Kotitöihin hukkuu!!! Vaikka jatkuvasti ja kokopäiväisesti tekeekin!
Olen kotiäiti, ja niin väsynyt ja turhautunut tähän jatkuvaan siivoukseen.
Joka päivälle on pyykkäystä, viikkausta, imurointia (varsinkin tähän aikaan vuodesta sitä imuroitavaa riittää), tiskaamista, pöytien pyyhkimistä, lattian pesua, vessanpesua, ruoanlaittoa, järjestelyä, järjestelyä, järjestelyä.. jätteiden lajittelua ja kuskaamista jätepisteisiin.
Lisäksi on paljon muutakin hommaa, esimerkiksi tänään olen normaalin pyykin lisäksi pessyt pari koneellista talvivaatteita (ja lisää on!!) ja käynyt läpi lasten pieniä vaatteita ja lajitellut niitä kierrätykseen vietäväksi. (milloinkohan nekin ehtisi viedä). Kaikkien talvikengät, monot ja luistimetkin pitäisi puhdistaa ja viedä säilytykseen. Ja kerätä jääkiekkomailat ja kiekot ja sukset jne ja varastoida.
Ikkunat pitäisi pestä, verhot tuulettaa ja/tai pestä ja vaihtaa.
Koko talven olen käynyt läpi huushollin laatikoita ja komeroita, ja vielä olisi monta kansiollista erilaisia lippusia ja lappusia, lasten koulutiedotteita ja laskuja ja vakuutuskirjoja ja veroläpysköitä käytävänä läpi, ne pitäisi lajitella roskiin, paperinkeräykseen tai tuhota silppurissa.
Sauna ja kylppäri kaipaisi perusteellista pesua.
Parveke pitäisi pestä katosta lattiaan + parvekelasit.
Mua väsyttää... ja turhauttaa... ja väsyttää...
Kommentit (58)
On kolme lasta ja omakotitalo. Lasten harrastuskuviot ja pienimmän hoito lohkaisee töidemme jälkeen ison osan ajasta. Koti pysyy peruskuosissa jokapäivä kotitöistä huolehtimalla. Kaikki selvimiset ja kausihommat tuovat sitten jo ongelman ja olenkin todennut että yksi tällainen homma per päivä siis vapaa päivä luonnistuu, enemmästä ei tarvitse haaveilla. Meillä on ikkunat pesty sitten kesän kynnyksellä, koska tässä vikonlopussa nämä talven juttujen pois laittaminen oli tärkeämpää. Olen huomannut että jonkinlaisen perussiisteyden ylläpito on ok. Mutta muuten en viitsi paineita kotitöistä ottaa. Tämänkoisessa perheessä, kun on kovin katoavaa, vaikka kuinka jynssää, eikä sitten jaksa enää lasta kohdata. Enkä ole tosiaankaan lapsia koskaan hoitoon kuskannut, jotta jynssäisin taloa.
Olen töissä päivät sairaalassa erikoislääkärinä ja 2 alle kouluikäistä lasta. En ole koskaan kokenut hukkuvani kotitöihin. Meillä ei ole liikaa tavaraa nurkissa, mikä on minusta tärkeää, että paikat pysyy siistinä. Teen usein viikonloppuna viikon ruuat edes puoliksi valmiiksi niin siihen ei mene töiden jälkeen liikaa aikaa, siivooja käy kerran viikossa. Pyykkikoneen laitan joka ilta päälle ja viikkaan puhtaat kaappeihin. Ainut mistä en tykkää on silittäminen. Iltaisin miehen kanssa siistimme asunnon ja pyyhimme pöytätasot ym ja laitamme tavarat paikoilleen. Meillä on aina siistiä ja puhdasta enkä voisi muunlaisessa kodissa asua.
"siivooja käy kerran viikossa"
Meillä ei käy. Ei ole varaa siivoojan palkkaamiseen.
t. viiden lapsen työssäkäyvä äiti
Onpas teillä tolkuttomasti pyykkiä! Me taidetaan päästä helpolla, kun lapset eivät harrasta urheilulajeja. Pyykkiä meillä pestään kerran viikossa! En viitsi pyörittää isoa konetta puolityhjänä kesken viikkoa.
riippuu myös siitä, miten asunto on suunniteltu. Meillä on todella huonosti suunniteltu alakerta; eteinen on neliön kokoinen ja aukeaa suoraan olkkariin, niin että lapsen leikkunurkkaus on heti eteisen oven vieressä. Vaikka lapsi riisutaan heti eteisessä ja siivoan koirasta enimmät sotkut pihalla ennen kuin tuon sen sisälle, niin kuraa, hiekkaa ja koirankarvoja tulee väistämättä eteisestä sisälle - suoraan siihen missä taapero istuu ja kehittelee leikkejään. Jos ei halua, että kaikki se törky tarttuu lapseen, on pakko imuroida ja pyyhkiä lattiat päivittäin - sen lisäksi siis, että jokaisen ulkoilukerran jälkeen lattialta otetaan roskat lastalla. Edellisessä asunnossa oli iso tuulikaappi ja sen lisäksi pitkä eteinen, eikä sotkua todellakaan tällaisia määriä. Kylppärikin avautui suoraan eteiseen, niin että koiran sai pestyä nopeasti (joo, on kuravaatteet mut matala koira on silti yltä päältä kurassa keväisin ja syksyisin) ja siinä pesussa irtokarvakin jäi kylppäriin. Nyt voi vapaasti valita, kantaako kuraisen koiran yläkertaan pesulle (jolloin omat vaatteetkin on likaiset) vai pyyhkiikö vain turkin ja siivoaa sitten useammin. Olen minäkin elänyt ajan, jolloin ihmettelin miksi joissakin perheissä siivotaan jatkuvasti - en silloin tiennyt että kohta minäkin kuulun tuohon porukkaan.
Kroonisesta sotkusta kärsivät ne, jotka eivät ikinä heitä mitään ajoissa pois tai säästävät kaikkea skeidaa, koska "sitä voi joskus tarvia".
meillä on tämä ongelma. Miehellä on tolkuton määrä kaikkea paskaa, jota on koko elämänsä kerännyt. Kun muutettiin yhteen aikoinaan, mulla oli varmaan kymmenesosa siitä tavaramäärästä mitä miehellä oli. Itse en keräile erityisesti mitään, mulle esineillä on vain käyttöarvo.
Joskus jotain vanhoja lehtiä mies suostuu heittämään pois, mutta vielä on näköjään esim. tietokonelehtiä 2000-luvun alkupuolelta. Koko ajan tulee postiluukusta muita harrastelehtiä, jotka lukee "sitten joskus".
Mä inhoan tätä tilannetta. 5-v. lapsi ei sen takia saa omaa huonetta vieläkään koska täällä "työhuoneessa" on niin vitusti roinaa.
Suurin ristiriitojen aiheuttaja tässä perheessä.
Hävetti suunnattomasti eilen kun tuli yllätysvieraita pistäytymään ja tämä huusholli oli täysin sekaisin, niinkuin aina on. Tavarat lojuu siellä täällä koska minäkään en tiedä mihin niitä laittaisi, ja mitään ei saa heittää pois.
mutta ap onko teillä monta lasta ja minkäikäisiä?
Silläkin on paljon merkitystä.
Asutteko okt:ssa vai pienessä asunnossa?
Meillä on 5 lasta ja voin sanoa että kyllä mustakin tuntuu väliin siltä että työt ei tekemällä lopu.
Oon vielä sellanen luonne että haluun asaada kaiken kerralla tehtyä
Oon oppinut vähän katsomaan läpi sormienkin.
se tavara määrä on ihan valtava.
Itse tässä keväällä pikkuhiljaa siirtelin monoja ja luistimia yläkerran varastoon. vielä pitäs pari pukua saada sinne. Talvikenkiä olen kans sitä mukaa siirrelly kun huomaan että eivät enää käytä.
ajattele niin että sun ei tarvi kaikkea saada kerralla. Jos olet kotona niin tee vaikka niin että yhtenä päivänä käyt eteisen läpi ja toisena päivänä jonkun muun jutun.
Mun pitäis ommella olohuoneeseen uudet verhot.
Tangot ollut tyhjillään 2 kuukauttaa, mutta eiköhän ne sinne vielä ennen kesää ilmesty.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
ja "ajan tuhlaaja" joka imuroi joka päivä.
Pakko imuroida kun on kaksi kissaa joista lähtee järjetön määrä karvaa. Ihan ku asuis koiran kanssa :/ Kissat myös levittävät hiekkaa pitkin kämppää.Käytyään laatikolla kuljettavat sitä anturoissaa ihan jokapaikkaan. Sen lisäksi meille kertyy pölyä ihan järjettömästi enkä tajua miksi. Pehmot on kaikki isossa korissa ettei keräis niin paljon pölyä, eikä lapset niillä koskaan melkein leiki. Kerran viikkoon tuuletetaan petivaatteet ja sohvan tyynyt. Veisin sohvankin ulos jos jaksaisin raahata sen sinne.
Uus imuri pitäis hommata joka olis todella tehokas joten saa suositella
Kroonisesta sotkusta kärsivät ne, jotka eivät ikinä heitä mitään ajoissa pois tai säästävät kaikkea skeidaa, koska "sitä voi joskus tarvia".
meillä on tämä ongelma. Miehellä on tolkuton määrä kaikkea paskaa, jota on koko elämänsä kerännyt. Kun muutettiin yhteen aikoinaan, mulla oli varmaan kymmenesosa siitä tavaramäärästä mitä miehellä oli. Itse en keräile erityisesti mitään, mulle esineillä on vain käyttöarvo. Joskus jotain vanhoja lehtiä mies suostuu heittämään pois, mutta vielä on näköjään esim. tietokonelehtiä 2000-luvun alkupuolelta. Koko ajan tulee postiluukusta muita harrastelehtiä, jotka lukee "sitten joskus". Mä inhoan tätä tilannetta. 5-v. lapsi ei sen takia saa omaa huonetta vieläkään koska täällä "työhuoneessa" on niin vitusti roinaa. Suurin ristiriitojen aiheuttaja tässä perheessä. Hävetti suunnattomasti eilen kun tuli yllätysvieraita pistäytymään ja tämä huusholli oli täysin sekaisin, niinkuin aina on. Tavarat lojuu siellä täällä koska minäkään en tiedä mihin niitä laittaisi, ja mitään ei saa heittää pois.
mut enää en yksinkertaisesti anna säilyttää tietsikkalehtiä yms. Mies säilytti ja säilyttäisi edelleenkin hamaan tulevaisuuteen. Totuus on, että nehän löytää netistä, vaikkakin maksullisesti tai tilaajana... kuitenkin tiedon saa sieltä jos tarvitsee. Tämä perustelu vakuutti ainakin tässä asiassa mieheni. En säilytä itsekään lehtiä paperitavaraa kovin kauaa (paitsi työtodistukset ja muut). Takuulappuja säästän vain niistä, joista lähtisi yleensä valittamaan tavaran hajotessa.
Ei sulla pitäisi olla valittamista, kun sulla on huomattavasti enemmän aikaa noihin kausihommiin kuin työssäkäyvillä. Mullakin menee pelkkään ajamiseen päivittäin noin 3 tuntia. Senkin ajan sä saat lajitella jätteitäsi ja arkistoida lappusia.
*hali*
Totuus on, että kukaan ei oikeasti voi tuntea sinun tunteitasi eikä tietää, miten paljon sinua väsyttää. Sinä olet oman itsesi paras asiantuntija. Sinä siis tunnet juuri sinun väsymystäsi eikä siihen auta vaikka joku erikoislääkäri olisikin tehokkaampi asioiden organisoija. Sinä saat myös sanoa ääneen, jos sinua väsyttää. Sinun ei tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä olet. Harmi, etteivät kaikki täällä halua kuulla, mitä haluat sanoa, vaan tuovat vain esille omaa paremmuuttaan. Sinun tunteesi ovat oikeita. Sinulla on niihin oikeus.
töissä on paljon kivempaa : )
että kuinka sitä sitten ehtii ja jaksaa kaiken tämän töiden lisäksi?! Ja jossain vaiheessa kun pitäisi ehtiä hoitamaan omaakin kuntoaan, tavata ystäviä ja järkätä aikaa parisuhteelle ja...
ap
Minä olen töissä ja ohessa opiskelen,mies tekee yrittäjänä pitkää päivää.Meillä on 2 lasta,2 koiraa ja iso omakotitalo.Voit kuvitella mikä kaaos meillä vallitsee
aina joku on tekemättä.Minä lintsaan ensin pihan hoidosta,sitten ikkunanpesusta,kaikki komerot on täynnä sekalaista rojua,vaatekaapit sekaisin jne jne
Minä olen töissä ja ohessa opiskelen,mies tekee yrittäjänä pitkää päivää.Meillä on 2 lasta,2 koiraa ja iso omakotitalo.Voit kuvitella mikä kaaos meillä vallitsee
ja kotitöiden ulkoistus ovat avain tuohon. Sekä remppamies.
Meillä käy siivooja kahden viikon välein. Minä pidän välillä arkivapaita. Ja kaikki pikkurempat teetän.
Sillä pysyy tilanteen herrana.
Teen päivät haasteellista työtä. Illat istun koneella ja annan paskan kertyä nurkkiin. Kaiken sen, mitä jaksan panostaa työn ulkopuolella, panostan lapsiin. Heihinkin liian vähän.
Elämä on jokseenkin kaoottista.
Aina välillä yritän illasta puristaa hetken jonkin kaapin tai laatikon siivoamiselle, mutta se on sitten pois jostain muusta.
Loputon suo, täysin loputon.
Huvittaa sinkkujen vinkuminen siivouksista....
minäkin tänään. Ollaan muutettu pari kuukautta sitten, ja vaikka kaikki tavarat on paikoillaan periaatteessa, on tosi paljon asioita jotka pitäis tehdä ja hankkia normaalien kotitöiden lisäksi. Mutta kun olen tehnyt päivittäisen siivouksen ( imurointi+lattioiden pyyhintä+koiran pesu ja harjaus+ tavaroiden järjestely ym) niin ei meinaa paukkuja riittää enää siihen että lähtis ostamaan jotain jota ilmankin voi periaatteessa vielä hetken olla, tai ottais varastosta jonkun laatikon, jonka sisältöä ei ole kertaakaan edes kaivannut. Toisen lapsen laskettu aika on parin päivän päästä, ja hänellekään en ole kaikkea hankkinut, vaikka helpompihan se nyt ois mitä sitten kun lapsi on syntynyt..