Tyttären raskaus vs-miniän raskaus - mitä eroja?

Aivan yhtä rakkaita kaikki lapsenlapset mieheni vanhemmille :)

et äidin ja tyttären suhde on pääsääntöisesti vähän eri kuin anopin ja miniän suhde.

mutta lapsenlapsen näkökulmasta. Läheisin isovanhempi on äidin äiti, sitten äidin isä, sitten isän äiti ja hännänhuippuna isän isä.

sillä voi olla tekemistä et meni 12 vuotta ennenkuin anopin tytär sai lapsen. SIihen saakka poikansa lapset ovat olleet ainoat lapsenlapset joten tottakai ovat hänelle läheisiä ja rakkaita. Eikä tämä tyttären lapsi nyt mitenkään ole muuttanut tilannetta, tai vaikuta läheisemmältä kuin meidänkään lapset.



Mutta tämmöistä ihmiset usein puhuvat et ne tytärten lapset kuulemma ovat läheisempiä kuin poikien (jotka taas sitten ilmeisesti ovat enemmän tekemisissä/muuten läheisempiä niiden toisten isovanhempien kanssa)

ja josta kuitenkin piti olla kiinnostunut. On muuten äärettömän vaikeaa yrittää toteuttaa nuo kaksi asiaa samalla kertaa.



Toisaalta miniä teki alusta alkaen selväksi, että hänellä on kamalan raskasta, joten me pyrimme sitten pysymään mahdollisimman kaukana, ettei meistä lisästressiä tulisi.

vaikka siis tekemisissä on paljon muidenkin kanssa. Isänäiti ottaa kuitenkin yökylään ja vie uimahalliin eli puuhastelee kaikkea yhteistä lapsen kanssa.



Isänäidillä on tyttären lapsia kaksi, ja ovat kyllä siinä mielessä rakkaampia, että mieluummin menee sinne, jos yhtäaikaa pyydetään ja ostaa näille lapsille vaatteita, hakee hoidosta aikaisemmin jne. Mutta yrittää aina korvata sitä meidän lapsellemme, joka on onneksi niin valloittava persoona, että on tainnut vähän mummiaan hurmatakin.



Periaatteessa anoppini yrittää olla tasapuolinen, ja arvostan sitä todella.

lapset ovat läheisempiä, ovathan he syntyneet tyttärestä. Varsinkin ensimmäinen on usein se tärkein.

Joitakin neuvoja hän yritti jaella, esim. reppua ei pitäisi raskausaikana kantaa.



Hänen tyttärensä ja poikansa (eli minun lapseni) lapset ovat kutakuinkin samanikäisiä (ekoilla reilu kk ikäeroa ja tokilla 2 kk). Minusta tyttären lapset ovat selvästi läheisempiä kuin pojan lapset, heitä on tarjouduttu hoitamaan ja heidän kanssa on menty ulkomaille.

läheisin on isän isä, sitten äidin äiti, sitten isän äiti ja viimeisen äidin isä. Johtuu ainoastaan isovanhempien omista luonteista. Toiset ottaa herkemmin yhteyttä lapseen ja osaa sen lapsille puhumisen, toiset on arempia tai jurompia.

on usein saatu lukea, naisen oma äiti on hyvä ja saa olla läsnä ja anoppi on iljetys, jonka pitää ymmärtää olla puuttumatta "meidän perheen" asioihin, joten kyllähän väkisinkin tulee läheisempi suhde tyttären lapsiin, kun saa olla läsnä.

Tietysti, jos sattuu saamaan normaalijärkisen miniän, suhde on yhtä läheinen kaikkiin lapsenlapsiin.

Tyttären lapsia haluaa aina ottaa yökylään, ei koskaan kiellä tulemasta, vaikka valittaa miniälle väsymystään ja sitä miten villejä tyttären lapset ovat. Miniä saa pärjätä omin avuin ja pojan lapsille sanoo suoraan ei.

Omaan tyttäreen ja poikaan ihan samanlainen suhtautuminen. Kyllä poika pärjää ja on aina pitänytkin pärjätä, mutta tytärtä on hyysätty ja autettu aikuisenakin monin tavoin.

on usein saatu lukea, naisen oma äiti on hyvä ja saa olla läsnä ja anoppi on iljetys, jonka pitää ymmärtää olla puuttumatta "meidän perheen" asioihin, joten kyllähän väkisinkin tulee läheisempi suhde tyttären lapsiin, kun saa olla läsnä.

Tietysti, jos sattuu saamaan normaalijärkisen miniän, suhde on yhtä läheinen kaikkiin lapsenlapsiin.

Anopin siskon tyttären avioliitto, raskaus ja lapset ovat olleet tärkeämpiä kuin minun.



Tottakai oman tyttären lapset ovat läheisempiä kuin miniän lapset.



Ensimmäisestä avioliitosta, ensimmäisen miniän, lapset ovat tärkeämpiä ja rakkaampia kuin pojan toisen avioliiton lapset = nuoremmat lapsenlapset ja tämä siitäkin huolimatta, että ensimmäinen miniä laittoi välit poikki eikä halunnut olla missään tekemisissä sinäkään aikana, kun aviossa olivat, joten eronkin jälkeen välejä ex-minään ei sitten ollut.

Minä olen siis miniä nro II eikä meidän yhteiset lapset ole lainkaan niin tärkeitä kuin oman tyttären lapset tai ensimmäisen liiton lapset, joita kuljetellaan sinne sun tänne lentokoneilla ja hotellilomia, ym. elämystä, ostettiin vaatteita, hienoa elektroniikkaa, ja aikoinaan oltiin valmiit maksamaan harrastuksentki. Mitään näistä ei ole meidän / minun lapset saaneet.



Aikoinaan anoppi sanoi, että on tasapuolinen kaikille lapsenlapsilleen ja edelleen harmittaa, etten silloin sanonut, että ihan joltan muulta se minulle asti näyttäytyy.

Luulin raskaana ollessani, että äitini tulisi olemaan läheisempi lapsieni kanssa kuin anoppini, sillä olin paljon tekemisissä hänen kanssaan. Mutta anoppi rakastaa lapsia aidosti ja lapset häntä. Anoppi puuhaa lasten kanssa enemmän, kehuu enemmän, innostaa enemmän. Äitini on paljon rauhallisempi, ja lasten ja äitini luonteet eivät ole samalla tavalla kohdanneet. Lapseni ovat eloisia ja toisinaan aika vilkkaitakin. Äitini vaatii vähintäänkin piiloisesti kilteyttä ja rauhallista toimintaa. Ihan kuten minutkin on kasvatettu "ylikiltiksi" pelottelemalla jos muu ei enää auttanut. Anoppi antaa lapsille enemmän liikumatilaa ja samalla enemmän tilaa myös näyttää tunteitaan - myös niitä negatiivisia, joita ei sitten kuitenkaan anoppilassa tule niin paljon esiin. Olen huomannut, että lapseni on jotenkin varautunut äitini kanssa, enkä tiedä, miksi. Anoppi antaa lapselle kaiken periksi ja hemmottelee pilallakin jopa. Äitini yrittää pitää kuriakin, lapseni ei oikein hyväksy sitä. Joskus ihan harmittaa, miten huomaan, että lapseni nöksähtää mummolle, purkaa sitten harmitustaan myöhemmin minulle ehkäpä... En tiedä, aistiiko lapseni jotenkin, että mummon mielestä hän on jotain muuta kuin olisi pitänyt olla. Liian vilkas ja temperamenttinen.?

että kyllä ne tyttären lapset ovat läheisempiä kuin miniän lapset.



Onneksi meillä on pelkästään tyttöjä. Voinpa ainakin olettaa, että minulla on heidän lastensa elämässä hyvä asema vähän niin kuin luontaisetuna.

mutta lapsenlapsen näkökulmasta. Läheisin isovanhempi on äidin äiti, sitten äidin isä, sitten isän äiti ja hännänhuippuna isän isä.

Isänäiti oli minulle läheisin ja veljelleni puolestaan äidinisä. Taisi johtua luonteista. Olemme kuitenkin olleet yhtä paljon kaikkien kanssa tekemisissä alunperin.

Tuo tulos johtunee varmaankin juurikin siitä, että äiti viettää enemmän aikaa lasten kanssa kuin isä ja useimmiten hän taas on enemmän yhteydessä omiin kuin miehensä vanhempiin.

mutta lapsenlapsen näkökulmasta. Läheisin isovanhempi on äidin äiti, sitten äidin isä, sitten isän äiti ja hännänhuippuna isän isä.

anoppi on ykkönen=)