Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Välillä oikein hirvittää ihmisten pinnallisuus ja itsekeskeisyys
13.04.2011 |
Voisin väittää, että vaikka nuo näin äkkiseltään kuulostavat "pieniltä virheiltä", ne ovat pitempään mietittynä sieltä pahimmasta päästä, aiheuttamassa jotakin vielä pahempaa.
Enkä yritä tässä esittää, ettenkö itsekin sortuisi pinnallisuuteen ja itsekeskeisyyteen. Pyrin kyllä poispäin niistä... välillä paremmalla, välillä huonommalla tuloksella, mutta aktiivisesti kuitenkin.
Meidän tulisi ottaa enemmän vastuuta itsestämme, tekemisistämme ja siitä, mitä tekemisemme ja sanomisemme aiheuttavat, ovatko ne oikein vai väärin. Ja pitäisi ottaa vastuuta myös toisista ihmisitä, ei sekaantumalla toisten asioihin ilkeillä tarkoitusperillä, vaan auttaen, tukien, rakentavasti ja ystävyydellä. Vaikka olisikin kyse vieraammastakin henkilöstä.
Omaa etua pitäisi miettiä vähemmän. Kynnysmatoksi ei kenenkään kannata ryhtyä, mutta hyvin harva on siinä tilassa, että jos miettisi vähän enemmän toisia, toisen tunteita, päätyisi oitis kynnysmatoksi.
Vähemmän pitäisi myös kiinnittää huomiota tai aikaa pinnallisiin seikkoihin, tai arvottaa pinnallisten asioiden vuoksi.
Mukavaa päivää teille kaikille, ajatellaan lähimmäisiämme (ja vähän kauempanakin olevia) eikä jätetä sitä ajatuksen tasolle, vaan näytetään se teoin, vaikka pieninkin :)
Kommentit (15)
Maailmasta on tullut kylmä itsekeskeisten ihmisten temmellystenttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat mielestäsi ovat pinnallisia ja millä perusteella? Jos esim. ulkonäöstä puhutaan, niin miksi sillä ei saisi olla väliä?
mutta tarkoitan lähinnä ihmisten arvottamista ulkonäkönsä mukaan. "toi on ihan hirvee, sillä ei oo ees meikkiä ja kato miten vanhat ja epämuodikkaat vaatteet, ei olla sen kavereita, en sano sille ees moi, mulkasen vaan pahasti"
Kuulostaa ehkä ala-aste-meiningiltä, mutta valitettavasti siihen törmää "meidän fiksujen aikuistenkin" keskellä..
ap
asiat mielestäsi ovat pinnallisia ja millä perusteella? Jos esim. ulkonäöstä puhutaan, niin miksi sillä ei saisi olla väliä?
mutta tarkoitan lähinnä ihmisten arvottamista ulkonäkönsä mukaan. "toi on ihan hirvee, sillä ei oo ees meikkiä ja kato miten vanhat ja epämuodikkaat vaatteet, ei olla sen kavereita, en sano sille ees moi, mulkasen vaan pahasti"
Kuulostaa ehkä ala-aste-meiningiltä, mutta valitettavasti siihen törmää "meidän fiksujen aikuistenkin" keskellä..ap
että tarkoitan ihmisten arvottamista ulkonäkönsä JA esim. koulutuksensa, asemansa, varallisuutensa mukaan.
ap
ulkonäöllä olla väliä parinvalinnassa, miksi/miksi ei?
muilla määreillä, täytyykö ne unohtaa miestä valitessa ettei ole pinnallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa kevättä sinulle ja muille:)
Minkälaisissa tilanteissa sä tuollaiseen törmäät? Mä en nimittäin tunnista tuollaista lainkaan.
"toi on ihan hirvee, sillä ei oo ees meikkiä ja kato miten vanhat ja epämuodikkaat vaatteet, ei olla sen kavereita, en sano sille ees moi, mulkasen vaan pahasti" Kuulostaa ehkä ala-aste-meiningiltä, mutta valitettavasti siihen törmää "meidän fiksujen aikuistenkin" keskellä.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa kevättä sinulle ja muille:)
Mukavaa kevättä sinullekin!
t. ap
Minkälaisissa tilanteissa sä tuollaiseen törmäät? Mä en nimittäin tunnista tuollaista lainkaan.
"toi on ihan hirvee, sillä ei oo ees meikkiä ja kato miten vanhat ja epämuodikkaat vaatteet, ei olla sen kavereita, en sano sille ees moi, mulkasen vaan pahasti" Kuulostaa ehkä ala-aste-meiningiltä, mutta valitettavasti siihen törmää "meidän fiksujen aikuistenkin" keskellä.. ap
näkyy käytöksessä ja kommenteissa. Asenteissa kanssaihmisiin. Kukaan ei tietysti noin suoraan sano, mutta luettavissa rivien välistä. Hienoa, jos et itse siihen törmää, mikäli kyse ei ole vain siitä, ettet hoksaa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea joutuu kovasti vaatimaan ja oikeuksiensa puolesta taistelemaan. Ei siinä ihan toi solidaarisuus ja ymmärrys kuki kun on niin kovaa itsellä.
Kyllä mäkin olin paljon idealistisempi ja valmiimpi pyyteettömään auttamiseen nuorempana mutta elämä on opettanut, että mun asiaa ei aja kukaan muu kuin mä itse.
Kaikkea joutuu kovasti vaatimaan ja oikeuksiensa puolesta taistelemaan. Ei siinä ihan toi solidaarisuus ja ymmärrys kuki kun on niin kovaa itsellä.
Kyllä mäkin olin paljon idealistisempi ja valmiimpi pyyteettömään auttamiseen nuorempana mutta elämä on opettanut, että mun asiaa ei aja kukaan muu kuin mä itse.
Kyllä itsestään ja "oikeuksistaan" saa huolta pitää. Kunhan ei kauheasti käyttäisi kyynerpäätaktiikkaa..
Mikä asia loppujenlopuksi on sellainen, jossa sitä joutuu käyttämään ja jossa se olisi tarpeen, joka olisi sen arvoista?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun lama rikkoi henkisesti paljon enemmän kuin ajattelemmekaan. Talouskriiseillä on henkisiäkin seurauksia. Turvallisuus katosi elämästä kun työttömyys kasvoi ennätyslukemiin ja pankkeja kaatui. Nyt ovat aikuisia ne, jotka kasvoivat tuossa ilmapiirissä.
Kouluopetus hajotettiin ja luokat katosivat. Samalla luonnollinen ryhmäytyminen - tai vaikka yhteisöllisyys - katosi koulusta.
Yksilapsisia perheitä on paljon, ei ole sisaruksia joiden kanssa tapella ja solidarisoitua. Lasten harrastuksista on tullut teollisuus, joka vaatii ohjaamista. Lasten aikaa hallinnoidaan aikuisten toimesta ja kaveruudesta ja omista leikeistä on tullut hankala asia.
Lapsuuden ja vanhemmuuden normittaminen ja suositusten viidakko vie viimeiset itsetunnon rippeet aikuisilta ja jähmettää kyvyn käyttää tervettä järkeä. Aletaan turvautua kaikessa viranomaisiin ja etsiä joka asiassa vastuunkantajaa jostakin muualta kuin omasta itsestä.
Sukupolvien välinen ketju on katkennut, kokemusperäinen tieto ei enää kulje luontevasti. Isovanhemmat ovat lastenhoitoautomaatti. Elleivät he sitä ole, heistä on pelkkää haittaa (kts. esim anoppiketjut täällä AV:llä).
Perheissä ei enää puhuta normaalia arkipuhetta, kun kaikki istuvat yksin koneillaan ja telkkarin ääressä. Keskustelu on joku erillinen tilaisuus, joka pitää esim. puolisoiden välillä järjestää, ei arkinen itsestäänselvyys.
Tässä vain muutama synkkä esimerkki viime vuosikymmenten kulttuurisista muutoksista. Ilmankos ihmisistä on tullut pinnallisia ja itsekeskeisiä!
Olen samaa mieltä ap:n kanssa: pienet teot, arkinen ystävällisyys on hidas mutta hyvä vastalääke vallitseville oloille. Eikä huumorintajusta ja itseironiastakaan ole haittaa. Hyvää päivää kaikille!
90-luvun lama rikkoi henkisesti paljon enemmän kuin ajattelemmekaan. Talouskriiseillä on henkisiäkin seurauksia. Turvallisuus katosi elämästä kun työttömyys kasvoi ennätyslukemiin ja pankkeja kaatui. Nyt ovat aikuisia ne, jotka kasvoivat tuossa ilmapiirissä.
Kouluopetus hajotettiin ja luokat katosivat. Samalla luonnollinen ryhmäytyminen - tai vaikka yhteisöllisyys - katosi koulusta.
Yksilapsisia perheitä on paljon, ei ole sisaruksia joiden kanssa tapella ja solidarisoitua. Lasten harrastuksista on tullut teollisuus, joka vaatii ohjaamista. Lasten aikaa hallinnoidaan aikuisten toimesta ja kaveruudesta ja omista leikeistä on tullut hankala asia.
Lapsuuden ja vanhemmuuden normittaminen ja suositusten viidakko vie viimeiset itsetunnon rippeet aikuisilta ja jähmettää kyvyn käyttää tervettä järkeä. Aletaan turvautua kaikessa viranomaisiin ja etsiä joka asiassa vastuunkantajaa jostakin muualta kuin omasta itsestä.
Sukupolvien välinen ketju on katkennut, kokemusperäinen tieto ei enää kulje luontevasti. Isovanhemmat ovat lastenhoitoautomaatti. Elleivät he sitä ole, heistä on pelkkää haittaa (kts. esim anoppiketjut täällä AV:llä).
Perheissä ei enää puhuta normaalia arkipuhetta, kun kaikki istuvat yksin koneillaan ja telkkarin ääressä. Keskustelu on joku erillinen tilaisuus, joka pitää esim. puolisoiden välillä järjestää, ei arkinen itsestäänselvyys.
Tässä vain muutama synkkä esimerkki viime vuosikymmenten kulttuurisista muutoksista. Ilmankos ihmisistä on tullut pinnallisia ja itsekeskeisiä!
Olen samaa mieltä ap:n kanssa: pienet teot, arkinen ystävällisyys on hidas mutta hyvä vastalääke vallitseville oloille. Eikä huumorintajusta ja itseironiastakaan ole haittaa. Hyvää päivää kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pilasi monen aikuistuvan nuoren elämän ja jätti jälkeensä turvattomuuden ja pahan olon ja jatkuvan taistelun työpaikoista ja jokapäiväisestä leivästä. Ei siitä ole vielä toivuttu ja epäilen, että se sukupolvi ei toivu koskaan.
Oli hyvin raskasta olla nuori aikuinen yhteiskunnassa josta ei saanut työpaikkaa ja toimeentulo on ollut vaikeaa siitä asti.
90-luvun lama rikkoi henkisesti paljon enemmän kuin ajattelemmekaan. Talouskriiseillä on henkisiäkin seurauksia. Turvallisuus katosi elämästä kun työttömyys kasvoi ennätyslukemiin ja pankkeja kaatui. Nyt ovat aikuisia ne, jotka kasvoivat tuossa ilmapiirissä.
Kouluopetus hajotettiin ja luokat katosivat. Samalla luonnollinen ryhmäytyminen - tai vaikka yhteisöllisyys - katosi koulusta.
Yksilapsisia perheitä on paljon, ei ole sisaruksia joiden kanssa tapella ja solidarisoitua. Lasten harrastuksista on tullut teollisuus, joka vaatii ohjaamista. Lasten aikaa hallinnoidaan aikuisten toimesta ja kaveruudesta ja omista leikeistä on tullut hankala asia.
Lapsuuden ja vanhemmuuden normittaminen ja suositusten viidakko vie viimeiset itsetunnon rippeet aikuisilta ja jähmettää kyvyn käyttää tervettä järkeä. Aletaan turvautua kaikessa viranomaisiin ja etsiä joka asiassa vastuunkantajaa jostakin muualta kuin omasta itsestä.
Sukupolvien välinen ketju on katkennut, kokemusperäinen tieto ei enää kulje luontevasti. Isovanhemmat ovat lastenhoitoautomaatti. Elleivät he sitä ole, heistä on pelkkää haittaa (kts. esim anoppiketjut täällä AV:llä).
Perheissä ei enää puhuta normaalia arkipuhetta, kun kaikki istuvat yksin koneillaan ja telkkarin ääressä. Keskustelu on joku erillinen tilaisuus, joka pitää esim. puolisoiden välillä järjestää, ei arkinen itsestäänselvyys.
Tässä vain muutama synkkä esimerkki viime vuosikymmenten kulttuurisista muutoksista. Ilmankos ihmisistä on tullut pinnallisia ja itsekeskeisiä!
Olen samaa mieltä ap:n kanssa: pienet teot, arkinen ystävällisyys on hidas mutta hyvä vastalääke vallitseville oloille. Eikä huumorintajusta ja itseironiastakaan ole haittaa. Hyvää päivää kaikille!
Alue: Aihe vapaa
asiat mielestäsi ovat pinnallisia ja millä perusteella? Jos esim. ulkonäöstä puhutaan, niin miksi sillä ei saisi olla väliä?