isä, äiti ja lupausongelma
Teinityttö tarvitsi kyytiä kaverilleen ja kysyi eilen isältä, voisiko tämä kuljettaa. Isä vastasi, että OK, kunhan leivot kääretortun. Tyttö leipoi.
Tänään kun olisi ollut aika lähteä kaverille, ei isä ollutkaan kotona. Tyttö yritti soittaa, laittoi tekstiviestiä jne., mutta turhaan. No, minä äitinä sitten vein.
Kun palasin kotiin, kysyin mieheltä, olimmeko tytön kanssa ymmärtäneet jotain väärin. Tyttö uskoi, että leipomalla luvatusti hän lunasti kyydin, mutta isän mielipide olikin se, että hän oli luvannut _ajatella_ viemistä, ei viedä.
Pitäisikö minun nyt opettaa tytölle, että isän "lupaukset" eivät ole lupauksia vai neuvoa, että kaikesta tehdään kirjallinen sopimus? Ottaa ihan oikeasti päähän tytön puolesta, hän kun ihan oikeasti oletti isän tekevän osuutensa, koska itsekin teki.
Kommentit (3)
että isä on kiero kuin korkkiruuvi, eli jos haluaa pelata asiat varman päälle, pitää sopia yksityiskohtia myöten ihan kaikki, ja vielä varmistaa, että molemmat osapuolet ymmärtävät samoin. Mulkku faijaksi. Toisaalta, eiköhän tyttäresi tajua tämän nyt ilman kertomistakin?
vähän samantapaiset ajatukset on itsellänikin eli mies voisi opetella kohtelemaan lapsiaan ihmisinä.
Tosin asia otti minua niin paljon päähän, että kun mies lähti käväisemään pihalla ja ehdotti, että keittäisin sillä välin kahvit niin lupasin ajatella asiaa.
Äsken mies tuli sisälle ja ihmetteli, miksi en ole keittänyt kahvia. Vastasin silmät pyöreinä, että en muista luvanneeni mitään sellaista. Pikkupikkujuttu, mutta pännii.
noin opetetaan sujuvasti lapsille ja nuorille, ettei lupauksia tarvitse pitää ja että omia sanomisiaan voi aina jälkeenpäin käännellä niin, että niistä on itselle hyötyä. Muita ei tarvitse ottaa huomioon, oma napa on tärkein.
Samalla teini myös oppii, että häntä voi kohdella miten tahansa.
Kivoja opetuksia teinille :(