Toivoisin lapselleni sisarta lyhyellä ikäerolla, mies ilmoitti lapsiluvun olevan täynnä :(

että ensi kuussa voi olla taas jo uusi mielipide.

mutta saattavat tulevaisuudessa olla hyvinkin läheisiä. Mun miehellä ja sen veljellä on 5 vuotta ikäeroa ja ovat koko ajan puuhaamassa kaikkea yhdessä.

Meillä on kaksi ihanaa lasta. Vanhempi on eskarissa, nuorempi puoli vuotias. On aika selvää, että sisaret eivät paljoakaan tulee "toimimaan"/leikkimään yhteisiä leikkejä 6 vuoden ikäerosta johtuen. Vanhempi lapsi on aina ollut "yksinäinen" ja toivonut sisarta. Nyt pelkään, että myös nuorempi on yhtä yksinäinen kun sitä sisarusta ei miehen mielestä enää tehdä.

Tämä on kai vain pakko hyväksyä. Vielä pari kuukautta sitten mieskin halusi ehdottomasti kolmannen lapsen, nyt ei sitten missään nimessä. Ja syitä löytyy rahasta aikaan ja kaikkea siltä väliltä. Jotenkin on kamalan petetty olo. Minun täytyy hyväksyä että lapsiluku on täynnä ja mennä "miehen halujen" mukaan. Toisaalta jos kolmas tulisi, niin silloinhan mentäisiin minun halujeni mukaan, ymmärrän kyllä senkin..

Työkaveri puhu kerran että haluaisi toisen lapsen,mutta mies ei.Hänellä oli juoni koska halusi toisen lapsen niin palavasti..Hän oli tehnyt kondomiin reikiä nuppineulalla.

Toinen ja kolmas lapsi(kaksoset:D) sai alkunsa,eikä mies saanut koskaan tietää totuutta;)

Mulla ja siskolla on tosi pieni ikäero, eikä olla oikeastaan koskaan oltu kavereita. Molemmilla oli viimeistään koulussa ihan omat kaveripiirit ja kotona kahdestaan ollessa lähinnä kinasteltiin sohvapaikoista.



Sama juttu oman lapseni kanssa: 11-vuotiaalla on todella hyvä kaveripiiri, vanhimmat kaverit ovat päiväkodiajalta asti pysyneet rinnalla. Joka vuosi tulee uusia kavereita, eikä todellakaan ole koskaan valittanut yksinäisyyttä. Pikkusisko tuli 10 vuoden ikäerolla ja tuntuu siltä, että sisko on vain bonusta.

ja vaikka alkuun toivoin ehkä 2-3 lasta, niin totesimme miehen kanssa yksissä tuumin, ettei tule meille muita lapsia kuin tämä ainut! itse olen ainut lapsi ja miehellä useita sisaruksia. en koe että olisin mistään jäänyt paitsi ilman sisarusta!



haluamme tarjota tälle ainoalle lapselle parhaan mahdollisen alun elämään, emme koe että meistä olisi usean lapsen vanhemmiksi!! osin itsekkäistäkin syistä (muutakin elämää kuin vain lapset) ja yksi lapsi kulkee todella helposti mukana kaikessa, hän saa jakamattoman huomion vanhemmiltaan, raha ei tule esteeksi missään harrastuksessa tms, ja sosiaalisia kontakteja lapsiin hän saa kyllä muutenkin ja oppinee ottamaan muut huomioon ilman sisarustakin!!



ehei, ei toista lasta meille! :)



tämä meidän ratkaisu sopii meille,muut tehköön niinkuin parhaaksi näkee,toisinaan täytyy tehdä yhteisiä kompromisseja, kyllä molempien täytyy haluta useampia lapsia, ei mielestäni ole oikein että vain toinen haluaa ja toinen pitkin hampain suostuu...

ja kyllä vaan ollaan leikitty yhdessä. Ainoa vaikea aika oli silloin kun isosisko meni ylä asteelle. Silloin hän usein ajoi minut pois huoneestaan kun oli kavereita kylässä, mutta salaa iltaisin leikimmekin sitten barbeilla.

Hyvänä puolena täytyy sanoa, että olen ehkä ikäistäni vanhemman oloinen, kun olen siskon kanssa niin paljon aikaa viettänyt.

On aika selvää, että sisaret eivät paljoakaan tulee "toimimaan"/leikkimään yhteisiä leikkejä 6 vuoden ikäerosta johtuen. Vanhempi lapsi on aina ollut "yksinäinen" ja toivonut sisarta. Nyt pelkään, että myös nuorempi on yhtä yksinäinen kun sitä sisarusta ei miehen mielestä enää tehdä.

hmm. Teillä toivotaan sisarta? Voisihan se lapsi olla yhtä hyvin poikakin. :) Eikä ne tytöt ja pojat välttämättä yhtään sen enenpää tykkää leikkiä keskenään, vaikka kuinka olisivat samanikäisiä.

Eikä tuosta ikäerosta ja leikeistä voi vielä mennä mitään sanomaan. Toinenhan on vasta puoli vuotias! Katselet nyt rauhassa tilannetta eteenpäin. Varmasti touhuavat vielä paljonkin yhdessä kunhan pienempi kasvaa, oppii kävelemään ja alkaa olla legon rakentelu iässä.

mielestäni 5-6 vuotta on juuri hyvä ikäero, ja sitä olen kaavaillut omille lapsilleni.

itselläni on 5 vuotta vanhempi veli, ja todellakin leikittiin ( ja myös tapeltiin ) yhdessä ihan samalla tavalla kuin muutkin. kaipa veljestä oli kivaa hauskuuttaa pikkusiskoa. suostui leikkimään jopa pehmoleluilla "tyttöjen leikkejä" välillä ;) joskus murehdin, että kun veli täyttää 18 niin kaikki kiva loppuu, mutta sekin oli ihan turha pelko. vanhempana sitten pelattiin koripalloa, tietokonepelejä, käytiin lenkillä yhdessä jne.

Meillä tilanne on toisin päin, mies haluaa lisää laspi mutta minusta lapsiluku on täynnä. meillä on poika vajaa kolme vuotta ja tyttö täytti juuri vuoden, he leikkivät paljon tällä hetkellä yhdessä.

Ei se kuopus samalla tavalla itseään tule kokemaan ainoaksi lapseksi kuin esikoinen. Vaikka ikäeroa onkin näin paljon tulee lapsilla olemaan paljon seuraa ja iloa toisistaan. Liian lähekkäin lasten hankkiminen on usein vaikea juttu, eikä välttämättä ole kummallekaan lapselle eduksi.



Ajatus kolmannesta lapsesta varmasti tässä udessa tilanteessa miestäsi kauhistuttaa, voi kuitenkin hyvin olla että kun esikoisenne on yltänyt kolmenvuoden ikään ja asiat kummasti rauhoittuneet silloin saattaa miehelläsikin olla toiset ajatukset.

on 2v9kk. Ja ovat leikkineet yhdessä eli sama kehitysvaihe päällä heillä koko ajan.



2. ja kolmannen lapsen ikäero on 3v10kk ja se on liikaa. He riitelevät koko ajan.



1. ja 3. lapsi eivät myöskään leiki leikkejä keskenään (vaikka kaikki lapset samaa sukupuolta). Mutta isoveli tykkää lukea kirjoja pikkuveljelle ja opettaa uusia taitoja (pyörällä ajo jne). Eli esim. lego-leikit ei suju heillä yhtään yhdessä.



Jos olisin saanut valita itse vapaasti lasten ikäerot niin näin jälkikäteen minusta 1,5-2 vuotta aina lasten välissä on hyvä ikäero. Toki se on rankkaa pikkulapsiajan, mutta myöhemmin helpottaa.

Jos olisin saanut valita itse vapaasti lasten ikäerot niin näin jälkikäteen minusta 1,5-2 vuotta aina lasten välissä on hyvä ikäero. Toki se on rankkaa pikkulapsiajan, mutta myöhemmin helpottaa.

Meillä kolme lasta 1,5-2v ikäeroilla. Leikit menee suhteellisen hyvin yksiin, vaikka tappelujakin on paljon. Eritoten 1,5v. ikäero on ollut hyvä. Ovat myös koulussa peräkkäisillä luokilla.

Mitä tulee ap:n tilanteeseen niin jotenkin hieman hämmästelen sitä, että kun puhetta on ollut kolmannesta lapsesta niin yhtäkkiä perutaankin. Kyllähän yhden pikkulapsiajan jaksaa vaikka päällään seisten jos tietää miten onnelliseksi se tekee kumppanin kun tästä on jo etukäteen sovittukin.

ja todella paljon ovat yhdessä.

Pienempi (nyt 1.5v) jumaloi isoveljeään ja isoveli nauttii kun saa pienen kanssa olla.

Todella toimiva ikäero meille. Itse en olisi missään nimessä halunnut lapsia pienellä ikäerolla.

Halusin suoda molemmille ajan olla se perheen "vauva", saada läheisyyttä ja huomiota ja itsekään en olisi jaksanut kahta pientä samaan aikaan.



Läheltä seurannut muutamia perheitä, jossa lapset 1-2 vuoden ikäerolla ja kyllä siltä vielä pieneltä esikoiselta odotetaan "äkkikasvamista" ja äidit ihan poikki ja jatkuva marmatus siitä kun on niiiiiiin raskasta.

Pahimmillaan sitten vielä se alle 3v esikoinen tarhaan, kun ei jakseta hoitaa kahta pientä itse.



Mutta jokainen tavallaan. En vaan ymmärrä ajatusta, että lapsia tehdään vaan siksi, että saadaan "leikkikaveri" toiselle.

Ja jos miehesi ei halua, niin sinun on tyytyminen siihen. Kyllä toive lapsesta pitäisi olla molempien ja jos toinen ei halua niin sitä pitäisi kunnioittaa. Ehkä miehesi ajattelee juuri sitä, että arki käy liian raskaaksi kahden pienen kanssa.