävyyn. Nyt hän on nuori ja edelleen aika tarkka väreistä.
Ja itse pukeudun aina kauniisti ja olen tosi tarkka väreistä alusvaatteita myöten. Minulla ei ole yhtään rumaa vaatetta. Se on monen vuoden rakentelun tulos.
Vaatteet on sen verran kalliita, että haluan ostaa kivaa.
Mä en todellakaan brassaile lasteni vaatteilla, mutta tuo sun juttus osoitti niin selvää kateutta ettei tosikaan. Ihanko tosi meinaat, että joku äiti yrittää peittää lapsensa rumuutta hienoilla vaatteilla? Eihän sellaista äitiä ole olemassakaan, jonka mielestä oma lapsi on ruma...
töissä ja kotona.
Alusvaatteista lähtien. Rintaliivit ja pikkuhousut ovat parit ja kaikki vaatesävyt sovivat yhteen. Tänään minulla on harmaat saappaat, harmaa jakku ja harmaa laukku. Huivissa on useita värejä ja harmaat. Myös alusvaatteni ovat harmaat. Got it?
Tämä tulee luonnostaan, eikä vaadi sen kummempia ponnisteluja, koska vaatekaapissa on aina jotain päällepantavaan.
Kun puen lastani, en pue hän "vimpan päälle", mutta katson, että vaatteet ovat yhteensopivat. Niin katsoo myös minun mieheni.
Lapsi (2,5v) ei ole ruma. Suloinen, muttei kaunis.
En usko. Joten tuo teoriasi kusee.
Kiva, että joku pukee lapsensa kauniisti.
lapset on kauniiksi kehuttuja ja silti puen ne nätisti. Itsekin pukeudun nätteihin vaatteisiin joten se vaan on sellainen tapa.
Kehuja tulee niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Itseäni en pidä rumana, eikä ole muutkaan pitäneet tai ainakaan sitä ääneen sanoneet, kauniiksi on minuakin kehuttu, ja olen myös hoikka. Ja rakastan kauniita vaatteita niin lapsilla kuin itselläni ja miehelläni, meillä ei ole mitään huonompia vaatteita (nukkaantuneita, tahraisia, muodista menneitä).
vastauksia tullut jonkun verran.
kateellinen,miksi? koska minulla ei olisi varaa tai silmää pukea lastani kauniisti? on. kyse ei ollut kateellisuudesta todellakaan.vaan hysteerisestä lastenvaate vimmasta.
minusta on aika tyhjä elämä jos suurin huolenaihe on mikä sopii minkäkin kanssa. nimenomaan jos se ei tule automaattisesti niinkuin jollain täällä tulee.
yksikin tuntemani kysyi kaveriltaan voiko tämän paidan laittaa näiden sukkien kanssa tälle tytölle vai onko tyhmät. ja mihinkään eivät ollut edes menossa. ja lähipuistoon ei voi laittaa polvesta vähän rikki olevaa haalaria koska se on noloa. korvien välissä vikaa sellasilla.
mä puen lapseni aina kylään nätisti,mutta niin tavallaan kai kuuluukin. on eriasia olla siisti ja kauniisti puettu välillä kuin että hoitoonkin vietäessä lapsi on vimpan päälle puettu ja sitten vaihtovaatteet on lajiteltu mitkä kaikki pitää vaihtaa jos esim. housut kastuvat ni kaikki pitää vaihtaa ettei ole tyhmän näkönen. musta siinä on takana jotain horjuvaa epäluottamusta omaan elämään,ulkonäköön tai jotain..
ja kyllä olen jostain muuten kuullutkin että ruma nainen yrittää päteä kauniilla/kauniisti puetuilla lapsillaan kun itse ei siihen pysty.
miettinyt että tuleeko näistä viimeisen päälle puetuista lapsista niitä ulkonäkökeskeisiä pikku pissiksiä jo ala-asteella. ainakin omia päiväkoti- ja luokkakuvia kun katsoo, niin kyllä.
En halua kasvattaa lapsestani sellaista, joten en pue häntä aina viimeisen päälle. ei arkena tarvitse olla niin ihmeellinen, eikä lapsella tarvitse olla tietynlaista tyyliä. kunhan on puhdas ja siisti. haluan opettaa hänelle sen mikä elämässä on oleellista, se ei ole vaatteet ja ulkonäkö.