Miten lapsiperheessä riidellään oikein? Ettei lapsille jää traumoja?

Mä en tiedä mikä jättää lapsille ne pahimmat traumat...

Meillä ollaan avoimesti eri mieltä ja pyritään rakentavasti puhumaan, jos asia on helposti ratkaistavissa (ns. pikku"riita")

Isot asiat esim. ylimääräinen ennalta sopimaton iltameno, perhesuhde-erimielisyydet (anoppi jne), talousasiat jne. koetetaan puhua läpi niin ettei lapset ole kuulolla. Siis semmoiset asiat joista on vaikea puhua ja pitää samalla tunteet kurissa.



Ja sitten, jos lapset on kuullu riitaa ja tulee kysymään, että miksi ollaan riidelty, niin ei valehdella. Kuitenkin selitetään asiat lapselle helposti. Välillä lapsilta tulee hauskoja ratkaisumalleja meidän riitoihin :)



Mutta traumaattista olisi varmaan, jos vanhemmat riitelisi paljon ja pelottavalla tavalla eivätkä suostuisi puhumaan erimielisyyksistään lasten kanssa. Pelottavaa on varmasti henkinen ja fyysinen väkivalta, perättömät uhkailut jne. Myös se, että vanhemmat eivät tee sovintoa, vaan riita jatkuu esim. mökötyksellä on varmasti aika traumatisoiva kokemus.

eivät saa sovittua riitojaan. Riitely sinänsä ei ole paha asia vaan se, että jokin uhka kytee koko ajan.

sekin on paha jos koko ajan riidellään. Itse heräsin aina sunnuntaiaamuisin vanhempien riitelyyn ja tiesin aina odottaakin sitä.

sekin on paha jos koko ajan riidellään. Itse heräsin aina sunnuntaiaamuisin vanhempien riitelyyn ja tiesin aina odottaakin sitä.

toki ne riiteli kaikki muutkin pyhät ja arkipäivät.

Meillä ei ole mahdollisuutta riidellä kahden, koska meillä ei oikein ole kahdenkeskistä aikaa. Ikävää riidellä lapsen kuullen, mutta toisaalta olen ajatellut, että vielä tyhmempää on jättää asiat "kytemään" niin, että tilanne sitten räjähtää.



Ollaan miehen kanssa sovittu, että jos riitaa tulee, niin vältetään huutamista, paiskomista ja loukkaavia kommentteja.



Lisäksi on mielestäni tosi tärkeää myös sopia lapsen nähden ja mahdollisimman pian. Lapsi ymmärtää, että kaikki riitelevät joskus, mutta kun sovitaan riita, niin asiat ovat taas hyvin.



Kaikista parasta olisi tietysti olla riitelemättä, mutta valitettavasti mieheni on sen verran temperamenttista ja kärsimätöntä tyyppiä, että sanomista tulee helposti. Hyvä tietysti minun tässä haukkua miestä, mutta olen kyllä itse aika viilipytty.

kun lapset menee nukkumaan. Ja silloinkin on lähinnä tiuskimista. Tai no, kyllä tiuskitaan varmaan lasten kuullenkin. Minulla kun keittää aika nopeasti yli... Kaikkein tärkeintä on, että sovitaan lasten nähden.

että jos riidellään niin ne sovitaankin lasten nähden.Meillä valitettavasti vain minä pyydän anteeks ja sitten alkaa toisen mykkäkoulu.Se ei ainakaan näytä tekevän yhtään kenellekään hyvää valitettavasti.Kaikki riippuu ihmisten luonteista ja miten on tottunut selvittämään ristiriitoja

ainakin ns oikein. Mistä muuten lapsi oppii, että riitely on luonnollista parisuhteessa eikä se tarkoita eroa, jos kinataan tiskivuoroista jne.



Isot, uhkaavat riidat ovat sitten vähän eri juttu..



Tärkeää on myös, että lapsi näkee sovinnon, ainakin saa tiedon, että riita on sovittu.

Joku räiskähtää pienemmästäkin, joku ei mistään.

Pääasia, että lapsella säilyy turvallinen olo koko ajan.

Kaikista parasta olisi tietysti olla riitelemättä, mutta valitettavasti mieheni on sen verran temperamenttista ja kärsimätöntä tyyppiä, että sanomista tulee helposti. Hyvä tietysti minun tässä haukkua miestä, mutta olen kyllä itse aika viilipytty.

-ei kiroilua

-ei toisen haukkumista/nimittelyä

-ei tavaroiden heittelyä

-ei lyömistä, tönimistä, fyysistä satuttamista

-ei uhkailua

-ei ulosmarssia talosta



-sovitaan riita lasten kuullen/nähden

-halataan/suukotetaan sovun päätteeksi, osoitetaan että tykätään toisesta vielä