Kokemuksia käynnistetyistä synnytyksistä

eli kun viikkoja oli 42+1.



Edellisenä yönä oli ollut supistuksia, jopa niin paljon että harkitsin sairaalaan lähtöä, mutta sitten ne lopahtivat. Käynnistettiin pillerillä ja aika nopeasti jotakin alkoikin tapahtua. 12 h käynnistyksen aloituksesta vauva syntyi. Synnytyksen kesto 7 h.



Oli toiseksi helpoin synnytykseni. Helpoin oli toinen, joka alkoi spontaanisti supistuksilla ja vaikein lapsiveden menolla alkanut ensimmäinen synnytykseni. Paperilla ensimmäinen on kylläkin helpoin, mutta eiväthän nuo todellisesta kokemuksesta kerro.



Ainakaan tällä kokemuksella en pidä käynnistettyä synnytystä sen kivuliaampana tai ikävämpänä kuin itsekseen alkanutta.

Vedet oli mennyt yli vuorokausi ennen sitä mutta supistuksia ei ollut lainkaan. Oksitosiinilla käynnistettiin. Se oli ehdottomasti kaikkein kivuliain synnytykseni, oli se myös ensimmäinen. Luulen, etten ollut vielä "kypsä" synnyttämään, supistukset olivat teräviä, repiviä eikä oikein mitään tapahtunut. Ponnistusaika 2 tuntia. Koko homma oli jotenkin hallitsematonta kipua, aivan erilainen kuin seuraavat kaksi synnytystäni. tikkejä ommeltiin tunnin verran, se oli kaikkein kamalinta.



Seuraavilla kerroilla ei käynnistetty, supistukset tulivat luonnollisina, aaltoilevina ja loivina. Ponnistusajat 6 min ja 8 min, ei ongelmia missään, ei tikkejä.



Toivottavasti tämä ei pelästytä liikaa, mutta tämä on oma kokemukseni. Juokse vaikka portaita ja kutittele dildolla ja hipelöi nännejä että saisit synnytyksen käynnistymään luonnollisesti!

viikkoja oli 42+0, ei lainkaan supistuksia.

Kalvot puhkaistiin ja tyttö syntyi 6 tunnin päästä imukupilla.

Mulla käynnistettiin koska oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes, ettei lapsi vaan kasva liian suureksi. Arvioivat vauvan koonkin yli kilon suuremmaksi kuin mitä sieltä tuli.



Ei ollut minkäänlaisia supistuksia, mun puolesta olisi voinut pysyä masussa vielä monta viikkoa. Käynnistettiin tableteilla jotka vaikutti tosi huonosti, kolmannella vasta lähti pikkiriikkisen etenemään. Mun mielestä toi käynnistäminen on todella tyhmä juttu enkä kyllä sellaista haluaisi.



Myöskin supistukset ovat todella kivuliaita käynnistetyssä synnytyksessä koska kropan oma kivunlievitys ei toimi niinkuin normaalissa synnytyksessä. Kamalasti johtoja ja letkuja oli minussa ja vauvan päässä, vauvan päästä otettiin jotain testipaloja kun oli vielä mahassa että onko sillä kaikki hyvin. Mitenkään en päässyt liikkumaan kun piti vointeja koko ajan kytätä kaikilla laitteilla. Ilokaasu oli kamalaa ja kun viimein sain epiduraalin ja levähdin niin pitikin sitten mennä sectioon kun vauvan sydänäänet heikkeni supistusten voimistuessa. Ihana kokemus.



Lyhykäisyydessään siis kivulias, pitkä ja ikävä kokemus kaikin puolin. Lastakaan en saanut pariin tuntiin vierelleni kun piti heräillä puudutuksesta jossain eristyksessä. Ja näin siis kättärillä.

Eka meni vedet, 24h siitä sain ekan cytotecin, siitä 4h sain toisen, sen jälkeen alko tulemaan supistuksia enemmän... Salissa sain sit oksitosiinia! avautuminen kesti 11h ja ponnistusvaihe 25min.



"omia" supistuksia ei juurikaan tullut, vain sellasta menkkajomotusta!

käynnistettiin 42+1 ilman yhtäkään supistusta etukäteen. Vauva syntyi vuorokautta myöhemmin imukupilla. Ei ollut kivaa se käynnistely, kun kerrassaan mitään ei meinannut tapahtua ja sitten alkoikin tapahtua vähän liian rivakasti. En suostuisi enää vaan menisin suosiolla sektioon, tosin tiedän ihmisiä, joilla se on mennyt tosi hyvinkin. Kaikki on niin ennustamatonta ja yksilöllistä.

kun raskaus oli jo kaksi viikkoa mennyt yli, supistelua oli jo itsessään jonkin verran, mutta eivät olleet riittävän tehokkaita, eli mitään avautumista ei tapahtunut. Lääkkeillä sitten käynnistettiin, ja oksitosiinillä tehostettiin.



Seuraavakin jouduttiin käynnistämään, lapsivedet menivät vkoa ennen laskettua-aikaa, ja supistuksiakin tuli, erittäin kivuliaita, mutta avautumista ei jälleen tapahtunut riittävästi, jos oikeastaan lainkaan :) Ja samalla tavalla kuin ekalla kerralla.



Molemmat synnytykset ovat menneet hyvin, ensimmäisen kesto oli vajaat 8h ja toinen oli vajaat 6h.

toinen 38+ jotain viikoilla. Paikat täysin epäkypsät, ei supistuksia etukäteen. Tableteilla käynnisteltiin 3 päivää, sitten saatiin paikkoja sen verran auki (1cm), että kalvot voitiin puhkaista ja seuraavana päivänä syntyi tyttö



toinen 41+ viikoilla, oli ollut supisteluja jo viikkokausia, limatulppakin oli irronnut, paikat auki 2cm, kaula vielä jäljellä. Tableteilla aloiteltii, 1,5 tabua ehdin ottaa ja sitten syntyi tyttö samana yönä

mullakin Kättäristä! Halusivat väen vängällä käynnistää, vaikka kaikki oli ihan hyvin. Käynnistysaika varattiin monta päivää etukäteen viikolle 42+0, koska "niin nyt vaan on tapana".

Kokemus oli aivan hirvittävä ja juurikin kuvailemasi kaltainen. Epiduraalia ei edes meinannut saada, koska ei löytynyt lääkäriä sitä antamaan. Luulin, että kuolisin niihin supistuksiin, joissa ei ollut väliä lainkaan. Liikkua ei voinut, kun johtoja roikkui joka rööristä. Vauvalla sitten sydänäänet laskivat ja leikattiin.

Mulla käynnistettiin koska oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes, ettei lapsi vaan kasva liian suureksi. Arvioivat vauvan koonkin yli kilon suuremmaksi kuin mitä sieltä tuli.

Ei ollut minkäänlaisia supistuksia, mun puolesta olisi voinut pysyä masussa vielä monta viikkoa. Käynnistettiin tableteilla jotka vaikutti tosi huonosti, kolmannella vasta lähti pikkiriikkisen etenemään. Mun mielestä toi käynnistäminen on todella tyhmä juttu enkä kyllä sellaista haluaisi.

Myöskin supistukset ovat todella kivuliaita käynnistetyssä synnytyksessä koska kropan oma kivunlievitys ei toimi niinkuin normaalissa synnytyksessä. Kamalasti johtoja ja letkuja oli minussa ja vauvan päässä, vauvan päästä otettiin jotain testipaloja kun oli vielä mahassa että onko sillä kaikki hyvin. Mitenkään en päässyt liikkumaan kun piti vointeja koko ajan kytätä kaikilla laitteilla. Ilokaasu oli kamalaa ja kun viimein sain epiduraalin ja levähdin niin pitikin sitten mennä sectioon kun vauvan sydänäänet heikkeni supistusten voimistuessa. Ihana kokemus.

Lyhykäisyydessään siis kivulias, pitkä ja ikävä kokemus kaikin puolin. Lastakaan en saanut pariin tuntiin vierelleni kun piti heräillä puudutuksesta jossain eristyksessä. Ja näin siis kättärillä.

Käynnisteltiin kolme päivää tableteilla ja sitten meni vedet. Supistukset alkoi mutta pistettiin kuitenkin tippaan. Sain epiduraalin ennen tipan laittoa ja sain itse lisäillä sitä tunnin välein. Vauva oli synnytyskanavassa 2 tunnin päästä ja ponnisteltuani 1.5 tuntia leikattiin eppari ja vauva tuli ulos samantein.

Mun kolmas synnytys (neljäs lapsi) käynnistettiin viikolla 41 + 3 täysin epäkypsässä tilanteessa. Tipalla käynnistettiin, synnytys kesti 6 tuntia, tuntia ennen vauvan syntymää puhkaistiin kalvot. En tarvinnut kipulääkettä koko aikana. Se oli mun helpoin ja nopein synnytys ja helpompi kuin sektiot.

Elämäni kamalin kokemus.

ensin pelkäsi että siihen kipuun kuolee, sitten pelkäsi ettei kuolekaan....

mulla eka käynnistettiin yliaikakontrollissa käynnin jälkeen. Aamulla menin sairaalaan ja laitettiin ne kohdunsuulle tulevat pillerit, ne aiheutti supistuksia heti ja sen kolme niitä sen päivän aikana sain. iltaa kohden supistukset vähä heikkeni ni ootettii seuraavaan aamuun jolloin pääsin synnytyssalin puolelle kalvojen puhkasuun. Se että mulla oli eka synnytys edessä ni meni yllättävän nopeesti varsinkin kun lähettiin tilanteesta missä ei ollu tapahtunu mitään edistystä. Eli siis ennen noita lääkkeellisiä suppareita ei ollu koskaan niitä edes tullut! Sitten siellä synnytyssalin puolella puhkastiin ne kalvot ja alotettiin oksitosiini tippa.. siitä sitten 11,5 tuntia eteenpäin ni vauva oli sylissä. onneks tapahtu vielä saman vuorokauden aikana ni pääs yöksi nukkumaan:)



Toinenkin piti sitten käynnistää ku lapsiveden menosta huolimatta omia supistuksia ei tullut..

Ei valittamista

Elämäni kamalin kokemus. ensin pelkäsi että siihen kipuun kuolee, sitten pelkäsi ettei kuolekaan....

42+1 käynnistettiin. ei omia suppareita, ei mitään. sit koko homma räjähti käsiin kolmannen tabletin jälkeen. ei oo ihan kivaa ku koonainen kaula katoaa kahdessa tunnissa ja nollasta kymppiin avautuminen samassa ajassa. ne tuskat ei ollu tästä maailmasta.

ja oli ollut joitakin supistuksia ennen sitä.Synnytys kesti alle 4h.

ja oli ollut joitakin supistuksia ennen sitä.Synnytys kesti alle 4h.

...Olin siis avautunut jo n.3cm ja kanava oli jo hävinnyt. Molemmat lapseni on syntynyt tippojen vauhdittamana.Esikoisen aikana oli vielä kivuliaammat ne supistukset +muut koska avautui alle tunnissa(tai just 1h) 5cm.Viimeksi ei olleet niin kivuliaita koska avautui hiukan hitaammin tai ns.tasaseen tahtiin vaikkakin suht nopeasti edettiin- Voimia sinne

Minulla meni lapsivedet ja supistukset alkoivat heikkoina vuorokauden päästä. Kahden vuorokauden kuluttua supistukset olivat jo rankempia mutta kohdunsuu ei avautunut ja tulehdusarvot kohonneet + minulle nousi kuume. Synnytystä vauhditettiin oksitosiinitipalla, annosta jouduttiin nostamaan pari kertaa kun ei mitään meinannut tapahtua. Tipan laitosta kymmenen tuntia niin lapsi syntyi.

Eli periaatteessa ei käynnistetty vaan nopeutettiin vain mutta ei siinä ilman oksitosiinia tuntunut mitään tapahtuvan.

Eli näiden kertomusten perusteella ei voi juurikaan päätellä, miten tulee käymään. Olen valmis millaisiin kipuihin tahansa, mutta jos jos joudun roikkumaan piuhojen päässä ja sydänkäyrillä liikkumatta, tulen varmaan olemaan kovilla.



Toivotaan että päästään kuitenkin luomusti tälläkin kerralla kokeilemaan.

Käynnistystä yritettiin raskausmyrkytyksen vuoksi muutama päivä ennen laskettua aikaa kaikilla mahdollisilla lääketieteellisillä keinoilla.



Perinteisiä menetelmiä siinä vaiheessa ei voinut enää kokeilla, kun olin jo sairaalassa.



Niillä ei ollut mitään vaikutusta, muuta kuin se että tuli lapsivesi ja sen jälkeen ei sitten enää voinut kovin pitkään odotella vaan päädytiin sektioon.

Se ei vielä riittänyt, kun leikkaussalistakin palautettiin vielä kokonaisena takaisin päiväksi odottelemaan, ennen kuin se viimein tehtiin.