8-vuotias ei halua harrastaa mitään :(

lapsi itse on kaveriasian suhteen, siis kaipaako itse enemmän seuraa vai ei? Pojallani on koulussa kavereita ja joskus jää yhden pojan kanssa leikkimään, mutta ei meillä täällä vähän syrjässä ketään käy. Mutta se ei haittaa poikaani lainkaan, aika kuluu leikkiessä ja muuta puuhaillessa. Eikä niitä kodin ulkopuolisia harrastuksiakaan siis ole. Onko teillä ongelmana enemmänkin tuo tietokoneen ja telkkarin tuijotus eli mielekkään tekemisen puute kuin kaverien puute? Kaikki eivät kaipaa paljon kavereita. Omanikin on sosiaalisesti ihan taitava, ei ongelmia, mutta viihtyy hyvin yksinkin.



T: se ekaluokkalaisen pojan äiti, joka kirjoitteli millä lie numeroilla

ettei yksinään osaa leikkiä, eikä pelata mitään. Sitten menee vain tv katseluksi ja pelailuksi pleikalla ja tietokoneella.

kyllä tuossa tilanteessa kannattaisi varmaan itse mennä mukaan leikkiin ja alkaa rakentaa vaikka legoista tai sitten luet lapselle jotain, ulkoilette yhdessä. Ja tietokoneella kannattaisi tietysti tehdä jotain "kehittäviä" juttuja, joista sitten voisit itsekin kiinnostua. Ideana on tietysti, että osoitat kiinnostusta lapseen ja hänen asioihinsa, mutta vaikka legoilla hän voisi innostua rakentelemaan itsekin alkulämmittelyn jälkeen.



Osasiko lapsi ennen leikkiä vai onko leikit ihan yhtäkkiä jääneet?



Toki kaveritkin ovat hyvästä, mutta jos yhteen sattuu kaksi poikaa, jotka ovat kiinnostuneita vain pleikkapeleistä, voi arvata, mitä he tekevät yhdessä. Ja nyt pitäisi pojan elämään minun mielestäni saada jotain ihan muuta kuin tuo viihde-elektroniikka. Tapahtuu se sitten yksin tai kaveriseurassa.

Uimahallisssa käynti, keilaus

sellainen joka tapahtuisi kodin ulkopuolella, mut olis silti oamehtoistajolloin olisit lapsesi tukena jos sieltä löytyis uusia kavereita

meillä sama juttu, lapset 7 ja 9v. ja haluavat olla vaan kotona vapaa-ajan. Minusta se on ihan ok.

meillä näin ei ole vaan poika on yksin ja ei sitten tee muuta kun katsoo televisiota ja pelaa pleikkaa tai tietokonetta. Siksi olen huolissani.

on ekaluokkalainen poika, joka ei ole ikinä ollut kiinnostunut mistään kodin ulkopuolisesta harrastuksesta. Kirjoitin kodin ulkopuolisesta ihan tarkoituksella, sillä onhan vaikka mitä, mitä voi kotonakin harrastaa. Itsekin harrastin lapsena lähinnä lukemista, kirjeenvaihtoa ja keräilyä. Eikä musta kai ihan outo tullut. Poikanikin lukee, keräilee postimerkkejä jne. ja liikkuu paljon ulkona. Koulussa on kyllä kavereita.

se ei kyllä ole hyväksi, jos koko ajan notkuu telkkarin jne. edessä. Eikö lapsesi enää leiki mitään? Meillä on pikkuautot, legot ym. vielä kovassa kurssissa. Tuntuu, ettei vuorokauden tunnit riitä kaikkeen leikkiin ja muuhun "vapaamuotoiseen".



T: se ekaluokkalaisen keräilijäpojan äiti

Jostakin ihmeen syystä tykkää käydä harrastuksissa ja ne on tosi tärkeitä. Jos noita ei ois niin pelais koko ajan ja kattos tv:tä. Lisäks on aavistuksen isokokoinen. Koita löytää joku harrastus mistä pitää, kaikkea on ihan hirveesti tarjolla. Jos liikunta ei kiinnosta niin entäs musiikki, taideharrastus, kokkikerho?

no, aikuiseksi kasvaneen 'tietokoneella lapsuutensa istuneen' miehen mielipide: älä pakota.



mikään ei ollut muksuna ärsyttävämpää kuin harrastuksien tunkeminen naamalle mitkä eivät kiinnostaneet. vanhemmille ei mennyt sitten millään korvien väliin että tietokone ja tekniikka ja kaikki älyllinen haaste oli mikä kiinnosti, mutta tähän ei kannustettu. pelit opettivat englannin taidon jo hyvin nuorena.



mainitsit että poikasi "vain pelaa tietokoneella". tämä on ilmeisesti mikä häntä kiinnostaa harrastuksena, mutta pidät tätä huonona asiana. itse löysin nuorena laajan kaveripiirin nimenomaan pelien ja internetin välityksellä. onko tämä sitten vähemmän huono vaihtoehto kuin saada "kavereita" aivottomista jääkiekkopiireistä?



nyt sitten kolmekymppisenä menestyvä it-alan ammattilainen, naimisissa ja jopa hieman sosiaalisuutta oppinut :)

meneminen uusien ihmisten kanssa ryhmään tuntuu ylipääsemättömältä esteeltä. Ja lisäksi se, ettei tarkkaan tiedä miten siellä pitää toimia.

Mun miestä kanssa lapsena kiinnosti hirveesti tietokoneet. Sai pelata ja vanhemmat hankki vermeet. Nyt on hyvin tienaava it-ammattilainen joka joutuu käyttään englantia työssään.



Jääkiekkoilijaa tms ei ois tekemälläkään saanu, on sen verran rauhaisa luonne. Ett ihan turhaan oisivat mihinkään kuskanneet. Ja mieheni on fiksu, pitää itseään kunnossa yms...

mut rajoitat tietysti koneaikaa. meillä 8v saa pelata viikonloppuisin max 2h yhteensä. helposti sitä erakoituu, jos saa kotona koko ajan pelata, olla koneella tai katsoa telkkaa. silloinhan ei tarvii muuta tekemistä miettiäkkään...

poikapuoli vietti jo lapsena tosi paljon aikaa koneella, on matemaattisesti tosi älykäs ja loistava tulevaisuus odottaa työelämässä mitä ilmeisimmin. Mutta kunto on tietämäni mukaan ihan rapakunto, jossain fysioterapiassa joskus kävi, mutta kun ei ole tottunut liikkumaan mitään vapaaehtoisesti. Että rajansa kaikella. Mutta siinä olen samaa mieltä, että urheiluharrastus ei ole ainoa harrastus!

jos häntä kiinnostaa liikunta, eikö riittäisi ihan vaikka pyöräily vanhempien tai kavereitten kesken? säännöllinen uimahallissa käyminen?



tuskin poika nyt erakoituu, jos vielä pienenä mieluummin harrastaa oman perheen kanssa.

Siksi toivoisin että harrastusten kautta sellaisia löytyisi. Meillä ei asu lähistöllä saman ikäisiä lapsia.

Ei sieltä harrastuksista kavereita löydy etenkään aralle ja hiljaiselle. Vaikka viihtyisi hyvin ryhmässä, niin tuskin kenekään kanssa tulisi niin tutustuttua että haluaisi tavata harjoitusten ulkopuolella. Useimmilla on joka tapauksessa erikseen varsianiset kaverit ja harrastuskaverit.



Jos haluat etsiä kavereita, kartoita luokkaverit ja kutsu heistä joku teille vaikka koko lauantaiksi, tai ota mukaan leffaan tai uimaan tms. Sillä lailla voisi syntyä ihan oikea ystävyys.



Minä en kyllä kannustaisi pelaamaan pleikalla ja nimittäisi sitä 8-vuotiaan harrastukseksi. Eri asia toki on jos poika touhuaa tietokoneella jotain muutakin kuin Nitromea. Silti ruutuajan rajoittamisessa on ihan oikea oma järkensä, nörttivaiheeseen voi siirtyä sitten joskus 10-vuotiaan tai mieluummin vähän yli.

lapsesi kiinnostunut legoista? Nehän on aivan rajaton maailma. Minun 14-vuotiaalleni piti ostaa niitä vielä joululahjaksi. Ja tietokoneilee paljon myös.

JOS lapsi itse haluaa harrastaa jotain, niin OK, mutta jos ei, niin ei saa pakottaa!!

hänellä niitä on. Muitakin lelujaon paljon, mutta ei tykkää niillä yksin leikkiä. Luokkakavereita käyn n. kerran viikossa, mutta asuvat sen verran kaukana, että vaativat kuljetusta. Näin sellaista luonnollista pihakaverisuhdetta pääse syntymään, että oltaisi joka ilta yhdessä puuhaamassa jotain.