Mä uskon NIIN täysin tähän tutkimustulokseen. Onnellisin lapsiyhdistelmä: 2 tyttöä
Meillä kaksi tyttöä, 5- ja 7-vuotiaat. Leikkivät nätisti yhdessä, eivät riitele, eivät metelöi.
"Kaksi tyttöä on paras lapsiyhdistelmä, jos vanhemmat haluavat taata onnellisuutensa ja rauhallisen elämän.
Brittitutkijat tulivat tulokseen tutkittuaan useita eri sisarusyhdistelmiä yli 2000 perheessä, joissa on alle 16-vuotiaita lapsia, kertoo Telegraph-lehti.
Kaikissa tapauksissa kaksi tyttöä takasi rauhallisimman elon, sillä nämä välttivät todennäköisimmin riitelyä, käyttäytyivät muutenkin hyvin, olivat suhteellisen hiljaa ja uskoutuivat vanhemmilleen.
Tilanne muuttui kuitenkin täysin, kun tyttöjen määrä kaksinkertaistui.
Neljän tytön vanhemmat olivat kaikkein onnettomimpia ja kokivat lauman kanssa pärjäämisen vaikeaksi. Kysyttäessä he olisivat kuitenkin valmiit hankkimaan saman määrän lapsia, jos saisivat päättää nyt.
Yleinen sääntö oli, että onnellisuus väheni, mitä enemmän lapsia oli. Kahden tytön jälkeen seuraavaksi parhaimmat yhdistelmät olivat tyttö ja poika sekä kaksi poikaa."
Kommentit (69)
enkä ollut uskoa korviani, kun kolmatta odottaessani MONI kysyi ihmeissään miksi me kolmas haluttiin, kun meillä on jo tyttö ja poika... Uskomatonta!
Jokainen enemmän kuin yhden lapsen haluava vanhempi haaveilee, että olisi molempaa sukupuolta olevia lapsia. Pääsee tutustumaan molempiin maailmoihin. Montako vähintään kolmilapsista perhettä tiedätte, jossa kaksi vanhinta lasta on samaa sukupuolta vs. vähintään kolmilapsiset perheet, joissa kaksi vanhinta on eri sukupuolta?
aloin odottaa kolmatta lasta. Esikoinen on poika ja kakkonen tyttö. Mutta hänellä meni hermot jo toisen lapsen kanssa, kun olikin tyttö, eikä poika, kuten HÄN oli toivonut. Ja kun aloin odottaa kolmosta anoppi kysyi: "Miksi sä vielä haluat lapsen, kun sait sen tyttös jo? Tarviiko ottaa riski, että tulee toinenkin tyttö?" Itsekin kyllä toivoin poikaa, kun tytöt on mun mielestä vähän outoja ja raskaita ;) Mutta ihan anopin vuoksi toivoin myös tyttöä :)
joten en odota sitä lapsiltakaan. Elämää saa kotona olla ja pitääkin olla!
t.3 pojan äiti/äitipuoli
Niin kuin ihmisen onnellisuus riippuisi pelkästään lasten määrästä ja sukupuolesta!
tyttö ja poika ja on niiiiiin mahtavaa kun on 2 lasta ja molemmat vielä eri sukupuolta =)
Tosin nyt odotan kolmatta!
Omasta mielestä metelöiminen ja riitely on osa elämää, jos olisin kaivannut hiljasuutta niin olisin hankkinut nukkeja.
siten, että saan olla rauhassa. Onneksi lapsenikaan eivät anna minun olla rauhassa ja pysyisivät pois tieltä. Onnellisuuttani on juuri se, että huomaa lapsetkin meidän perheessä.
että ennemmin määräävä tekiä on tempperamentti ja muuten luonne kuin sukupuoli.
Jotkut aikuiset eivät "kestä" lasten mesoamista ja toisista se on ihan normaalia. Ja jotkut lapset leikkivät kiltisti ja nätisti toisista lähtee ääntä.
Ja itse olen tytön ja pojan äiti. Ikäeroa 2 vuotta. Ja hyvin onnellinen lapsistani. (Ääntä ja elämää löytyy mutta myös kilttiä yhdessä leikkimistä
Ei mulla ainakaan mitään ole sitä vastaan, mutta en mä itse tollasta haluaisi, en todellakaan!
tyttö paljon poikaa kiltimpi. Ehkä jo vähän liiankin kiltti, antaa kaikki asiat pikku-veljelleen periksi, ym. Uskon että on samanlainen tarhassakin ja olen yrittänyt selittää että omaa tahtoa saa olla, eikä kaikkia asioita pidä antaa periksi. Hänen luonne nyt vaan on sellainen, toivottavasti vahvistuu vanhemmiten.
Mä stressaannun hyvin nopeasti veljeni luona, jossa on 3 vilkasta poikaa. Melkein koko ajan joku kähinä menossa ja hirveä meteli. Vähemmästäkin alkaa stressihormonit kohota.
Ei ihme että poikien määrä korreloi käänteisesti äidin elinikään!
Mutta ehkä jonkun temperamentiin sopii tuollainen enemmän tai vähemmän jatkuva "sotatila".
Minä kuitenkin viihdyn paremmin rauhallisessa ympäristössä. Onneksi siis sain nämä rauhalliset tytöt enkä veljen settiä :)
tytöilläsi olisikaan jos siellä ei olisi yhtään poikaa... He voisivat ryhtyä lesboiksi ja hoitaa sitten nukkeja joukolla! eikä tarttis naputtaa ukolle koskaan sukkien jättämisestä latttialle ;)
Tai sit hei... onneksi on meitä jotka jaksaa kasvattaa ihania poikia maailmaan! Ja onneksi on sellaisia luonteita joita ei haittaa melu ja action ympärillään... Onneksi on myös meitä kun on myös heitä jotka eivät jaksa...
t. 2 pojan ja 1 tyttären ylpeä ja onnellinen äiti.
tutkimuksessa ei ole olleet meidän tytöt mukana :D
Pippurisempia pakkauksia saa haeskella kaukaa! Ja se mielikuvituksen määrä on kyllä aivan järjetöntä...
kuulisi tästä.Minä ja siskoni tapeltiin niin paljon, että ei pahemmasta tietoa.Tapeltiin vaatteista, toisen ulkonäöstä, poikaystävistä ja kaikesta mahdollisesta. Itse olin myös perhanan villi pienenä, joten se siitä rauhallisuudesta myös
Odota vain, kun kuukautisralli ja muut ihanat tyttöjutut käynnistyy, niin sitten voit miettiä tätä tutkimusta.
Aivan naurettavaa unohtaa lapsen luonne ja onnellisuuden subjektiivinen kokemus tästä tutkimuksesta.
Ja toisaalta kyllähän ammattikasvattajatkin sen tietävät että poikajoukosta lähtee yleensä enemmän ääntä kuin tytöistä.
Aivan naurettavaa unohtaa lapsen luonne ja onnellisuuden subjektiivinen kokemus tästä tutkimuksesta.
Ikäeroa meillä on vajaa 3v. Koskaan emme leikkineen yhdessä kun olimme pieniä. Teineinä emme kulkeneet samoissa porukoissa, emme uskoutuneet toisillemme.
Me emme ainakaan sovi tuohon muottiin.
Minulla on jo aikuiset lapset, tyttö ja poika.
Heillä on hyvä sisaruussuhde.
3 pikkuveljestään. Lapset on erilaisia.
Voi paljonkin pitää paikkaansa?
T: Onnellinen tytön ja kahden pojan äiti
ps. omaa onnellisuutta on varmasti avittanut se että olen tehnyt lapset isoilla ikäeroilla, silti ääntä meistä lähtee :)
on kaksi poikaa neljän vuoden ikäerolla. Noin yksitellen ovat aika rauhallisia, kilttejä muksuja, mutta kun ovat yhdessä, volyymitaso nousee välittömästi ja nyrkit heiluvat. Kypsyttää. Ja silti ovat toisilleen rakkainta maailmassa.
Ja toisaalta kyllähän ammattikasvattajatkin sen tietävät että poikajoukosta lähtee yleensä enemmän ääntä kuin tytöistä.
Pakko ihan alkuun sanoa että en pidä ollenkaan sanasta "ammattikasvattaja". Yleensä kun nämä "ammattikasvattajat" tuppaavat olemaan aika yksioikoisia mielipiteidensä kanssa.
Mutta niin. Kyllä voin kertoa että tytöistä lähtee ääntä ihan samalla tavalla kuin pojistakin. Kiljumista (ja sitä on PALJON), kikattamista, vähän lisää kiljumista, itkua ja huutoa löytyy.
Ja ei muuten ole iällä väliä. Aikuiset naiset pitää muuten baareissa kovempaa ääntä kuin miehet. ;)
Leikkivät paljon yhdessä, pojasta kasvaa siskon myötä empaattisempi kuin ilman siskoa kasvaneista pojista. Tyttö taas tottuu jo lapsesta asti toimimaan myös poikien maailmassa ja ymmärtämään heidän erilaisuuttaan.
Tyttö-poika sisaruksilla ei ole myöskään niin paljoa sisarkateutta kuin samaa sukupuolta olevilla sisaruksilla.
Aika monella on kuitenkin mm. eri sukupuolta olevia sisaruksia. Minä esim. olen saanut poikien maailmasta ihan tarpeeksi jo kahden veljen kautta, ihan tuttua juttua on nyt oman pojan kanssa.
Ja kolme lasta on nykyään jopa statusjuttu, ei siinä sukupuoli ratkaise. Kolmilapsisten perheiden suhteellinen osuus on kasvanut huimasti viim. 10 vuoden aikana.