Tein virheen kummivalinnassa

taas niin, että odottaessani lasta siskoni oikein vaatimalla vaati, että pääseehän hän kummiksi!



Kun lapsi syntyi ei ole juurikaan ollut kiinnostunut lapsesta. Lahjat ostaa jouluna ja synttärinä, näkevät ehkä 2 krt vuodessa eikä tuolloinkaan osoita mitään kiinnostusta lasta kohtaan. Aina kun vierailemme siskon paikkakunnalla laitan viestiä josko haluaisi nähdä kummilastaan, mutta aina on jotain muuta, töitä tai baarireissua.



Eihän tuossa mitään, mutta sitten ulkopuolisille hehkuttaa, kuinka kummilapsi sitä ja tätä ja laittelee naamakirjaan kuvia teksteillä "maailman rakkain kummipoika

kummilapseni vanhempi kuoli ennen ristiäisiä. minä ainakin annan enemmän kuin kummilta vaaditaa. olen myös se lapsenvahti, mutta omasta pyynnöstä. jollei tällaisessa tilanteessa löydy niitä sukulaisia niin kummit ovat loistava tukipilari pienen lapsen arjessa.

ja käyn töissä, ja minulla ei todellakaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tavata kummilapsia joka kuukausi. On meillä paljon muitakin juttuja kuin kummilapset. Rukouksissa ovat, joulut ja synttärit muistetaan, ja tavataan kun ehditään, mutta lastenhoitoon ei kyllä ole aikaa eikä jaksamista. Jos olen huono kummi niin olen.

kyllä tavataan kummilasta jopa kerran pari kuussa ja on ollut meillä myös hoidossa. Samoin meidän lasten kummit näkee omia kummilapsiaan. Kuulumisia vaihdellaan viikoittain. Kyllä mä ainakin haluan olla tekemisissä ja toivon että meidän lasten kummit myös.

saa kummilapsista jotain itselleen?

siis iloa tms?



minä en ainakaan, pelkkää velvoitetta, että on PAKKO ostaa lahjat jouluna ja synttärinä.

vanhimmasta on muodostunut tärkein. En ole tuota saantipuolta miettinyt, mutta tärkeä tyttö on. Saanhan kortteja ja muita lahjoja silloin tällöin.

Muut kummilapset eivät ole ihan samassa asemassa, pakko tunnustaa. Sanoin pyydettäessä että ehkä löydätte paremmankin (=kiitos, mutta ei kiitos) mutta kuitenkin haluttiin, enkä sitten hennonnut kieltäytyä. Nähdään muutamia kertoja vuodessa, en ole tajunnut tästä ottaa paineita! Ap., voisit kyllä olla ystäväni, toivottavasti ymmärrät!

Omakin elämä vaatii nyt aikaa!

saa kummilapsista jotain itselleen?

siis iloa tms?

minä en ainakaan, pelkkää velvoitetta, että on PAKKO ostaa lahjat jouluna ja synttärinä.

minulla on kolme kummilasta.

1. 11v poika, serkkuni asuu parinsadan kilometrin päässä, pienempänä toisessa maassa. emme näe usein mutta soittelemme, kirjottelemme sillointällöin ja olemme toisillemme raikkaita.

2.Mieheni veljen lapsi. Me vanhemmat emme ole enää väleissä, näemme lasta ja serkukset toisiaan kun tyttö on isovanhemmillaan eli myös meidän poikamme isovanhemmilla kylässä ja kovasti silloin tykkää meidän kanssa leikkiä.

3.Hyvän ystäväni tyttö.. tai hyväksi ystäväksi luulin. Minun on aina pitänyt mennä käymään ja kylään, autoin monella tapaa kun oli lastensa kanssa yksin, kävin pari kertaa kuussa muutaman kymmenen kilometrin päässä heillä kylässä. Kun poikani syntyi ei vaivautunut meitä katsomaan, on nähnyt pojan vuoden ikäisenä n. 5min, poika on nyt 1,5v. Ei siis mitään suhdetta lapseen, harmittaa.



Poikamme kummit ovat

Minun veljeni jota näemme noin kerran kuussa, muutoin soitellaan, tykkää kovasti kummipojastaan ja hänestä tohkeissaan kertoo esim äidillemme.

Mieheni veli jonka kanssa emme siis ole tekemisissä.

Minun serkkuni joka asuu kaukana mutta olemme yhteydessä tiiviisti ja on lähettänyt pojalle korttia ja kirjettä useasti vaikkei poika vielä niistä juuri ymmärrä:)



Toiselle lapselle tulossa kummeiksi taas molempien serkut ja yhteinen ystävä... saas nähdä millaisia kummeja näistä tulee:)



Me olemme kummeja pyytäneet niin että on kerrottu että kummi merkitsee meille turvallista aikuista jonka toivomme olevamme lapselle roolimalli ja jonka kanssa lapsi voisi tehdä isompana kivoja asioita, viettää aikaa ja johon me vanhemmat luotamme.

Ihme jos ihmiset ei halua kummeiksi. Minulle riittää kunhan ovat joskus synttäreillä, lahjan jokainen osatkoon varojensa mukaan. Kerran kuussa voi olla liikaa jos ei ennen kummiutakaan olla oltu sen useammin tekemisissä.

Kylla mina naen hyvia ystaviani monta kertaa kuukaudessa ja mina jarjestan niin aikaa etta kerkean nahda heita. Ystavat ovat minulle tarkeita. Jos tulee ero miehesta niin eipa sitten kannata ihmetella jos ei ole ystavia ymparilla enaa kun ei ollut ennenkaan aikaa niita tavata niin tuskinpa niilla "ystavilla" on aikaa sitten lohduttaa eronnutta "ystavaa". Ajan puuten on vain tekosyy...jos oikeasti haluaa jotain nahda ja tavata niin sen ajan jarjestaa myos niin.

ei mulla ainakaan ole aikaa nähdä ystäviä montaa kertaa kuussa. Mulla on monia ystäviä ja kummilapsxiakin useita, omat vanhemmatkin kaipavat kyläilyjä sekä muut sukulaiset. on työ ja oma perhe sekä 3 lasta. en jaksa laukkoa vieraissa joka ilta. käyn kerran viikossa tms, ja siihen ei montaa kyläilyä eri paikoissa mahdu.



kyllä ystäviin voi pitää muutenkin yhteyttä... toki jotkut teinit tai nuoret ihmiset pitää kavereita etusijalla, mutta mulla on muut jutut.toki ystävät tärkeitä.

Meillä on viisi kummilasta enkä ole ennen av-palstaa tajunnut, että yhteydenpidon pitää olla vähintään kuukausittaista.



Meillä on myös kaksi lasta, kolmas tulossa. Molemmat vanhemmat ovat työelämässä.



Tapaamme kyllä varmastikin keskimäärin ystäviä ja sukulaisia vähintään viikottain, mutta en mä oikein repeä siihen, että näen esimerkiksi kolmea sisarustani perheineen, vanhempiani, appivanhempiani, miehen sisaruksia perheineenn ystäviäni ja vielä kummilapsiani kaikkia nyt vähintään kerran kuukaudessa.



Olemme varmastikin hyvin epäsosiaalisia.

Miksi ihmeessä olette pyytäneet lapsillenne kummeja / suostuneet kummeiksi. Kummin tarkoitus on teiltä tapakristityiltä selvästikin kateissa.

en todellakaan kertaa kuussa! ehkä pari kertaa puolessa vuodessa jos hyvin käy..



Muutenkin on ruuhkavuodet, pitäisi ehtiä käydä töissä, sen jälkeen tehdä kotihommat ja ruoat ja kaupassakäynnit, kuskata lapsia harrastuksiin, huolehtia heidän läksyjen tekemisistään, jossain välissä pitäisi ehtiä omastakin kunnosta huolehtimaan ja vielä jos ehtisi tapaamaan edes omia kavereitaan! Tai olisi parisuhteellekin aikaa? "Oman ajan" olen unohtanut jo suosiolla, sitä ei kertakaikkiaan ole. ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa.



Tässä on siis aika paha alkaa kertaa kuussa järjestämään aikaa kaikille kummilapsille, miten mä muka ehtisin..?



Yritän muistaa kyllä kummilapsia siis rukouksissani, synttäri- ja nimpparilahjat ostan ja vien, kyselen välillä fb:ssa kuulumisiaan tai äideiltään sieltä kautta. enempään en vaan kykene tässä elämäntilanteessa, ja olen pahoillani, jos se jotakuta loukkaa.

Minulle riittäisi kuntapaisi edes kerran vuodessa:(. Välimatkaa tuo sama 10 km.

Etenkin jos kummilla itselläänkin on lapsia.

keskustella kummiudesta ihan kunnolla kun pyytää jotain kummiksi. Siitä mitkä on odotukset ja antaa lupa myös kieltäytyä. Tuntuu että paras systeemi on se että sukulaiset on kummeja tai ollaan päittäin kummeja toistensa lapsille (saiko täst nyt selvää mitä tarkoitan). Kummiudessa on kuitenkin käsittääkseni kyse uskonnollisesta kasvattamisesta ja sitä tuskin kukaan tänä päivänä haluaa. Ärsyttävää on se että kummeille suututaan ja unohdetaan ottaa heidätkin huomioon. Ottaa ottaa ottaa eikä antaa mitään takaisin.

saa kummilapsista jotain itselleen? siis iloa tms? minä en ainakaan, pelkkää velvoitetta, että on PAKKO ostaa lahjat jouluna ja synttärinä.

Ensimmäisen kummilapseni sain ennen omaa lasta ja oli todella ihana seurata hänen kasvuaan, hankkia lahjoja jne. Toisen ja kolmannen kummilapsen sain oman esikoisen jälkeen ja heistä suurin anti on ehkä ollut se, että olen lähentynyt heidän äitiensä kanssa (mieheni sisko ja lapsuuden ystäväni). Miehen siskon kanssa olemme tutustuneet paremmin ja lapsuuden ystävän kanssa 'löytäneet' toisemme uudelleen. Nyt kun lapset ovat vielä pieniä, on kummina toimiminen ehkä enemmän vanhemmuuden tukemista ja jakamista. Toivon todella, että myöhemmin lapsetkin ajattelisivat minun olevan se kiva kummitäti.

Tosin meillä kaikki kummilapset asuvat 200-500 km päässä, joten tapaamme 2-4 kertaa vuodessa (vuorotellen kyläillen) ja soittelemme ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Itse en ole kovin hyvä soittamaan, en jaksaisi esim. joka ilta puhua jonkun kanssa puhelimessa.