Lue keskustelun säännöt.
Mä uskon NIIN täysin tähän tutkimustulokseen. Onnellisin lapsiyhdistelmä: 2 tyttöä
12.04.2011 |
Meillä kaksi tyttöä, 5- ja 7-vuotiaat. Leikkivät nätisti yhdessä, eivät riitele, eivät metelöi.
"Kaksi tyttöä on paras lapsiyhdistelmä, jos vanhemmat haluavat taata onnellisuutensa ja rauhallisen elämän.
Brittitutkijat tulivat tulokseen tutkittuaan useita eri sisarusyhdistelmiä yli 2000 perheessä, joissa on alle 16-vuotiaita lapsia, kertoo Telegraph-lehti.
Kaikissa tapauksissa kaksi tyttöä takasi rauhallisimman elon, sillä nämä välttivät todennäköisimmin riitelyä, käyttäytyivät muutenkin hyvin, olivat suhteellisen hiljaa ja uskoutuivat vanhemmilleen.
Tilanne muuttui kuitenkin täysin, kun tyttöjen määrä kaksinkertaistui.
Neljän tytön vanhemmat olivat kaikkein onnettomimpia ja kokivat lauman kanssa pärjäämisen vaikeaksi. Kysyttäessä he olisivat kuitenkin valmiit hankkimaan saman määrän lapsia, jos saisivat päättää nyt.
Yleinen sääntö oli, että onnellisuus väheni, mitä enemmän lapsia oli. Kahden tytön jälkeen seuraavaksi parhaimmat yhdistelmät olivat tyttö ja poika sekä kaksi poikaa."
Kommentit (69)
tytön perheet ovat noin onnettomia. Voi raukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästähän tämä palstamammojen poikaviha saa vain lisäpontta..
Joo, ehkä saattavat tytöt olla rauhallisempia lapsina, mutta tämäkin on taas temperamenttikysymys.
Serkullani on samanikäinen tyttö kuin poikani. Tämä tyttö on paljon riehakkaampi kuin poikani.
Ystävälläni on myös poika. Minun poikani on taas riehakkaampi kuin hän vaikka poikani on moniin lapsiin verrattuna todella rauhallinen.
Voi kyllä olla että tuosta rauhallisesta pojastani tulee teininä vaikea, mutta nyt voin vannoa että meillä on rauhallisempaa kuin serkkuni luona ja riehakkaampaa kuin ystäväni perheessä. =D
Itseäni henk. koht pelottaa jos saan tytön. Tiedän itse minkälaista on olla ns. vaikea tapaus teininä ja tiedän mitä kaikkea tytöt (jopa ne kiltitkin) puuhaa vanhempien selkien takana.
Toisaaltahan tämä on sitä autuasta tietämättömyyttä poikien elämistä, mutta pojat pääsevät useimmin helpommalla teini-iästä kuin tytöt. AInakin verrattuna omaan ja parhaan ystäväni (mies) teini-ikiä.
Itselläni on muuten isosisko ja välillämme on 2-vuotta ikäeroa. Olimme kuulemma leikkineet nätisti keskenämme kunnes siskoni meni kouluun ja tämän jälkeen aloitimme tappelemisen joka kesti siihen asti kunnes minä täytin 22.
Että ei se niin auvoisaa sisarten välillä aina ole.
Itselläni on vain yksi sisko, juuri ideaalilla 2v. ikäerolla... Ja kyllä, me kyllä riideltiin verissä päin useammin kuin kerran. Toki yleensä silloin kun oltiin kahdestaan kotona.
KYLLÄ, olimme kilttejä, rauhallisia, huomaamattomia, tottelevaisia. Kotona ja koulussa. Minut yksinkertaisesti kasvatettiin liian kiltiksi, mistä kärsin nyt aikuisena.
Itse olen AINA halunnut lapsia molempia sukupuolia - ja ehdottomasti enemmän kuin kaksi. Nyt meillä on poika, tyttö, tyttö ja toinen poika tulossa. Lapsemme eivät - luojan kiitos - ole rauhallisia nössyköitä - vaikka kilttejä ovatkin. Lapset ovat ihania, kovaääänisiä, impulsiivisia, mielikuvituksekkaita, ROHKEITA, sosiaalisia, iloisia, onnellisia, riehakkaita... Mitä vielä :-)
Kuten joku edellä vastannut sanoi: Kasvatan tulevia pärjääjiä - en huomaamattomia harmaita hiirulaisia.
Meillä lapset todella näkyvät ja kuuluvat - juuri niin kuyin PITÄÄKIN! Elämä on ihanaa!!!!!
Mutta itse kiinnitin myös huomion tuohon, että onnellisuusko tarkoittaa tuota, että lapset ovat hiljaa!
Mulla kahden pojan kanssa onnellisuus tulee siitä, että näen kasvatustyöni tuloksen heissä. Eli he eivät ole automaattisesti hiljaa ja huomaamattomasti aina. Mutta kasvatuksen myötä he ovat sitä tarvittaessa. Ja se palkitsee, kun vanhempi näkee lasten hyvästä käytöksestä, että jotain on kasvatustyössä mennyt oikeinkin.
Kunhan tuo meidän tyttökin vähän kasvaa, niin sitten näen senkin, että onko meillä tytön kasvattaminen sitten kuinka erilaista kuin poikien.
niin helpolla on päässyt toisen pojan ja toisen tytön kanssa. Haastetta on sitten riittänyt vuorostaan toisen pojan ja toisen tytön kanssa. Eli meitä sisaruksia on 2 tyttöä ja 2 poikaa, jotka toki nyt olemme jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen onnellinen lapsistani. Ikäeroa on vaan lapsilla liikaa, eivät leiki yhdessä kuin joskus pienen hetken.
Oisin varmaan yhtä onnellinen vaikka oisivat poikia!
murrosikäiset tytöt.. ei kamala!
tule sit uudestaan kehumaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lapsemme pitävät ääntä. Toivottavasti muuttavat pian pois, sillä heidän tupakansavunsa häiritsee meitä.
mitä vaivattomampia ja huomaamattomampia lapset ovat.
Meillä on iso perhe, monenikäisiä lapsia ja on tullut koettua tuo kahden rauhallisen ja kiltin tytön kannsa eläminen kuten myös villin poikakolmikon kanssa tahkoaminen.
Ja toki tuo poikaporukka on vaatinut vanhemmilta enemmän, mutta myös niitä huippuhetkiä on ollut noiden kanssa. Enemmän tunteita laidasta laitaan.
En silti sanoisi että onnellisempia oltiin silloin kun perheeseen kuului ne kaksi kilttiä tyttöä, kuin myöhemmin poikien kanssa.
Sitten tuo tappelun määrä ei todellakaan riipu lasten sukupuolista, enemmän luonteista ja temperamentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (nainen) ja siskoni, vuoden ikäero, inhosimme toisiamme teininä ja pikkulapsena lähinnä tapeltiin.
Omat lapseni poika ja tyttö, vuoden ikäerolla (nyt jo koululaisia), ovat leikkineet hienosti yhdessä 1 vuotiaasta asti. Ovat kuin kaksoset, todella kiintyneet toisiinsa.
Yrittävät leikeissä huomioida nyt myös pienimmäistämme, joka on kylläkin useamman vuoden nuorempi eli leikkivät yhdessä, mikäli isommat siihen taipuvat. Eihän se tasaveroista leikkimistä ole.
Ei sitten tullut mieleen, että kyseessä olisi luonne-erot, ei sukupuolierot?
Ja todellakin monen mielestä parasta leikkiä on hiljainen nysväys (tytöt) vaikka yhtä rehdisti ja rehdimminkin voivat leikkiä pojat. Heistä vaan tuppaa lähtemään enemmän ääntä ja liikettä. Karkeasti yleistäen.
terv pojan ja 2 tytön äiti
niin ei kannata hankkia enempää lapsia? Jos tulee lisää tyttöjä niin tulee onnettomaksi? Nainkö tätä tulee tulkita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olis hiljaa ja kauniisti koko ajan. Niistähän kasvais ihan kynnysmattoja. Mä olen onnellinen, kun mun lapset riitelee, sopii riitansa, pitää elämää, nauttivat lapsuudestaan, hulluttelevat ja käyttäytyvät joskus vähän kyseenalaisesti :)
Ja sukupuolella tai lasten määrällä ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Meillä lapsia on kolme ja he ovat reippaita, kohteliaita, sosiaalisesti taitavia, sopivasti kyseenalaistavia ja niin rakkaita.
ikähaitarilla 16v-5kk
Ehkä mua on siunattu mukavilla lapsilla tai mä osaan kasvattaa lapseni oikein.
Eipä ole ollut ongelmia kenenkään kanssa, matkustettu ympäri maailmaa tämän köörin kanssa ja koskaan kukaan ei ole meille sanonut, et olis huonosti kasvatettuja lapsia. Päinvästoin.
Lisääkin lapsia ottaisin mielelläni, mutta ei voi enenpää.
En usko moiseen soopaa, ei se ole sukupuolesta tai määrästä kiinni, se on vanhemmista itsestään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen enemmän kuin yhden lapsen haluava vanhempi haaveilee, että olisi molempaa sukupuolta olevia lapsia. Pääsee tutustumaan molempiin maailmoihin.
Montako vähintään kolmilapsista perhettä tiedätte, jossa kaksi vanhinta lasta on samaa sukupuolta vs. vähintään kolmilapsiset perheet, joissa kaksi vanhinta on eri sukupuolta?
enkä ollut uskoa korviani, kun kolmatta odottaessani MONI kysyi ihmeissään miksi me kolmas haluttiin, kun meillä on jo tyttö ja poika... Uskomatonta!
Jokainen enemmän kuin yhden lapsen haluava vanhempi haaveilee, että olisi molempaa sukupuolta olevia lapsia. Pääsee tutustumaan molempiin maailmoihin. Montako vähintään kolmilapsista perhettä tiedätte, jossa kaksi vanhinta lasta on samaa sukupuolta vs. vähintään kolmilapsiset perheet, joissa kaksi vanhinta on eri sukupuolta?
minä olen aina halunnut poikia ja luojan kiitos niitä myös monta saanut.
Mikään ei ole rasittavampi kun teini-ikäinen tyttö, paitsi kaksi teini-ikäistä tyttöä.
Jokainen enemmän kuin yhden lapsen haluava vanhempi haaveilee, että olisi molempaa sukupuolta olevia lapsia. Pääsee tutustumaan molempiin maailmoihin. Montako vähintään kolmilapsista perhettä tiedätte, jossa kaksi vanhinta lasta on samaa sukupuolta vs. vähintään kolmilapsiset perheet, joissa kaksi vanhinta on eri sukupuolta?
Haluaisin vielä neljännen ja toivon että sekin on samaa sukupuolta.
Tytöillä usein ne mielenkiinnon kohteet ovat sellaisia että meteliä ja riehumista ei synny niin helposti.
Mun tytöt mm. askartelevat ja piirtävät yhdessä, leikkivät pehmoilla jne. Kyllä ne silti puolensa osaa pitää! Tarpeen mukaan puolustautuvat ja puolustavat myös toisiaan hyvinkin ärhäkkäästi ja kovalla äänellä.
Jos on keskinäistä kiistaa, se ratkaistaan sanallisesti, ei fyysisesti (niin kuin pojilla monesti on tapana).
Minun pitää hävetä ja olla suunnattoman onneton koska minulla on vain kaksi tyttöä eikä yhtään poikaa.
En saa siis olla onnellinen näistä kahdesta välillä keskenään leikkivästä ja välillä tappelevasta lapsesta.
Minun tulee valmiiksi rasvata hirttoköysi ovathan nuo tytöt kohta murrosiässä. Ai ai kyllä sitten minua käy sääliksi.
Mutta muistakaa jos ja kun nämä kullanmurut joskus saa lapsia niin yleensä isovanhemmista äidin äiti on se läheisin. Toki on poikkeuksia sitä en kiellä, mutta jos tarvitsen apua ja olkapäätä niin soitan itse äidilleni. Onhan minulla maailman paras äiti kaikkine virheineen.
Molemmissa ikäero 1,5 vuotta. Ja tappeluja on! Päivittäin! Mutta sitten myös sitä ihanaa ja rauhallista yhdessä leikkimistäkin.
Tiedän vielä kolmannen perheen, jossa kaksi tyttöä (enemmänkin tuttavia kuin läheisiä). Heidän tyttönsä eivät koskaan riehu eivätkä tappele. On suloista, kun halailevat toisiaan. Ikäeroa tosin on reilu 2 vuotta. Mutta jotain järkyttävän ahdistavaa tuossa perheessä on. Kukaan ei korota ääntään, kukaan ei koskaan riehu. Tytöt käyttäytyvät kuin pikkuaikuiset.
Itselläni on kaksi vilkasta ja energistä poikaa, ja ehkä sitten sen takia pidän paljon normaalimpana noita nahistelevia tyttöperheitä ja tulen paremmin toimeen heidän vanhempiensakin kanssa. Ei pienten lasten kuulu hillitä ja hallita tunteitaan noin. Jos he eivät tunne koskaan voimakkaita (negatiivisia) tunteita, miten he oppivat tunnistamaan ne?