Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tein virheen kummivalinnassa
12.04.2011 |
Pyysimme lapsen kummiksi erästä hyvää ystävää tai ainakin niin luulin niin, kun olimme kuitenkin tunteneet vuosikymmeniä...
Ei, en lahjoja odota kummeilta, en missään tapauksessa.
Mutta olisin toivonut kummin olevan osa lapsen elämää, tavata häntä ehkä noin kerran kuukaudessa... Mutta ei, ei sekään ei onnistu.
Kummi ei itse ota yhteyttä laisinkaan ja ei tiedä milloin voisi tavata vaikka välimatkaa on vajaa 10km kun otan itse yhteyttä esim facebookissa, puhelimitse tms
Puhelimella kuvia olen lähettänyt lapsesta silloin tällöin, kysellyt kuulumisia, toivotellut hyvät joulut, nimpparit sun muut kissanristiäiset jne jne
Ehkä olen mahdollisesti liikaa yhteydessä tms ko. ihmiseen?
Suoraan myös kysytty että onko jotain ongelmaa tms joka hiertää ja ei kuulemma sitäkään ole...
Kommentit (37)
Kirkkohan tuon pakottaa. Minusta se on jo paljon että suostuu tuohon. Itse en ole koskaan tavannut kummilastani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius on ihan kuollut juttu. Se vaan nyt vaaditaan ristiäisissä. Siinä se.
Parempi valita sukulaiset, ne on siinä tilaisuudessa läsnä jo muutenkin. Ei tule velvotteita ihan turhaan.
Hyvä jos omiakaan ystäviä ehtii niin usein tavata tai edes soitella!
aika vaativainen ja rasittava olet
Ei kerran kuussa ehdi jokaista kummilastaan nähdä, halusi tai ei. Omiani näen muutaman kerran vuodessa. Muistan heitä lahjoin ja soittelen silloin tällöin.
Anna kummin nyt olla rauhassa ja ottaa itse yhteyttä. Häntä varmaan ahdistaa sinun jatkuva ahdistelusi, eikä halua senkään takia olla yhteyksissä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein tapasitte ennen kummiutta? Todennäköisesti ystävällesi sopiva aikaväli olla yhteydessä kummilapseensa on se sama. Meidän lasten kummien kanssa asia on toiminut niin, kummius ei ole tiivistänyt meidän välejä mitenkään.
Mulla on välimatkaa kummilapseen vajaa 20 kilsaa ja aika harvoin tulee nähtyä. Muutaman kerran vuodessa ehkä.
Silloin kun mua pyydettiin kummiksi, en vaan kehdannut kieltäytyä. Kuka muka kehtaa?
En vaan jaksa olla yhteyksissä enempää. Muistan kyllä synttärit, nimpparit ja joulut, mutta en epäsosiaalisena jaksa jatkuvasti soitella ja kysellä kuulumisia - omassakin elämässä on ihan tarpeeksi puuhaa.
Meille on nyt syntymässä toinen lapsi ja just mietin, että kenet viittis pyytää kummiksi.. itsellekin se on lähinnä pakollinen paha, niin en oikein tiedä kenet siihen hommaan viitis nakittaa.
Mä en pyytäisi ketään kummiksi, mutta kun kirkko pakottaa niin ei ole oikein vaihtoehtoja. Jotenkin ihan älytöntä koko touhu.
Jotenkin tuntuu että kun on kummi, niin se vaan velvoittaa - en oikeastaan saa siitä mitään itelleni. Vain huonon omantunnon kun oon niin vähän yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein tapasitte ennen kummiutta? Todennäköisesti ystävällesi sopiva aikaväli olla yhteydessä kummilapseensa on se sama. Meidän lasten kummien kanssa asia on toiminut niin, kummius ei ole tiivistänyt meidän välejä mitenkään.
Ja ihan muille tieodksi vaan ei ole edes tarvetta lastenhoidolle, eipä se ole kummin tehtävä hoitaa lapsiamme...
ystäväni lapsen kummitäti ja varmaankin aika huono sellainen. Kivat lahjat hommaan jouluna ja synttäreinä, mutta siinäpä se sitte onkin. Muutaman kerran vuodessa tavataan, yhtä usein siis kuin ennenkin. Minä en vain yksinkertaisesti osaa olla vieraiden lasten kanssa. Kummityttö 3v oli juuri kylässä meillä vanhempiensa kanssa mutta en osannut jutella hänelle mitään! En vaikka minulla itsellä on 5 ja 3v lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin käymään kummilasten synttäreillä sekä tapaamaan kerran kesälomalla. Sekä lähetän nimpparikortin ja joululahjan. Jos joku enempää vaatisi niin ihmettelisin kovin.
automaattisesti haluavat. Ja sitä eitä pitää kunnioittaa eikä vetää mitään marttyyri syyllistämiskohtauksia. Ehkä sitten, jos luontevasti ovat muutenkin tosi paljon tekemisissä, mutta muuten en menisi sitä minään selvyytenä pitämään.
Kato ap vaan peiliin, siellä näkyy vissiin melko vaatelias mullemullehetitänne totelkaakaikkimua-tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 km välimatka ja tapaaminen kerran kuussa on liikaa? WTF? Itse tapaan tuollaisen välimatkan sisällä asuvia ystäviäni useamman kerran kuukaudessa.
oletteko puhuneet kummin kanssa millaisia odotuksia teillä on kummiudelle. Kuinka usein tapasitte tätä henkilöä ennen kummiutta?
Eri suvuissa on vain hyvin eri tavat kummiudelle ja ystäväsi ei välttämättä tiedä/ymmärrä odotuksiasi jos ette ole niitä auki puhuneet.
Meidän suvussa on tosiaan ollut tapana, että kummius on hiukan nimellinen virka eikä siihen sisälly sen suurempia odotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla itselläni 4 lasta ja kiireinen työ ja kolme kummilasta. Ensimmäisestä en ole kuullut enään oikeastaan mitään 5 vuoteen kun pääsi ripille, siihen loppui minun kummeus, ku tunnuin olevan vaan raha-automaatti kummilapsellekin ja piti osallistua mopokortteihin ym.mutta koskaan ei itse ottanut yhteyttä muuta kun pyytääkseen rahaa.
Toinen on nyt 9v ja häntä tapaan vain syntymäpäivinä ja jouluna. Yhteys hänen vanhempiinsakin on lähes olematonta, soitto pari kertaa vuodessa. Tämän äiti on minun lapseni 13v kummitäti ja ihan yhtä harvoin sieltäkin suunnalta ollaan yhteydessä, joten tasavertaisesti pelaa.
Kolmas kummilapsi on 5v ja häntä tavataan yleensä joka toinen kuukausi, kun tavataan myös heidän vanhempiaan, sekä tietty joulu ja synttärit.
Joo ihmisillä on oma elämä ja vaikka 3:n kummitäti on paras ystäväni ei tosiaan ehditä tavata kuin noin joka toinen kuukausi.
Tapaan tyttöni kummia ehkä kerran vuodessa, välimatkaa ei ole kuin 20 km. Ei ole kertaakaan muistanut tyttäreni synttäreitä, ei jouluna ei mitään. Kortti olisi kiva, lahjaa en odota. Mutta ettö muistaisi olevansa ihanan lapseni kummi.
Ei voi sille kai mitään jos ei kiinnosta. Olisi vaan kieltäytynyt kummiudesta kun sitä kysyin. Kuvittelin että välittäisi edes vähän :(
Jos voisin , irtisanoisin kummiuden tältä naiselta.
1. Kummi ilmoitti, ettei enää aio ostaa lapselle lahjoja, koska se on niin työlästä. Omalleen silti toivoo meiltä aina melko kalliitakin lahjoja. :)
2. Kummi alkoholisoitui, ja pitää tehdä kaikkensa, ettei hän olisi tekemisissä lapseni kanssa.
3. Pitää yhteyttä merkkipäivinä ja muulloinkin.
Ja toiset kummit:
1. Lähettää kortin, tulee katsomaan lasta kerran kahdessa vuodessa.
2. Ei muista lasta koskaan mitenkään, vaikka kutsumme synttäreille jne. (asuu lähellä).
3. Muistavat merkkipäivinä, muutoin eivät käy kylässä, joskus käymme itse heillä kutsumattakin.
En ole silti valittanut kummeista. Kukin tavallaan.
Kummin pitäisi tukea ja opastaa lasta kristillisessä kasvatuksessa.
Kummi ei ole lapsenvahti, lapsen "kaveri" tai lahja-automaatti.
mun ensimmäinen kummilapsi on 14v. toinen on 7kk. teinin kanssa nähtiin ennen useammin, mutta nyt harvemmin. nuorempaa nähdään muutaman kerran kuussa. mulla on aina ollut se halu olla hyvä kummi, kuuntelija, auttaja, aikuinen jolle voi puhua, kun äiti/iskä-ei-ymmärrä/jaksa ja pienimmän kohdalla ollaan otettu yökylään ilman, että vanhemmat pyytävät erikseen. tykkään ostaa jotain pientä silloin tällöin, juhlapäivinä suurempia juttuja. oman lapseni kummit ovat jättäneet näkemiset kerran viidessä vuodessa mikä on minusta liian vähän. toivoisin, että lasteni kummit olisivat edes sen kerran vuodessa tekemisissä.
ystävä sanoi mulle, että jos hän saa toisen lapsen niin musta tulee kummi. kyllä mä sanoin ihan rehdisti sille, että kiitos, ei kiitos. mulla on jo niitä kaksi, ei enempää.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisillä on kuitenkin ne omatkin elämänsä!
Mulle äitinä riittää todella paljon vähempikin, enkä silti ala nimitellä ketään kummeja huonoiksi. Koko kummius on yksi muodollisuus eikä niin merkityksellinen asia loppujen lopuksi. Minusta sä olet tuossa se ongelma vaatimuksinesi, johan se nyt oikeasti saattaa alkaa ahdistaa ihmistä jos olet koko ajan kimpussa.