Minkälaisia virheitä olet tehnyt äitinä?

Lapsen ollessa pieni olen antanut hänen mm. leikkiä kännykälläni, kun ei vielä osannut avata sitä liukuläppää. Nyt lapsen kasvaessa onkin sitten vaikea perustella, miksei sillä saa leikkiä kun aiemmin on saanut (koska hätänumeroon voi soittaa vaikka näppäimet on lukittu). Ja monia muita tällaisia pikkujuttuja, jotka ovat olleet söpöjä lapsen ollessa ihan pieni, eikä ole tullut ajatelleeksi, että mitä siitä seuraa lapsen kasvaessa.



Sitten on myös näitä "virheitä", joita muut ihmiset (ainakin osa) katsoo kieroon, mutta meillä on vain todettu, että näin meillä kasvatetaan: Meidän kohta 2-vuotias nukutetaan aina syliin, juo iltamaidon tuttipullosta, saa maitoa myös yöllä herätessään, saa syödä kaikkea sitä mitä aikuisetkin (=karkkia, sipsejä, ranskalaisia) jne. Eli nämä ovat ihan tietoisia valintoja, joista olemme mieheni kanssa samaa mieltä. Tuskin lapsi tuttipulloa enää armeijaan mukaansa ottaa, mutta sitä ennen ei stressata asiasta.

sellaisia en tee, jotka tiedän vääriksi, mutta sellaisia tulee paljon, kun ei ole sitä toimivaa kristallipalloa niin ei aina tiedä, mitä mistäkin valinnasta seuraa. Paljon on sitä, missä yrittää parhaansa mutta pieleen menee silti. Ja sitä, missä arpoo kahden valinnan välillä ja on pysyvästi epävarma siitä, olisiko se toinen sittenkn olut viisaampi.



Jaksan kuitenkin luottaa, että lapseni kasvavat silti kohti onnellista aikuisuutta.

eihän mustä pitänyt tulla huutavaa ja äkäistä äitiä,mutta niin vaan olen.ja olen huono askartelemaan,leipomaan ja ulkoilemaan.eli siis paska verrattuna ihanne äitiin. mutta ihan tervepäisiltä nuo neljä silti vaikuttavat olevan.

Minäkin kauhistelin miten jotkut puhuvat lapsilleen tai että tietyt vitsit (lapsista) ovat kauheita. Hohhoo, se on väsymyksestä kiinni että ylimielisyys katoaa ja inhimillisyys astuu tilalle!



Olen huutanut, nostanut liian rajuin ottein, ärjynyt, karjunut. Antanut leikkiä itsekseen toisessa huoneessa kun itse otan torkut pienemmän kanssa. Rähissyt ja vänissyt ja yrittänyt sitten pyytää anteeksi. Olettanut että ovat isompia kuin ovat. Siinä nyt varmaan pahimmat mitä äkkiseltään tulee mieleen...

todella epätäydellinen, en tosiaan aina tiedä miten pitäisi toimia, olen huutanut, ollut kiukkuinen, tiuskinut väsyneenä, komentanut kovasti jne. Onneksi kuitenkin olen pystynyt myös viimeisen 12v aika välillä toteamaan, että olen myös osannut ottaa opiksi joissakin asioissa ;)

Minäkin kauhistelin miten jotkut puhuvat lapsilleen tai että tietyt vitsit (lapsista) ovat kauheita. Hohhoo, se on väsymyksestä kiinni että ylimielisyys katoaa ja inhimillisyys astuu tilalle!

Olen huutanut, nostanut liian rajuin ottein, ärjynyt, karjunut. Antanut leikkiä itsekseen toisessa huoneessa kun itse otan torkut pienemmän kanssa. Rähissyt ja vänissyt ja yrittänyt sitten pyytää anteeksi. Olettanut että ovat isompia kuin ovat. Siinä nyt varmaan pahimmat mitä äkkiseltään tulee mieleen...

Minäkin. Lisäksi olen mollannut häntä niin rumasti toisinaan, perusteettomasti, että suuni pitäisi kai ommella kiinni.

Onneksi olen kai tehnyt paljon asioita oikeinkin,koska tuo on ihan täyspäinen teini.

En ole koskaan käyttänyt väkivaltaa (en siis luunappeja, tukkapöllyä tms.) mutta olen pienestä pitäen ollut liiankin tarkka säännöistä ja niiden noudattamisesta. Opetin myös isommat lapset siihen, että kaikkien kanssa leikitään, ketään ei haukuta yms. ja sitten he eivät osanneetkaan pitää yhtään puoliaan, kun joutuivat häikäilemättömään kaveriviidakkoon. Edelleenkään en voi sietää minkäänlaista ketkuilua kavereiltakaan enkä muutakaan huonoa käytöstä.



Yritän kovasti relata tuon kurin suhteen edelleen. kuopukselle olen pystynyt olemaan jo pienenä astetta lepsumpi.

- annan lapselle ihan liikaa sokeria. Hän saa joka päivä keksiä ja mehua, sekä rahkaa jossa sokeria

- lahjon lasta moneen asiaan karkeilla ja ksylitolipastilleilla, koska se on nopeampaa ja tehokkaampaa kuin jämäkkä kasvattaminen

- lapsi saa olla kotona aika vapaasti, sääntöjä on vain muutama, ja ne liittyvät toisten ihmisten ja eläinten kohteluun sekä turvallisuustekijöihin. Niistä ei jousteta, mut melkeinpä kaikesta muusta sitten

- olen nostanut lasta usein kovakouraisesti maasta ja lattialta kun on (muka) kiire ja lapsi temppuilee. Vaikka oikeasti se minun kireä tuuleni on voinut aiheuttaa lapsen temppuilun, ja on minun vikani etten ole varannut riittävästi aikaa siihen että lapsi jaksaa ja ehtii valmistautua. Ja mitä väliä sillä on, jos myöhästyy bussista, kun lapsi on kotihoidossa? Ei mitään - busseja tulee uusia!

kanssa. Olisinpa säästänyt isyyden sellaiselle, joka sen olisi ansainnut ja lapsistaan huolta halunnut pitää.

"Sitten on myös näitä "virheitä", joita muut ihmiset (ainakin osa) katsoo kieroon, mutta meillä on vain todettu, että näin meillä kasvatetaan: Meidän kohta 2-vuotias nukutetaan aina syliin, juo iltamaidon tuttipullosta, saa maitoa myös yöllä herätessään, saa syödä kaikkea sitä mitä aikuisetkin (=karkkia, sipsejä, ranskalaisia) jne. Eli nämä ovat ihan tietoisia valintoja, joista olemme mieheni kanssa samaa mieltä. Tuskin lapsi tuttipulloa enää armeijaan mukaansa ottaa, mutta sitä ennen ei stressata asiasta.

[/quote]

Mä olin samanlainen pikkulapsen äiti ja ihmettelijöille sanoin aina että tuskin kun 18-vuotispäivänsä kunniaksi tilaa baarissa oluen, ei ehkä sitä pyydä tuttipulloon laittamaan. Ja kyllä, voin lohduttaa, rippikoulua jo käy, ja jos siellä repussa koulussa joku pullo on ollut, niin kyllä se limsapullo on ollut ;)

ehkä minä en olekaan niin kauhean huono äiti vaan ihan inhimillinen ihminen.

lapsen välillä aamulla tunniksi omaan huoneeseen leikkimään että saan nukkua.



annan liikaa herkkuja. lahjon karkilla ja välillä tuon kaupasta karkkia (tänään suklaamunia) vaan koska haluan ilahduttaa lasta.



en jaksa ulkoilla lapsen kanssa.



huudan ja uhkailen.



olen myös antanut tukkapöllyä, luunappeja tms.

tappelin sen kanssa lasten kuulleen, erosin lasten isästä, en ole puheväleissä nytkään.



Olen huutanut lapsille, toista jopa läimässyt pyllylle, syöttänyt ranskanperunoita ja kalapuikkoja ketsupilla, nukuttanut vieressä, juonut olutta ja viiniä niiden nähden, pikkuisen jopa humaltunut, joskus jopa enemmän, laskasti olen siivonnut kotia, kuskannut autolla vaikka olisivat voineet mennä kävellen tai pyörällä, olen lahjonut, kiristänyt ja uhkaillut, käskenyt hakemaan risun metsästä kun eivät tottele, uhannut myydä mustalaisille, valittanut kun eivät pärjää koulussa, annan rahaa ja ostan tavaroita joita eivät tarvitsisi jne.



Ovat kuitenkin suht täysipäisiä korkeakouluopiskelijoita, jotka käyvät opiskelun lisäksi töissä, ystäviä ja kavereita tuntuu riittävän. Tosin jostain syystä aina jompi kumpi on vailla asuntoa ja muuttaa kotiin äidin kalapuikkojen ääreen muutamaksi viikoksi-kuukaudeksi.

Tukistanut pari krt ja itkenyt itse sen jälkeen, olen onnistunut parisuhteessani huonosti, en ole ollut tarpeeksi läsnä tai ole osannut tukea, välillä syömme liikaa herkkuja, en aina muista pestä hampaita x 2 vrk(lapsilla ei onneksi reikiä yhtään!) Siinä pahimmat, muitakin on.

tappelin sen kanssa lasten kuulleen, erosin lasten isästä, en ole puheväleissä nytkään. Olen huutanut lapsille, toista jopa läimässyt pyllylle, syöttänyt ranskanperunoita ja kalapuikkoja ketsupilla, nukuttanut vieressä, juonut olutta ja viiniä niiden nähden, pikkuisen jopa humaltunut, joskus jopa enemmän, laskasti olen siivonnut kotia, kuskannut autolla vaikka olisivat voineet mennä kävellen tai pyörällä, olen lahjonut, kiristänyt ja uhkaillut, käskenyt hakemaan risun metsästä kun eivät tottele, uhannut myydä mustalaisille, valittanut kun eivät pärjää koulussa, annan rahaa ja ostan tavaroita joita eivät tarvitsisi jne. Ovat kuitenkin suht täysipäisiä korkeakouluopiskelijoita, jotka käyvät opiskelun lisäksi töissä, ystäviä ja kavereita tuntuu riittävän. Tosin jostain syystä aina jompi kumpi on vailla asuntoa ja muuttaa kotiin äidin kalapuikkojen ääreen muutamaksi viikoksi-kuukaudeksi.

Mun virheeni on se, että inhoan ruuan laittoa ja tarjoan lapsilleni paljon eineksiä ja vähän kasviksia :(

Olen myös usein lapsilleni kiukkuinen, varsinkin kovaääniselle 4v. tyrannipojallemme. Joudun usein korottamaan ääneni huutamiseksi, jotta saisin ääneni kuuluviin.

Voi luoja, jospa saisin enemmän kärsivällisyytta kasvattaa lapsiamme pienemmällä mesoamisella ja hermojen kiristelyllä!

Olen riidellyt mieheni kanssa lasten kuullen, eikä siinä sinänsä mitään väärää, mutta sinä on että me ei olla osattu riidellä "oikein".



Olen myös kerran tukistanut lastani kun hän ei totellut ja itse olin todella väsynyt.

En hyväksy tukistamista joten turha kenenkään tulla sanomaan että kuritonta lasta saa tukistaa. EI SAA! Ei mielestäni, vaikka se olisi laissa sallittu.



Olen myös kaltoinkohdellut itseäni ja siten ollut antanut huonon esimerkin lapsilleni.

Täällä uskaltaa tunnustaa omatkin virheensä:



- Olen laittanut lapsen leikkimään itsekseen tai television eteen, jotta olen voinut ottaa torkut. Joskus nämä torkut ovat venähtäneet jopa puolentoista tunnin mittaisiksi :(



- Väsyneenä syötin lapselle pienempänä maissinaksuja jos kiukutteli tai itki, ihan vain saadakseni edes hetken hengähdettyä. Sitä ei vain väsyneenä kestä tilannetta joka muuten olisi ihan helposti hoidettavissa



- En jaksa aina ulkoilla, joten keksin jotain sisähommaa sen tilalle. Se pukeminen ja lähtötohina stressaa liikaa, joten on vain helpompi suostutella lapsi leikkimään sisällä



- En jaksanut panostaa imettämiseen. Maito loppui todella helposti, ja otin sen niin raskaasti että masennuin kuukausiksi.



Silti äitiys on parasta mitä tiedän, ja olen paras äiti lapselleni. Iloinen ja hymyileväinen, kaiken kaikkiaan elämään tyytyväinen ja älykäs tytöstä on tullut. Ja ajan kanssa olen itsekin oppinut käsittelemään ja sietämään stressiä paremmin.

kiittäkäämme äidit toisiamme,että uskallamme olla rehellisiä,ja koitamme kuitenkin tehdä parhaamme!

ei tässä elämässä kukaan selviä rikkeettä,eikä se lapsi kuole/vahingoitu jos joskus tuleekin mokattua!

anteeksi pyyntöä lapsilta ei pidä unohtaa kuitenkaan,siinähän sitä tulee opetettua lapsille samalla,että mokata voi äitikin,ja pyytää anteeksi,ja jatkaa puhtaalta pöydältä uudestaan!

Ensimmäinen, ja pahin virheeni on ollut lasten hankkiminen.

Se kun olisi jäänyt tekemättä....

varmaan näyttää tämä ketju miehelleni.

ehkä ei pitäisi minua niin huonona äitinä :(



tämän ketjun asiathan on sellaisia ettei niitä yleensä kahvipöydässä tunnusteta. ja asioita kaunistellaan kavereille ym. niin teen minäkin.